Onko kätilöä paikalla? Avosuisesta tarjonnasta haluaisin tietää.

Vierailija:

Missä vaiheessa huomataan ja kuinka paljon hankalampi on synnyttää? Mulla oli vauva tässä tarjonnassa eikä laskeutunut " ollenkaan" , Tuli tosi hankala imukuppisynnytys niin ylhäältä kuin sen ylipäätänsä voi imukupilla ottaa. Onko muilla kokemusta avosuisesta tarjonnasta? Miten on synnytys mennyt?

Aina ei huomata kuin vasta syntyessä, useimmiten pään saumoista ja aukileista kun ei ala laskeutua. Riippuu ihan lantion koosta miten menee, voi syntyä ihan yhtä " vaivattomasti" kuin normaali tarjonta tai sitten ei alakautta ollenkaan.

Ponnistusvaihe oli pitkä ja tuntui ettei vauva synny koskaan koska vaikka ponnistin kaikilla voimillani, en saanut vauvaa ulos millään. Lopulta imukupilla vedettiin :( Sitten vasta kun vauva tuli ulos, niin kätilöt huomasivat että on virhetarjonta.

Sikäli kummallista, että myöskin esikoinen syntyi imukupilla vaikkakin normaalitarjonnassa, ja minulla oli hänen synnytyksestään valtava imukuppikammo... jouduin kokemaan sen silti uudestaan, ja vielä pahempana kuin esikoisen synnytyksessä.

Kolmonen: Käynnistyikö sun synnytys kuitenkin normaalisti? Mulla oli vielä yliaikaisena käynnistetty synnytys, joka sitten päättyi tähän imukuppiulosauttoon, ikävä kyllä.

Synnytys eteni jotenkin epäsäännöllisesti ja avautuminen oli hidasta. Lopulta kätilö runnoi viimeisen sentin auki, jotta päästään ponnistelemaan. Vauva ei laskeutunutkaan kunnolla. Sitten pusersin ja pusersin, ei hievahtanutkaan. 1,5 tunnin kärvistelyn jälkeen kätilö haki lääkärin katsomaan, kun vauva ei liiku hyvästä yrityksestä huolimatta. Lääkäri tutki nopeasti ja sen jälkeen siirryttiin leikkaussaliin. Lapsi siis syntyi lopulta sektiolla. Jälkikäteen kuulin, että sydänäänet olivat laskeneet ennen lääkärin tuloa ja vauva oli hädässään saanut lapsivedenkin keltaiseksi.



Onneksi leikattiin. Varmaan vaikutti sekin, että synnytin TAYS:ssa, jossa on resurssit paremmat kuin pienissä sairaaloissa. Olisi tullut varmaan kauheaa jälkeä ilman leikkausta ja vauvalle olisi voinut käydä huonosti kuten kävi väkisin revitylle vauvalle Seinäjoella (vai missä se oli?).

Supistukset oli aika epäsäännöllisiä ja nukuin yön aika hyvin. Lauantaina taas supisteli silloin tällöin, kunnes illalla päätettiin lähteä sairaalaan, vaikka vieläkään ei supistukset olleet säännöllisiä. Ottivat sisään, kun viikkoja oli jo noin paljon. Lapsi syntyi todellakin leikkauksella sitten sunnuntaina aamupäivällä. Eli kyllä se synnytys käynnistyi spontaanisti, mutta jotenkin alusta alkaen oli tosi epäsäännöllinen.

Vierailija:

Kolmonen: Käynnistyikö sun synnytys kuitenkin normaalisti? Mulla oli vielä yliaikaisena käynnistetty synnytys, joka sitten päättyi tähän imukuppiulosauttoon, ikävä kyllä.

Sitä lisäiltiin... Laitettiin spinaalipuudutus kun olin auki 8,5cm, koetettiin helpottaa tulevaa ponnistamista kun pelkäsin sitä edellisen synnytyksen jälkeen... supparit heikkeni ja avautuminen pysähtyi. Lisättiin oksitosiinia ja laitettiin toinen spinaali. Silti ne viimeiset sentit avautui niiin hitaasti että loppupelissä kun ponnistin vauvaa imukupin kanssa ulos, ei enää ollut spinaalista mitään apua, juuri silloin kun sitä olisi eniten tarvinnut!! Imukuppi oli suoraan sanoen painajaismainen kokemus, pahempi vielä mitä esikoisen synnytyksessä. Ja, sitten kun vauva oli viimein saatu ulos, ei istukka meinannut irrota millään ja vuosin kauheasti verta. Supistukset oli siinä vaiheessa hirveitä (oksitosiinilla) eikä voinut kuin maata selällään pöydällä :(

Jäi aika pahat pelot. En tiedä, vauvakuumetta meinaa pukata mutta en tiedä kuinka uskallan synnyttää. Voi olla että menee sektioksi.

T. 3

Synnytin pienessä sairaalassa...

T. 3

Esikoisen synnytys kesti kauan ja lopulta päädyttiin imukuppiin. Imukuppipäätöksen jälkeenkään kuppia ei päästy heti käyttämään, kun oli tosi ylhäällä - sektioksi meinasi mennä, kunnes vauva yhtäkkiä liikkui sen verran alemmas, että kuppia päästiin käyttämään.



