Mitkä asiat teitä ärsyttävät toisten puhelinkäyttäytymisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitetaan ja oletetaan että sillä toisella on juuri sillä hetkellä aikaa kuunnella. Saattaa olla esim. lääkärissä.

Ei vastata viestiin lainkaan.

Et osaa laittaa puhelintasi äänettömälle, lentokenttä, älä häiritse tilaan, jne kun olet esim lääkärissä? Ja mistä hitosta toinen voi sen tietää milloin on juuri sinulle oikea hetki olla tavoitettavissa? 

Miksi ylipäänsä pitää soittaa, jos ei ole hätätilanne? Miksi soitetaan päivällä, vaikka tiedetään, että toinen on töissä? Aivan käsittämätöntä. Asiat voi hoitaa viesteilläkin. Ei kai kukaan muu nykyään soita paitsi vanhukset tätä vielä harrastaa.

Eräs ystäväni ei voi koskaan pelkästään puhua puhelimessa; vaan yhtaikaa pitää kokata, silittää tai järjestää papereita. 

Hänen kännykkänsä on pöydällä ja napit on korvissa, eikä hän tajua että kaikki mitä siinä tekee samalla kuuluu toisen osapuolen korviin.

Tekee näin kaikille, eikä hän näköjään tajua miten epäkohteliasta ja ärsyttävää tämä on. 

Hän on eläkkeellä, eli aikaa istua alas ja kuunnella kyllä pitäisi löytyä, ei ole puolisoa eikä lapsiakaan ympärillä vaatimassa.

Ei oikeastaan mikään. Soitan erittäin harvoin kenellekään. Ja kun soitan, en ensiksi ala kysymään toisen kuulmisia vaan sanon heti "Lammas täällä moi, lähdetkö/teetkö/tms tänään/huomenna/ensi viikolla  sitä/tätä/tuota?" Eli esitän kysymykseni välittömästi enkä jätä edes tilaa millekään jaarittelulle. Toissapäivänä illalla soitin yhdelle ystävälleni ja kysyin, lähteekö mun kanssa ravintolaan syömään. Vastasi, että joo ja sovittiin, että nähdään ravintolan edessä tunnin päästä. Luuri kiinni, käytin koiran ulkona ja lähdin. Kuulumiset vaihdettiin sitten siellä ravintolassa. 

Pidän kännykän äänettömällä aina, kun en halua, että mua häiritään. Kuten just silloin toissailtana, kun olin ystäväni kanssa syömässä. Tässä maailmankaikkeudessa ei ole ketään, jonka pitäisi tavoittaa juuri minut juuri silloin, kun olen esim ystäväni kanssa syömässä, nukkumassa, koiran kanssa lenkillä, hammaslääkärissä, työpalaverissa tms. Jos jollain on ihan oikea hätä, silloin soitetaan 112:een eikä minulle. Kännykästä kuitenkin näkee, jos joku on yrittänyt soittaa. Soitan takaisin sitten, kun ehdin ja jaksan. Näissä uusissa luureissa on vielä se kiva, että kun puhelin soi, niin koko näyttö muuttuu kirkkaanpunaiseksi, jos soittaja on oletettavasti puhelinmyyjä tai joku muu huijari. Ei siis alunperinkään tartte vastata koko puheluun. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni ei voi koskaan pelkästään puhua puhelimessa; vaan yhtaikaa pitää kokata, silittää tai järjestää papereita. 

Hänen kännykkänsä on pöydällä ja napit on korvissa, eikä hän tajua että kaikki mitä siinä tekee samalla kuuluu toisen osapuolen korviin.

Tekee näin kaikille, eikä hän näköjään tajua miten epäkohteliasta ja ärsyttävää tämä on. 

Hän on eläkkeellä, eli aikaa istua alas ja kuunnella kyllä pitäisi löytyä, ei ole puolisoa eikä lapsiakaan ympärillä vaatimassa.

Mulla on myös tällainen tuttu, joka hoitaa vessa-asiansakin sujuvasti toisen kuunnellessa.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitetaan ja oletetaan että sillä toisella on juuri sillä hetkellä aikaa kuunnella. Saattaa olla esim. lääkärissä.

