Onko oireitasi vähätelty lääkärissä tai diagnisoitu väärin mielenterveysongelmiksi?

Moni ottaa naiseuden tässä esiin. Otetaanko miesten vaivat terveydenhuollossa vakavammin?

Astmaan ja vuosia jatkuneeseen yskään määrättiin ahdistuslääkettä terveyskeskuksessa. En koskaan hakenut sitä ja heitin reseptin roskiin. 

Pääsin keuhkopolille ja sain lääkkeet, mutta diagnoosiin meni vielä muutama vuosi. Yhteensä astmani toteamiseen meni yli 10 v. Masennusta ja ahdistusta tarjottiin diagnoosiksi. Ja "yskä vaan nyt voi kestää".

Kyllä! Hartiajumin aiheuttama huimaus oli tk:n mukaan vain psyykkistä ja sain uskomattoman alentuvaa kohtelua, pistettiin mm. kankkuun vaan piikki kertomatta mitä lääkeainetta ruiskussa oli eikä annettu reseptiä lihasrelaksanttiin tai edes kipulääkkeeseen.

Yksityisellä sain onneksi sitten parempaa hoitoa, ja lihasrelaksantin, kipulääkkeen ja parin fyssarikäynnin jälkeen alkoi helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan päinvastoin. Olen menny valittamaan masennusta, joka olikin kilpparin vajaatoiminta. Olen kertonut somatisoivani, mulla olikin selkärankareuma. Itse olen siis ajatellut oireitteni johtuvan psyykkeewtä, mutta eivät olleet pelkästään sitä. 

Koko ajan vähätellään! Todella hedelmällisiä hoitoaikoja, 20 minuuttia hukkaan. Tilaa uusi aika ja alusta.

Omakanta on takapuolesta! Kun olen kehottanut lääkäreitä tarkistamaan sieltä asioita (diagnosoituna virallisesti 12 kroonista sairautta), koska en muista joitakin parin vuoden takaisia esim koetuloksia, niin vastaukseksi olen muunmuassa saanut, en viitsi alkaa hakea, kun on niin paljon sivuja.

Tulee kustannuksia sotealueelle, kun alkaa tämä "ympyrähoito". Terveysasema, erikoissairaanhoido, yliopistosairaala, terveysasema, erikoissairaanhoito jne jne

Pitäisi kirjata vain tärkeät asiat eikä sivukaupalla höpöhöpöä ja lääkärin mielipiteitä asiakkaan mielentilasta.

Mulla kirjattiin noidannuolen yhteydessä heti toisena asiana "ahdistustaustainen". Siis ennen mm. sukupuolta tai edellistä välilevyprolapsia. Ja tuo ahdistus oli 5 vuotta aiemmin tapahtunut työpaikkakiusaamistapaus.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan päinvastoin. Olen menny valittamaan masennusta, joka olikin kilpparin vajaatoiminta. Olen kertonut somatisoivani, mulla olikin selkärankareuma. Itse olen siis ajatellut oireitteni johtuvan psyykkeewtä, mutta eivät olleet pelkästään sitä. 

Sinun kohdallasihan homma on mennyt täysin niin kuin pitäisikin. Yleensä kuitenkin homma menee niin, että fyysiset sairaudet diagnosoidaan mielenterveysongelmiksi koska syitä, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, ei tutkita kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Moni ottaa naiseuden tässä esiin. Otetaanko miesten vaivat terveydenhuollossa vakavammin?

Kyllä otetaan. Asiaa on tutkittu myös kansainvälisesti ja sama vaiva kaikissa maissa. Miesten sydänvaivat varsinkin otetaan vakavammin kuin naisten. Ollaan ihan perhepiirissäkin huomattu että mies pääsee helpommin jatkotutkimuksiin ja saa lääkkeitä kuin minä. Jopa kun kyseessä täysin sama vaiva. Paras oli kun mies tuli kerran mukaan kun kävin lääkärissä. Osittain siksi kun sattui olemaan samalla suunnalla liikkeellä ja osittain että nähtäisiin onko tosiaan näin. Mun vaivat otettiin vakavasti vasta kun mies sanoi että haittaa jo ihan hänenkin työssä jaksamistaan jos minä en saa hoitoa vaivoihini. Heti muuttui lääkärin asenne! Uskomatonta.

