Lue keskustelun säännöt.
" Miksi teette lapsia niin pienellä ikäerolla ja väsytte?" jne
27.03.2007 |
Mua sapettaa tämmöset kommentit ihan yleisellä tasolla!!!!!!
" Eikö ekan lapsen jälkeen vauvarumba tullut tutuksi?" Agrh!!!! Meilläkin on kolme lasta pienillä ikäeroilla ja olen ihan puhki. En mä tätä tietty silloin ennen lapsia ja ekan jälkeen suunnitellu, että hankitaanpa tällä konsitlla kunnon väsymys jne! Haluttiin vain iso perhe. Eikä olla mitään teinejä aloittaessammekaan. Sama tilanne taitaa olla muillakin? Ja eka vauva voi olla rauhallinen tapaus ja loput ns. vaativia. Ja asiat muuttuu; työ, ero, isovanhemmat ei enää pystykään auttamaan, terveys... Tietysti yhen lapsen kanssa pääsee helpolla. Ja isolla ikäerolla vanhemmasta saa hyvän lapsenhoitoapulaisen. Tuollaisten syyttelyjen ja kyselyjen takia moni ei uskalla hakea väsyynsä apua, koska ajattelee, että häntä vain moititaan ja syytetään, että on itseaiheutettua tuskaa :(
Kommentit (7)
Sitä en ymmärrä, enkä jaksa kuunnella sitä narinaa. Kannattaisi todellakin tehdä ne lapset oman jaksamisensa puitteissa eikä sen takia, että " niin kuuluu tehdä, jotta lapsella olisi sisar pienellä ikäerolla" . Kenen luulette kärsivän eniten, jos äiti ja / tai isä uupuu? Aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se niitä lapsia tekemättömiksi tee? Jos esikoinen on kovin helppo voi vauva-ajasta tosiaan jäädä vääristynyt kuva
ja tiedoksi, myös yhden sairaan ja huonosti nukkuvan lapsen kanssa voi olla tosi uupunut, kokemusta on.
5
Oman järjen käyttö ei ole kiellettyä lapsen hankinnassakaan. Itse voi miettiä, onko ikäero liian pieni, onko hoitajia (kahden tai useamman saaminen hoitoon on aina haastavampaa kuin yhden saaminen hoitoon), taloudellista tilannetta, jne. Ei aina pidä mennä viettiensä mukana tyyliin " kun tuli niin hirvee vauvakuume" .
6
kun syntyisi vaikeasti sairas lapsi. Kolmen lapsen äitiys ei ole rankkuusasteikolla välttämättä sen kummempaa kuin yhdenkään. Kaikille kun ei synny samanlaisia lapsia samanlaiseen elämäntilanteeseen.
Itse yritän aina kannustaa ystäviä ja myös täällä palstalla kaikkia ongelmanratkaisuun eikä silloin juuri tuo " olisit vähän ajatellut ennen toimintaa" -asenne valitettavasti kauheasti auta. No, ehkä sellaisia neuvoja viljelevälle ihmiselle ei ole koskaan tullut elämässä mitään ikävää eteen? tai sitten aina lapsenakin on lohduttelun sijaan todettu " mitäs ajoit niin kovaa? pitikö ne sormet laittaa uunin lähelle?"
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja jaksamista kovasti! Saattaahan se ajan kanssa helpottaa :)
Kyllä minuakin silti joskus ihmetyttää, että niitä lapsia vaan " pitää" tehdä, vaikka kuinka olis hankalaa jo olemassaolevien kanssa.
Tää avaus on sikäli hyvä, että moista ihmettelevät saavat varmaan paljon vastauksia ja näkökulmia asiaan.
Välillä täällä myös lyntätään myös suhdeongelmistaan kertovat aivan samalla tavalla: Miksi et jo seurusteluaikana havainnut että mies ei ole kotona viihtyvä isätyyppi??