Ei vastata viestiin lainkaan.

Et osaa laittaa puhelintasi äänettömälle, lentokenttä, älä häiritse tilaan, jne kun olet esim lääkärissä? Ja mistä hitosta toinen voi sen tietää milloin on juuri sinulle oikea hetki olla tavoitettavissa? 

Miksi ylipäänsä pitää soittaa, jos ei ole hätätilanne? Miksi soitetaan päivällä, vaikka tiedetään, että toinen on töissä? Aivan käsittämätöntä. Asiat voi hoitaa viesteilläkin. Ei kai kukaan muu nykyään soita paitsi vanhukset tätä vielä harrastaa.

Ihmiset vastaavat nykyään aika laiskasti viesteihin. Jos laittaa viestin, tuloksena on helposti se ettei vastausta tule. On aina parempi soittaa, jos asia on vähänkin tärkeämpi. Puhelimessa toinen osapuoli yleensä sanoo edes jotain.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni ei voi koskaan pelkästään puhua puhelimessa; vaan yhtaikaa pitää kokata, silittää tai järjestää papereita. 

Hänen kännykkänsä on pöydällä ja napit on korvissa, eikä hän tajua että kaikki mitä siinä tekee samalla kuuluu toisen osapuolen korviin.

Tekee näin kaikille, eikä hän näköjään tajua miten epäkohteliasta ja ärsyttävää tämä on. 

Hän on eläkkeellä, eli aikaa istua alas ja kuunnella kyllä pitäisi löytyä, ei ole puolisoa eikä lapsiakaan ympärillä vaatimassa.

Minusta on aika paljon vaadittu, että puhelun ajaksi pitäisi keskeyttää kaikki hommansa. Vähän eri asia on, jos joku soittaa ja kertoo vaikka jonkun kuolleen tai muuta tosi vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni ei voi koskaan pelkästään puhua puhelimessa; vaan yhtaikaa pitää kokata, silittää tai järjestää papereita. 

Hänen kännykkänsä on pöydällä ja napit on korvissa, eikä hän tajua että kaikki mitä siinä tekee samalla kuuluu toisen osapuolen korviin.

Tekee näin kaikille, eikä hän näköjään tajua miten epäkohteliasta ja ärsyttävää tämä on. 

Hän on eläkkeellä, eli aikaa istua alas ja kuunnella kyllä pitäisi löytyä, ei ole puolisoa eikä lapsiakaan ympärillä vaatimassa.

Etkö voi laittaa hänelle ensin viestiä, että voitko soittaa? Näin mä toimin ystävieni kanssa, jos on pidempi asia eikä jakseta näpytellä. Jos mulle joku soittaa kesken ruuanlaiton, niin en mä jätä ruokia hellalle ylikypsymään vain siksi, että istuisin kuuntelemassa edes varttin - tunnista nyt puhumattakaan - soittajan asiaa. Ja jos kerran mainitsemallasi henkilöllä ei ole edes ylimääräisiä korvia kuuntelemassa sun juttujasi, niin mitä ihmettä?!?! Pelkäätkö, että hänen jääkaappinsa, leivinpaperinsa, silitysrautansa, lakanansa tai paperinsa alkaa levittää ympäri kyliä kaiken, mitä olet kertonut? Mun mielestä älypuhelinten suuri etu on just siinä, että kädet vapautuu. Voi vaikka saamaan aikaa siivota kissankäymälää kun juttelee kaverinsa kanssa puhelimessa. Jos haluat ystävisä huomion 150%:sti vain itsellesi, kutsu hänet luoksesi vaikka illalliselle. 

Kyllä, olen pyytänyt soittamaan kun on aikaa ym vastaavaa. Soitetaan sitten sovittuna ajankohtana, mutta siitä huolimatta hän leipoo tai repii papereita, ihan mitä tahansa, mutta tekemistä ei voi keskeyttää puhelun ajaksi. 

