Ei halua lapsia mutta puoliso painostaa...

Jaa mitäs ihmettä tossa tekisi?? Hmm hmm hmm. 

Ei ole puolikkaita lapsia. Jompikumpi joustaa tai sitten on ero edessä. Suosittelen keskustelemaan asiasta vakavasti toisen kanssa. 

Kyllä ero on ainoa ratkaisu. 

No ei niitä lapsia vasten tahtoaan voi tehdä. Väärin lapsia kohtaan. Mutta onko pakko erota? Se on kai sen lapsia haluavan päätös. Minusta aika raju sellainen. Mistä sen tietää, pystyisikö edes saamaan lapsia, ja löytääkö ajoissa ihmistä, jonka kanssa haluaisi elää lopun elämänsä. 

Lähtölaskenta on alkanut. Suosittelen jättämään lapsen tekemättä ennen sitä. Lopputulos on kuitenkin sama teidän parisuhteen osalta.

Älä suostu painostukseen.

Vierailija kirjoitti:

No ei niitä lapsia vasten tahtoaan voi tehdä. Väärin lapsia kohtaan. Mutta onko pakko erota? Se on kai sen lapsia haluavan päätös. Minusta aika raju sellainen. Mistä sen tietää, pystyisikö edes saamaan lapsia, ja löytääkö ajoissa ihmistä, jonka kanssa haluaisi elää lopun elämänsä. 

Minusta on tärkeää jahdata unelmiaan, eikä tyytyä muuhun. Jahkailija tekee oman valinta saat, miksi ihmeessä kukaan haluaisi toisen luopuvan unelmistaan?

Älä ainakaan taivu paineen alla. Ei ole helppo pesti olla 20 vuotta vastuussa toisesta ihmisestä ja varsinkin ensimmäiset vuodet on todella kuluttavia. 

Ap siiinä lopulta olisi yksin vastuussa lapsesta, jota ei ehkä itse edes halua. Ole nyt järkevä.

Tässä kohtaa sen lapsia haluavan osapuolen pitää punnita kumpi on tärkeämpi: hyvä ja mahdollisesti loppuelämän kestävä parisuhde vai mahdollinen lapsi (jonka ehkä saa tai sitten ei). 

Oletko sä AP mies vai nainen? Onko kummallakaan lapsia ennestään? Minkä ikäisiä olette?

Haave lapsesta on niin suuri asia ettei siinä voi tehdä kompromissiä. Jos toinen haluaa lapsen ja luopuu siitä haaveesta sinun takiasi, on suhteenne tuhoon tuomittu. Toisen katkeruus lapsettomuudesta nousee pintaan jossakin vaiheessa kuitenkin ja hän syyttää lapsettomuudestaan sinua. Tuossa tilanteessa ero on ainoa vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan taivu paineen alla. Ei ole helppo pesti olla 20 vuotta vastuussa toisesta ihmisestä ja varsinkin ensimmäiset vuodet on todella kuluttavia. 

Ei se lopu 20 vuoteen. Voi olla sairas tai vammainen, tai ajautua vaikka päihteiden käyttäjäksi tai teiniäidiksi. Huoli ja vastuu kestää loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Lähtölaskenta on alkanut. Suosittelen jättämään lapsen tekemättä ennen sitä. Lopputulos on kuitenkin sama teidän parisuhteen osalta.

Jos suostuu tekemään lapsen jonka kumppani hoitaa ei kai siinä ole mitään vikaa.

Riippuu siitäkin miksi ei halua lapsia. Jos ei halua hoitaa niitä voi myöntää huoltajuuden toiselle vanhemmalle.

Kompromissi jossa on yrittänyt joustaa. Elämä on pitkä aika. Jos parisuhde myöhemmin taas tuntuu hyvältä mikään ei estä palaamasta yhteen.

Lapsesta et pääse eroon. Et kai toisen mieliksi lasta tee, jos et itse niitä halua. Mieti nyt loppuun ennen kuin ryhdytty hommiin. 

Vierailija kirjoitti:

Älä suostu painostukseen.

Ketään ei saa painostaa. Tee oma päätös ja ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Ap siiinä lopulta olisi yksin vastuussa lapsesta, jota ei ehkä itse edes halua. Ole nyt järkevä.

Millä ihmeen tavalla? Onko Ap oletusarvoisesti nainen vai miksi?

Onko oletuksena ettei toinen löytäisi uutta puolisoa lapsen jälkeen? On paljon äitipuolia ja isäpuolia jotka osallistuvat lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Haave lapsesta on niin suuri asia ettei siinä voi tehdä kompromissiä. Jos toinen haluaa lapsen ja luopuu siitä haaveesta sinun takiasi, on suhteenne tuhoon tuomittu. Toisen katkeruus lapsettomuudesta nousee pintaan jossakin vaiheessa kuitenkin ja hän syyttää lapsettomuudestaan sinua. Tuossa tilanteessa ero on ainoa vaihtoehto. 

Olen ihan eri mieltä. Kyllä hyvä parisuhde on tärkeämpi asia. Minulla on neljä lasta, mutta silti, vaikka emme olisi saaneet yhtään, olisin pysynyt mieheni kanssa. Hän on minun paras ystäväni ja elämäni rakkaus. En voisi kuvitella eläväni jonkun huonomman kanssa vain siksi, että saisin lapsia. Lasten kasvatus on niin rankka projekti, että siihen kannattaa lähteä vain erittäin vanhalta pohjalta. 

 

Siksi minusta tuossa on vain selkeää se, että lapsia ei pidä tehdä toisen mieliksi. 

Aviomieheni 44 v. tässä taannoin eräässä keskustelussa antoi ymmärtää, että ehkä toivoisi lapsia, vaikka olemme alusta alkaen puhuneet, että lapsia ei varmaan tehdä. Ollaan oltu yhdessä 9 vuotta ja olen 7 vuotta nuorempi.

Totesin siihen, että sitten täytyy hänenkin tehdä elämäntapamuutos ja tietyistä hyvin pljon aikaa vievisä harrastuksista luopuminen hyvissä ajoin ennen lapsen tekoa ja osoittaa, että pystyy sitoutumaan siihen lapsiarkeen, ettei se lapsenhoito jää sitten minun vastuulleni yksinään. 

Eipä sen jälkeen ole sanallakaan maininnut, että haluaisi sittenkään lapsia. 

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua.