Lapsuudenkaveri soittaa ja ehdottaa näkemistä, miksi kieltäydyt?

Tähän mennessä jokainen vanha "kaveri", joka on ottanut yhteyttä, on: 

1. Ollut vailla rahaa tai palveluksia.

2. Halunnut myydä jotain, saada mukaan verkostomarkkinointiin tai tyrkyttänyt uskontoa

No, toki voisin tavata, jos tällä kertaa olisi aito halu lämmitellä uudestaan ystävyyttä.

Eipä ole ystävyyttä, jota lämmitellä. Hauskaa oli ja kaveruutta, mutta ei aitoa ystävyyttä.

Haluaa kumminkin vaan jotain, esimerkiksi rahaa lainaksi. Koskee myös opiskeluaikaisia kavereita.

Todennäköisesti on niin kauan aikaa sitten kasvettu erillemme etten koe tarvetta tapaamiselle. Tai sitten on vaikea löytää molemmille sopiva paikka ja aika.

Tässä threadissa haisee vahvasti epäsosiaaliten persoonallisuushäiriöisten kokoontumisajot... Onneksi ette tapaa kaupan keskeisillä käytävillä

Eipä ollut ystäviä eikä juuri kavereita kouluaikana.

1. luokalla oli yksi, olisi mukava tietää, mitä hänelle kuuluu.

Hän muutti yllättäen pois, tavattoman kiltti ja ystävällinen lapsi, kuten siskonsakin. Perheen isä oli rappioalkoholisti, äiti lapsineen otti ja häipyi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä threadissa haisee vahvasti epäsosiaaliten persoonallisuushäiriöisten kokoontumisajot... Onneksi ette tapaa kaupan keskeisillä käytävillä

Miten niin? Se ettei voisi vähempää kiinnostaa tavata sellaista tyyppiä lapsuudesta joka ei siihenkään saakka ole vaivautunut pitämään mitään yhteyttä? 

Taidat olla itse juuri sellaisia jotka olettavat muiden ihmisten hyppivän ilosta ja riemusta kun vaivaudut muistamaan heidän olemassaolonsa? Eli yleensä kun jotain vailla ..

Ei mun tarvi olla hyppäämässä milloin mihinkin jos joku menneisyyteni hahmo alkaa yhtäkkiä keksiä vaatimaan

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sua liikuttaa? Et tunne mua enkä mä onneksi sua.

Sulta on vissiin mennyt keskustelupalstan käsite vähän yli hilseen. Täällä on tarkoituskin jutella anonyyminä eri asioista.

Voisin tavatakin. Muutama vuosi sitten törmäsin lenkkipolulla lapsuuden/nuoruuden kaveriin. Jutellaan aina kun ulkona nähdään ja se on tosi mukavaa. Emme kuitenkaan kaveeraa sen enempää, ei kahvitella tai mitään sellaista.

Olisin erittäin hämmentynyt, sillä 

a) Ne, jotka olivat kavereitani, ovat sitä yhä ja pidän yhteyttä heihin päivittäin

b) Ne, joiden kanssa tulin toimeen, mutten varsinaisesti ollut kaveri, moikkaavat jos näen, mutta eivät oleta tai halua minusta mitään.

c) Ne, joiden kanssa en tullut toimeen, olen poistanut elämästäni kauan aikaa sitten.

Jos on yli 40 vuoden tauko ollut näkemisissä ja järjestelyistä ja yrityksistä huolimatta, ei ole hänelle aiemmin sopinut, niin eiköhän ne näkemiset olla nähty.

En näe eväitä jatkaa kolmenkymmenen vuoden takaista ihmissuhdetta. Ollaan molemmat täysin eri ihmisiä kuin silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkaverini ovat nykyään minulle täysin ventovieraita ihmisiä. Ei minulla ole kiinnostusta tuhlata aikaani sellaisiin.

Mutta lapsuudenko tuhlasit? 

Ei ole mitään yhteistä enää lapsuuden tuttavien kanssa, facebook aikoinaan paljasti tämän ja kun sen tilin sitten lopetin niin ei enää kiinnostanut etsiä muuta kautta kenenkään yhteystietojakaan.