Ei ole kyse älypuhelimen toiminnoista tai pelkoa siitä, että älyliesi kuuntelisi meidän keskustelua 😁

Kyse on turhasta melusaasteesta jonka tämä typerä jatkuva tekeminen aiheuttaa. 10 min keskustelun ajaksi voi kyllä pistää sen tehosekoittimen pois päältä, noin esimerkkinä.

Sen että joillakin on asiaa niin paljon, että pitää soitella eri ihmisille, monta kertaa päivässä ja joka päivä.

Enkä nyt tarkoita mitään perheen tai työpaikan sisäisiä asioita, vaan sellaisia höpöhöpösoitinnytmuutenvaan- puheluita.

Jos ei vaimoa ja äitiäni lasketa, niin edellisen puheluni soitin naapurille kolme viikkoa sitten, kun oli asiaa. 

M43

En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät uskalla vastata puhelimeen, jos outo numero soittaa. Kuulema jos on oikeata asiaa, lähettävät viestin!

Itse asioin puhelimessa hyvin paljon jo pelkästään työni puolesta. Viranomaisia, kaupungin työntekijöitä, terveydenhuoltoalan ihmisiä, poliiseja, raksaukkoja ja kaikkea siltä väliltä. Omaan kokemukseen perustuen väittäisin että ehkä sadasta vastaanottamasta puhelusta kolme tai neljä laittaa viestin perään kertoakseen millä asialla soitti.

Miksei voi vain vastata puheluun ja jos asia on jotain tuubaa, katkaisee puhelun?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen pyytänyt soittamaan kun on aikaa ym vastaavaa. Soitetaan sitten sovittuna ajankohtana, mutta siitä huolimatta hän leipoo tai repii papereita, ihan mitä tahansa, mutta tekemistä ei voi keskeyttää puhelun ajaksi. 

Ei ole kyse älypuhelimen toiminnoista tai pelkoa siitä, että älyliesi kuuntelisi meidän keskustelua 😁

Kyse on turhasta melusaasteesta jonka tämä typerä jatkuva tekeminen aiheuttaa. 10 min keskustelun ajaksi voi kyllä pistää sen tehosekoittimen pois päältä, noin esimerkkinä.

Okei. Eli et halua kuunnella mitään taustahälinää. Miksi? Vaikeuttaako se sun keskittymiskykyäsi? Pystytkö työskentelemään avokonttorissa, jossa on koko ajan hälinää ympärillä?  Mulle ei voisi soittaa ikinä yhtään kukaan,  jos mun pitäisi teipata sekä kissan että koiran suu jesarilla. Ja joskus naapirikin saattaa porata seinän takana. Tai joku soittaa ovikelloa tai mulla on ikkuna auki ja naapuri leikkaa omalta pihaltaan nurmikkoa. Nyt kesäaikaan vielä nuoriso päristelee tossa pihatiellä mopollaan. 

Vai onko sittenkään kyse siitä taustahälinästä? Haluatko, että kun soitat ystävällesi, hän keskeyttää kaiken tekemisensä ja keskittyy vain ja ainoastaan sinuun? Jos näin, niin kerro se hänelle. Älä kysy, milloin hänelle sopii vaan kerro, mitä oikeasti niiltä puheluilta itse haluat. Jos mulla olisi ystävä, joka ei pystyisi keskittymään puheluun, jos mun kotoani kuuluu muita ääniä, niin hyvän ystävän vuoksi voisin mennä 10 minuutin puhelun ajaksi vaatehuoneeseen ja vetää oven perässäni kiinni. Mutta mulle pitää kertoa, että kaikki äänet, mitä kotoani kuuluu, häiritsee ystävääni. Itse olen sen verran "multitaskaaja", että pystyn kyllä laittamaan ruokaa, rapsuttelemaan koiraa, siivoamaan kissankäymälää jne samaan aikaan, kun puhun jonkun kanssa puhelimessa. 

Pieni taustaääni ei haittaa ollenkaan, mutta tehosekoitin, vatkain, leivinpaperin näpräily ym ym juuri puhelimen kaiuttimen vieressä ihan oikeasti tekee sanojen kuulemisen vaikeaksi. 