Kakkonen käynnistettiin, koska ilmeisesti lantiossani on kapeikko. Synnytys eteni hyvin, kunnes ihan loppuvaiheessa taas jumituttiin ja samalla huomattiin avotarjonta. Imukuppi oli taas käytössä. Nyt odotan kolmatta, ja täytyy sanoa, että pelottaa.



Se verran täytyy sanoa, että erityisesti pelkään ponnistusvaihetta. En kummassakaan synnytyksessä tuntenut kunnollla, mihin suuntaan pitäisi ponnistaa. Koen jollain tasolla olevani tyhmä ja huono, vaikka järjellä ajateltuna tiedänkin, ettei se nyt ihan niin mene. Mutta ilmeisesti siis epäsuhta lantion ja pään välillä ja/tai avotarjonta voi aiheuttaa vaikeuksia ponnistuksen suuntaamisessa.

ap

Vauva tuli imukupilla kahdella ponnistuksella. Eli kai jonkun kapeikon läpi autettiin lähinnä. Mut vauriot olivat aikamoiset: episiotomia ja repeämiä siellä sun täällä. Minkälaisia vaurioita teillä on tullut?

Vierailija:

Esikoisen synnytys kesti kauan ja lopulta päädyttiin imukuppiin. Imukuppipäätöksen jälkeenkään kuppia ei päästy heti käyttämään, kun oli tosi ylhäällä - sektioksi meinasi mennä, kunnes vauva yhtäkkiä liikkui sen verran alemmas, että kuppia päästiin käyttämään.

Kakkonen käynnistettiin, koska ilmeisesti lantiossani on kapeikko. Synnytys eteni hyvin, kunnes ihan loppuvaiheessa taas jumituttiin ja samalla huomattiin avotarjonta. Imukuppi oli taas käytössä. Nyt odotan kolmatta, ja täytyy sanoa, että pelottaa.

Se verran täytyy sanoa, että erityisesti pelkään ponnistusvaihetta. En kummassakaan synnytyksessä tuntenut kunnollla, mihin suuntaan pitäisi ponnistaa. Koen jollain tasolla olevani tyhmä ja huono, vaikka järjellä ajateltuna tiedänkin, ettei se nyt ihan niin mene. Mutta ilmeisesti siis epäsuhta lantion ja pään välillä ja/tai avotarjonta voi aiheuttaa vaikeuksia ponnistuksen suuntaamisessa.

Olenkin menossa gynekologille asiaa selvityttämään. Koska tuntuu kummalliselta sattumalta että on molemmissa synnytyksissä ollut vaikea ponnistusvaihe ja tarvittu imukuppia avuksi. En todellakaan tiedä, uskallanko jatkossa edes yrittää alakautta!! Lisäksi epäilen itselläni jonkinasteista kohdunlaskeumaa :( Sekin selviää nyt sitten gynellä. Ei kai tuo ihme olisi kun on imukupilla lapset revitty ulos. Se ei mukava kokemus ole millään tavalla!

T. 3

Ekasta imukuppisynnytyksestä episiotomia ja muutama pikku repeämä. Paranin synnytyksen kestoon nähden nopeasti, pitkään oli kyllä turvotusta ja paineen tunnetta kävellessä.



Tokasta imukuppi/avotarjontasynnytyksestä taas eppari, muutama tosi pieni repeämä ja paha ruhje välilihassa (kätilöiden aiheuttama, repivät ihan kunnolla). Paranin taas nopeasti, mutta ruhje oli kyllä tosi kipeä.



t. 12

Vierailija:

Vauva tuli imukupilla kahdella ponnistuksella. Eli kai jonkun kapeikon läpi autettiin lähinnä. Mut vauriot olivat aikamoiset: episiotomia ja repeämiä siellä sun täällä. Minkälaisia vaurioita teillä on tullut?

Ja toki tuo episiotomia molemmissa tehty. Juuri sen imukupin takia. Mutta molemmista synnytyksistä olen kuitenkin palautunut hyvin ja vauvat ovat olleet terveitä ja voineet hyvin, että se on ollut positiivista. Mutta vihaan koko imukuppi-sanaakin!!

T. 3

kokemusta imukupista ja avosuutarjonnasta. Synnytys oli karmaiseva kokemus. Ensimmäinen syntyi hätäsektiolla ja tämä toinen revittiin imukupilla. Yksi lääkäri oli jo lähdössä leikkaamaan, kun vauvan käyrä oli liian tasainen. Ei kuitenkaan happivajetta joten jatkettiin alakautta. Minulle sanottiin, että lantioni on tilava ja siksi vauvan pää mahtui liikkumaan väärään asentoon. Pehmytkudos vastus huomattava, josta seurauksena 3-4 asteen repeämät :( Kätilö ei tullut edes synnytys keskusteluun jälkeen päin vaikka lupasi, ikävät fiilikset jäi. Parantuminen kesti pitkään, muistaakseni pari kuukautta.

än asentoon.



Alkaa vähän tuntua, että kaikki imukuppisynnytykset on enemmän tai vähemmän kamalia kokemuksia.