Kukapa ei olisi, sillä vähättelyyn perustuu koko nykyinen sote-järjestelmämme. Oikein kulmakivi koko prosessissa on vähättely. Ensin vietetään 3-4 tuntia jonossa, josta moni kääntyy kotiin, kun ei kestä tai jaksa, seuraavaksi hoitajalle, joka edelleen koettaa keksiä kaikki syyt, miksi lääkärin vastaanotolle ei tarvitse mennä. Sille onnekkaalle, joka lääkärin saa tavata, on vähinäätnkin 5 ensimmäistä käyntikertaa kotiinkäännytys ja suositus ottaa särkylääke. Ei tutkimusta=ei sairautta=ihmeparantuminen=terve ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ottaa naiseuden tässä esiin. Otetaanko miesten vaivat terveydenhuollossa vakavammin?

Kyllä otetaan. Asiaa on tutkittu myös kansainvälisesti ja sama vaiva kaikissa maissa. Miesten sydänvaivat varsinkin otetaan vakavammin kuin naisten. Ollaan ihan perhepiirissäkin huomattu että mies pääsee helpommin jatkotutkimuksiin ja saa lääkkeitä kuin minä. Jopa kun kyseessä täysin sama vaiva. Paras oli kun mies tuli kerran mukaan kun kävin lääkärissä. Osittain siksi kun sattui olemaan samalla suunnalla liikkeellä ja osittain että nähtäisiin onko tosiaan näin. Mun vaivat otettiin vakavasti vasta kun mies sanoi että haittaa jo ihan hänenkin työssä jaksamistaan jos minä en saa hoitoa vaivoihini. Heti muuttui lääkärin asenne! Uskomatonta.

Tässä olisi tutkivalle journalismillekin paikka. Nais -ja miestoimittaja kävisivät vaikka julkisella lääkärissä ja samoin sanoin esittelisivät vaivansa.

Kun magneettikuvauksessa ei näkynyt mitään erikoista, alettiin syytä oireille etsiä mielenterveydestä. Lopulta syyksi paljastui migreeni.

Vierailija kirjoitti:

Moni ottaa naiseuden tässä esiin. Otetaanko miesten vaivat terveydenhuollossa vakavammin?

Otetaan.

Itse menin lääkäriin näistä surullisen kuuluisista epämäärisistä oireista kolmen viikon päästä (tutkittiin kaikki mahdollinen) tuli syöpädiagnoosi ilman mitään temppuiluita. Melkein hävettää jutella syövän sairastaneiden/sairastavien naisten kanssa kun heidän syöpänsä on diagnosoitu aina ensin mt-ongelmaks. Myöhemmin sitten luin, että miehet saavat syöpädiagnoosin huomattavasti aikaisemmin kuin naiset ja että naisten syövät luetaan usein ensin masennukseksi.

On varsin tavallista, että jos joutuu sairaalaan naislääkärin hoidettavaksi, eikä syytä ala löytyä, varsin pian alkaa uhkailu psykiatrisista tutkimuksista. Mieslääkärit usein hienotunteisesti sivuuttavat jo etukäteen, mitä psykiatrit saattaisivat sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ottaa naiseuden tässä esiin. Otetaanko miesten vaivat terveydenhuollossa vakavammin?

Kyllä otetaan. Asiaa on tutkittu myös kansainvälisesti ja sama vaiva kaikissa maissa. Miesten sydänvaivat varsinkin otetaan vakavammin kuin naisten. Ollaan ihan perhepiirissäkin huomattu että mies pääsee helpommin jatkotutkimuksiin ja saa lääkkeitä kuin minä. Jopa kun kyseessä täysin sama vaiva. Paras oli kun mies tuli kerran mukaan kun kävin lääkärissä. Osittain siksi kun sattui olemaan samalla suunnalla liikkeellä ja osittain että nähtäisiin onko tosiaan näin. Mun vaivat otettiin vakavasti vasta kun mies sanoi että haittaa jo ihan hänenkin työssä jaksamistaan jos minä en saa hoitoa vaivoihini. Heti muuttui lääkärin asenne! Uskomatonta.

Voi jessus mitä touhua taas.

Oma "paras" oli se kun ex sairastui lorvikatariin ja meni hakemaan saikkua sillä verukkeella, että oli aamulla kaatunut selälleen rappusiin ja satuttanut selkänsä. Lääkäri näki jopa portaan painautuman miehen selissä, joka oli vasta odotushuoneessa keksinyt tekosyyn itselleen.

