Miten avioerossa jaetaan tavarat ?

vaimo rupeaa jakamaan tavaraansa jollekin muulle

Voiko toinen ottaa kaikki? Aika huvittava näkemys, monin varmaan suostuu ottaamaan kaiken, mutta moni suostuu siihen "mulle ei jää mitään" rooliin ihan tuosta vain?

Mulle, sulle, mulle, mulle, sulle, mulle, mulle, sulle,... Kunnes kaikki on jaettu

Me jaettiin sulle, mulle-tyylillä.

Sillä tavalla, miten aviopari sopii. Osituksessahan määritellään, mitä kuuluu kumpaisellekin ja maksaako varakkaampi toiselle tasinkoa (tasingosta voi saaja kieltäytyä halutessaan, muuten se on varakkaamman pakko maksaa). Kunhan kaikki on selvästi kirjattuna ositussopimukseen.

Jakaa niin kuin parhaaksi näkee, jos ei tarvitse venettä niin sen ottaa se joka tarvitsee. Ei muuta voi kertoa miten ihmiset tavarat jakaa. Enon vaimo lähti ja otti vain telkkarin ja vaatteensa, tuttu pari erosi mies sai pitää veneen jne 

Tyypillisesti niin, että se joka on maksanut sanoo ensin ottaako vai jättääkö ja sitten toinen valitsee ottaako vai meneekö lavalle.

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla, miten aviopari sopii. Osituksessahan määritellään, mitä kuuluu kumpaisellekin ja maksaako varakkaampi toiselle tasinkoa (tasingosta voi saaja kieltäytyä halutessaan, muuten se on varakkaamman pakko maksaa). Kunhan kaikki on selvästi kirjattuna ositussopimukseen.

Harvemmin osituksessa tavaraa, josta aloitus oli.

Autot yms juu, mutta ei valaisimet eikä kamerat.

Sopia sopii, se on parasta. Kaikki vähän arvokkaampi ylös, meiliin tai virallisemmin.

Keskenään joutuu päättämään miten lusikat jaetaan.

Pätee sama kuin mihin tahansa sopimiseen, eli jos molemmille ok, niin voi sopia ihan mitä vaan. Lienee melko tyypillistä, että asia sovitaan niim että menee suurinpiirtein 50/50, koska jos otetaan mukaan juristit ym., niin menee omaisuus helposti 40/40/20, jossa siis juristit ym. vievät sen 20%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla, miten aviopari sopii. Osituksessahan määritellään, mitä kuuluu kumpaisellekin ja maksaako varakkaampi toiselle tasinkoa (tasingosta voi saaja kieltäytyä halutessaan, muuten se on varakkaamman pakko maksaa). Kunhan kaikki on selvästi kirjattuna ositussopimukseen.

Harvemmin osituksessa tavaraa, josta aloitus oli.

Autot yms juu, mutta ei valaisimet eikä kamerat.

Sopia sopii, se on parasta. Kaikki vähän arvokkaampi ylös, meiliin tai virallisemmin.

Joo, no aloituksessa olikin mainittuna "autot, veneet, koneet" ja nämä ovat niitä vähän arvokkaampia.

Ne on sen kumman nimiin ne on ostettu. Osituksessa varakkaampi voi sitten antaa mitä haluaa. Irtaimisto ja muu arvoton on sitten tapeltava lusikka kerrallaan.

Otan oman osuuden ja sillä hyvä.. 

Me sovimme isommista (esim. autotallin koneet:  oli moottorisahaa, sirkkeliä yms. työkonetta) erikseen ihan osituksessa. Muista vain sovittiin, että ota sinä nuo, minä otan nämä. Ja voihan sitä sopia niinkin, että jos toinen jää asumaan asuntoon, niin voi pitää siellä jo olevat kalusteet, telkkarit yms. ja sitten vaan toinen saa osituksessa jonkun rahasumman korvaamaan sen, että joutuu ostamaan ne kaikki. 

En usko että kukaan on tyytyväinen jos toinen ottaa kaikki. Silloin pitäisi sopia sille kaikelle joku arvo, ja maksaa vaikka rahana toiselle.

Jos ei avioehtoa joka koskisi tiettyä omaisuutta, niin teoriassa kaikki puoliksi. Se taan on osapuolien oma neuvottelu miten asiat konkreettisesti jaetaan. Jos on joku selkeästi kalliimpi yhteinen omaisuus, niin joko toinen saa jotain muuta materiaa enemmän tai toinen maksaa välin rahana. Mikään pakko ei ole jakaa, kyllä toinen saa lähteä ja jättää kaiken toiselle niin halutessaan. 

Voitte jakaa miten haluatte kunhan kumpikin osapuoli on siihen tyytyväinen.

Oletettuna ettei kumpikaan ole ulosotossa tai muuten ongelmissa velkojen kanssa. Jos osituksella yritetään siirtää omaisuutta velkojien ulottumattomiin, niin siihen viranomaiset voivat puuttua.

Vierailija kirjoitti:

En usko että kukaan on tyytyväinen jos toinen ottaa kaikki. Silloin pitäisi sopia sille kaikelle joku arvo, ja maksaa vaikka rahana toiselle.

Yllättävän usein yksi tyytyy siihen, että toinen vie kaikki. 

Joku pieni marttyyriuden hakeminen ja pikkusieluisen maineen välttäminen. Tai kusipäisen ex-kumppanin komppaaminen, joka toki aika myöhäistä jo tuossa vaiheessa.

Sulle, mulle, sulle, mulle, sulle, mulle, sulle, mulle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että kukaan on tyytyväinen jos toinen ottaa kaikki. Silloin pitäisi sopia sille kaikelle joku arvo, ja maksaa vaikka rahana toiselle.

Yllättävän usein yksi tyytyy siihen, että toinen vie kaikki. 

Joku pieni marttyyriuden hakeminen ja pikkusieluisen maineen välttäminen. Tai kusipäisen ex-kumppanin komppaaminen, joka toki aika myöhäistä jo tuossa vaiheessa.

 

Tyytyminen ei ole sama asia kuin tyytyväinen.