Nuorena tuntuu vanhalta ja vanhana nuorelta

Minusta ei ole oikeastaan koskaan tuntunut minkään ikäiseltä. Aina on tuntunut, että se aina läsnä oleva minä, se joka näkee tunteet ja ajatukset joita tulee ja menee, on ollut iätön, niin lapsena kuin nyt viisikymppisenäkin. Se on nähnyt lapsen ajatuksia, teinin ajatuksia, aikuisen ajatuksia, mutta ei se ole ajatukset vaan niiden tarkkailija.

Kun tulet tarpeeksi vanhaksi ei enää tunnu nuorelta.

2-kymppisenä tuntuu 4-kymppiseltä ja 4-kymppisenä 2-kymppiseltä... miten näin?