Vierailija kirjoitti:

On varsin tavallista, että jos joutuu sairaalaan naislääkärin hoidettavaksi, eikä syytä ala löytyä, varsin pian alkaa uhkailu psykiatrisista tutkimuksista. Mieslääkärit usein hienotunteisesti sivuuttavat jo etukäteen, mitä psykiatrit saattaisivat sanoa. 

Itselläni täysin päinvastainen kokemus.

Naisena kun astut mieslääkärin vastaanotolle, siellä on masennusdiagnoosi ja lääkeresepti suunnilleen valmiiksi kirjoitettuna. Naislääkärit sentään määräävät edes joihinkin perustutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varsin tavallista, että jos joutuu sairaalaan naislääkärin hoidettavaksi, eikä syytä ala löytyä, varsin pian alkaa uhkailu psykiatrisista tutkimuksista. Mieslääkärit usein hienotunteisesti sivuuttavat jo etukäteen, mitä psykiatrit saattaisivat sanoa. 

Itselläni täysin päinvastainen kokemus.

Naisena kun astut mieslääkärin vastaanotolle, siellä on masennusdiagnoosi ja lääkeresepti suunnilleen valmiiksi kirjoitettuna. Naislääkärit sentään määräävät edes joihinkin perustutkimuksiin.

Sama kokemus mullakin. 

Ei oma kokemus eikä vähättelyä, pikemminkin lievästi liioiteltu.

Miten tämä on mahdollista? Elävä sastamalalaismies merkittiin kuolleeksi

https://www.tyrvaansanomat.fi/uutiset/art-2000009936829.html

Jep, menopaussioireet oli kuulemma mt-ongelmia. En suostunut vaan kävin muualla ja sain hormonikorvaushoidon. Kuulemma hyvin yleistä.

Naispuolinen kaveri kutsui kotiinsa kahville. Kahvinkeittimen vieressä oli hänen lääkkeensä nätissä korissa ja kahvia kaataessani näkökenttääni osui korissa ollut masennuslääkepaketti. Kun kaveri meni vessaan, vilkaisin minkä vuoksi hänelle sellaisia oli määrätty.

Toiminnallisiin vatsavaivoihin!!!

Massiivisen keuhkoveritulpan hoidoksi lääkäri määräsi hengitysharjoituksia netistä - henki olisi lähtenyt, jos olisin uskonut lääkäriä.

Keuhkokuume oli kuulemma vain yskää, joka pitäisi sairastaa kotona leväten (ei tarvita muuta hoitoa) - onneksi en uskonut sitäkään vaan menin itse laboratorioon mittauttamaan tulehdusarvot ja niiden oltua noin 200, myös keuhkoröntgeniin. Kyllä sen jälkeen lääkäri oli työntämässä minua sairaalaan.

Epämääräiset oireeni (mm. kovat kivut, pahoinvointi, raajojen jäykkyys, iho-oireet jne) kuitattiin mielenterveydellisiksi asioiksi, vaikka mitään mt-oiretta ei ollut. 

Kas kummaa, yksi lääkäri otti huoleni todesta ja taustalta löytyi harvinainen autoimmuunisairaus.

Kyllä. 

1. kerta. Menin päivystykseen terveyskeskuksen kautta syömisongelmien vuoksi. Terveyskeskus olisi halunnut lähettää lanssilla, mutta halusin käydä kotona ensin. Keskussairaalan päivystyksessä kaksi kikattavaa kandia sanoi, että meet nyt vaan kotiin ja syöt hyvin. Sukulainen vei mut seuraavana päivänä uudestaan terveyskeskukseen ja ne oli siellä tosi kiukkusia. Olivat yhteydessä sairaalaan ja lopulta olin ensin viikon sisätautiosastolla, sitten 3 kk yleispsykiatrian osastolla opettelemassa syömään. Että sellainen "menet nyt vaan kotiin ja syöt hyvin".

2. kerta. Oksensin ties kuinka monetta päivää. Osasin epäillä ketoasidoosia, mutta tämän terveyskeskuksen (eri kun tuo edellinen ihana paikka) lääkäri sanoi, että lääkitykseni vaan aiheuttaa vähän pahoinvointia. Saattajani onneksi pysyi tiukkana ja sanoi heille, että olin sanonut, että pitää mennä sairaalaan. Olin kaksi päivää teholla ja puolitoista viikkoa osastolla.