Kun nyt haluat tehdä tästä isomman jutun, niin voit vaikka laittaa napit korviin, kännyn työpöydälle ja vaikka sähkövatkaimen päälle, soita sitten sun jollekin kaverille ja kysy miltä kuulostaa. Ja ihan tiedoksi, olen kasvanut muusikkoperheessä, joten uskallan sanoa etten ole kovin meluherkkä. Kuuloni on hyvä.

Tässä on kyse hyvästä puhelinkäyttäytymisestä.

Ehkäpä vanha kunnon minuuttitaksa puheluissa palauttaisi tietyt kohteliaat tavat puhelinkeskusteluihin? Varmasti rajoittaisi känniääliöiden soittohaluja tehokkaasti, kun saa muutaman kerran useiden satojen eurojen laskun muistutukseksi tuntien älämölöpuheluista.

Kun hoidetaan kaikenlaisia muita asioita siinä puhelun ohessa. Perheenäidit kunnostautuvat tässä ikävä kyllä melko usein.

-No moi, ajattelin soittaa että mitä kuuluu kun ei ole hetkeen juteltu. Olitko siellä konsertissa?

-No moi, hyvää kuuluu! Olin siellä joo lauan--

--Petteri, ei, älä nyt tiputa sitä--sori hetki vain--et tiputa sitä mittaria--niin sori, mitä sanoit?

-Että olin siellä lauantaina, mentiin siitä vielä syöm--

--Iina, nyt laitat sen takaisin ja peset kädet heti! Niin sori heh, tää on tätä, menittekö siis syömään?

-Joo, siihen viereiseen kiinalais--

-Iina, jätät kissan rauhaan! Äiti laittaa tässä just ruokaa ja nyt istutte alas ja-- niin siis missä kävitte syömässä?

--Soitellaanko joskus toiste.

Ihmiset, jotka lähettää VAIN ääniviestejä. Ymmärrän, että se on toisinaan kätevää. Mutta minulla on ollut parikin kaveria, jotka lähettelevät kymmenen minuutin monologeja. Niihin on ihan mahdoton vastata yhtään mitään, kun ei edes muista mitä toinen on sanonut. Joko soitellaan/nähdään tai sitten perinteiset viestit satunnaisilla poikkeuksilla.

Puhelimeen huutaminen, kaiuttimen pitäminen päällä niin että kaikki kansa kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitetaan ja oletetaan että sillä toisella on juuri sillä hetkellä aikaa kuunnella. Saattaa olla esim. lääkärissä.

Ei vastata viestiin lainkaan.

Et osaa laittaa puhelintasi äänettömälle, lentokenttä, älä häiritse tilaan, jne kun olet esim lääkärissä? Ja mistä hitosta toinen voi sen tietää milloin on juuri sinulle oikea hetki olla tavoitettavissa? 

Miksi ylipäänsä pitää soittaa, jos ei ole hätätilanne? Miksi soitetaan päivällä, vaikka tiedetään, että toinen on töissä? Aivan käsittämätöntä. Asiat voi hoitaa viesteilläkin. Ei kai kukaan muu nykyään soita paitsi vanhukset tätä vielä harrastaa.

 

Ihmiset vastaavat nykyään aika laiskasti viesteihin. Jos laittaa viestin, tuloksena on

Miten selvisit lankapuhelinten aikaan, kun sulla ei ehkä ollut edes sukulaisesi/kaverisi/naapurisi työpuhelinnumeroa? Kaffebulla tuossa nimittäin kirjoitti just siitä, että miksi pitää soittaa just työaikaan ja työpaikalle. Mä olen kohta 64v enkä muista, että mulle olisi yksityisasioissa soittaneet kukaan muu kuin lasteni päiväkoti tai koulu. Ja silloinkin vain, jos lapsilleni oli sattunut joku tapaturma. Mä vastaan edelleenkin työaikana vain työpuheluihin, en sukulaisten tai kavereiden soittoihin. Onneksi mulla ei edes ole niin ääliöitä ystäviä, että soittelisivat mulle kesken työpäivän. Mutta ollaankin sityä sukupolvea, jolle ei kukaan töihin soitellutkaan vaan vasta sitten työpäivän jälkeen.