Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytäisi itselleen jonkun yhteisön, johon kuulua?
22.06.2025 |
Työt on määräaikaisia töitä, ja vaikka aina pääsenkin ihan mukavasti mukaan työyhteisöön, niin se vaihtuu puolen vuoden tai vuoden välein, niin ei se sellainen oma yhteisö ole. Siis joku, johon kuulua pitkään ja pysyvästi. Naapurit taas ei muodosta mitään yhteisöä, moikkaillaan kyllä toisiamme ja vaihdetaan pari sanaa, mutta siinä se, ihmiset ei halua naapureistaan sen enempää. Sukulaisia minulla on vain muutama ja tavataan harvakseltaan, ei mitään yhteisöä siinäkään. Ystäviä on pari, mutta he eivät tunne toisiaan juurikaan, ei olla mikään porukka siis. Mies ja lapsi minulla on, mutta haluaisin sen lisäksi kuulua johonkin. Olla osa jotain. Porukkaa, yhteisöä. Sellaista, joka tekee yhdessä asioita, tapaa aina välillä ja jossa ihmiset liittyy toisiinsa jonkun asian kautta. Olen ateisti, niin mistään uskontoporukoistakaan en sellaista löydä. Ikää on 42. Mistä voisi löytää jonkun yhteisön, jonka osa olla, johon kuulua?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota kuulumista, että onko se vähän itsestä kiinni, että tuntee kuuluvansa. Minä tunnen kuuluvani esim. facen harrastusryhmiin ja politiikan tiimoilta myös seuraan toimijoita. Keskustelua ja kuulumista yhteisöön sekin. Ne on ihan intohimon kohteita itselleni. Samoista asioista voidaan sitten muiden kanssa keskustella livenäkin.
Tämä ajatus yhteisöön kuulumisesta nousi mieleeni nyt juhannuksena. Meillä ei ole mökkiä, niin oltiin vain kotona. Eikä ollut mitään porukkaa, jonka kanssa mennä piknikille, rannalle, kokolle, puistoon grillaamaan tms. Luin mainoksia joiltain seurakunnilta, että niillä oli juuri tuollaisia yhteisiä juhannusaaton kokoontumisia. Ja ajattelin, että jos kuuluisi johonkin yhteisöön, niin olisi aina joku paikka mihin mennä ja tavata tuttuja ihmisiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, jotkut tiiviit harrastusporukat voivat olla tuollaisia, mutta harvoin niissäkään mitään harrastuksen ulkopuolisia ruukkiretkiä järjestetään. Kuulostaa enemmän siltä, että haluat löytää ystäväporukan.
Ystäväporukka kävisi hyvin! Mutta en tiedä miten sellaisen voisi löytää. Ikää tosiaan on jo 42 eikä ole koko elämässä ollut yhtään ystäväporukkaa. Yksittäisiä ystäviä eripuolilta vain. Sellaisia, jotka ei erityisemmin ole kiinnostuneita tutustumaan paremmin muihin ystäviini. Ap
Itselläni sama tilanne. Sen siitä saa, kun muuttaa liian monta kertaa opintojen ja töiden perässä. Sinkkukin olen, niin ei tule minkään puolison tai lastenkaan kautta mitään yhteisöä. Taisi se juna mennä jo, jossa olisi päässyt mukaan johonkin kaveriporukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota kuulumista, että onko se vähän itsestä kiinni, että tuntee kuuluvansa. Minä tunnen kuuluvani esim. facen harrastusryhmiin ja politiikan tiimoilta myös seuraan toimijoita. Keskustelua ja kuulumista yhteisöön sekin. Ne on ihan intohimon kohteita itselleni. Samoista asioista voidaan sitten muiden kanssa keskustella livenäkin.
Tämä ajatus yhteisöön kuulumisesta nousi mieleeni nyt juhannuksena. Meillä ei ole mökkiä, niin oltiin vain kotona. Eikä ollut mitään porukkaa, jonka kanssa mennä piknikille, rannalle, kokolle, puistoon grillaamaan tms. Luin mainoksia joiltain seurakunnilta, että niillä oli juuri tuollaisia yhteisiä juhannusaaton kokoontumisia. Ja ajattelin, että jos kuuluisi johonkin yhteisöön, niin olisi aina joku paikka mihin mennä ja tavata tuttuja ihmisiä. Ap
On totta, että seurakunnalla on paljon tarjottavaa. Itse vedin nuorempana joitakin vuosia sellaista harrastuskerhoa seurakunnassa ja oli todella antoisaa.
Meidän asuinalueella toimii tuo ehdotettu Martat. Ja heillä näyttää olevan tiivis yhteisö. Ja kokoontumisia usein, retkiä myös. Mutta he kaikki on eläkeläisiä. En tunne, että olisi mitään yhteistä heidän kanssa, kun itse elän pikkulapsiaikaa ja ns. ruuhkavuosia. Olen myös surkea kotitalousasioissa ja käsitöissä. He ei todellakaan haluaisi edes minua mukaan. Ap
Toisessa ketjussa ihmetellään pihassa istuvaa porukkaa, joka laulaa oudosti. Sielä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän asuinalueella toimii tuo ehdotettu Martat. Ja heillä näyttää olevan tiivis yhteisö. Ja kokoontumisia usein, retkiä myös. Mutta he kaikki on eläkeläisiä. En tunne, että olisi mitään yhteistä heidän kanssa, kun itse elän pikkulapsiaikaa ja ns. ruuhkavuosia. Olen myös surkea kotitalousasioissa ja käsitöissä. He ei todellakaan haluaisi edes minua mukaan. Ap
No tuskinpa siellä on mitään tasotestiä että saako liittyä joukkoon jos ei tiedä mihin kaikkeen ruokasoodaa voi käyttää tai miten neulotaan villasukat. Samaistun kyllä siihen että kaipaa edes jotakuinkin oman ikäistä kaveria, kun itse lähestyy 40 vuotta eläkeläisten maailma tuntuu yhtä kaukaiselta kuin vasta opiskelunsa aloittaneen nuoren maailma. Toisaalta itsellä perheettömänä, pienituloisena ja sinkkuna tuntuu olevan ihan erilainen elämä kuin suurella osalla omastakin ikäryhmästä, joiden keskustelut sivusta seurattuna liittyvät siihen missä on matkailtu lomilla, mitä remppoja kodissa tai kesämökillä pitäisi tehdä ja mihin päiväkotiin tai kouluun lapsi on menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kirjallisuuspiiri. Ja sitten erään kuppilan naisporukka. Käyn myös kursseilla, joissa teema yhdistää vaikka ei aina sama porukka olekaan. Tunnen kyllä kuuluvani myös asuintalooni naapureiden kanssa vaikkei juuri jutellakaan. Kuulun myös tähän kaupunginosaan.
Kaipaan sellaista ryhmää ihmisiä, joiden kanssa olisi joka vuosi vaikka pikkujoulut tai pari kertaa kesässä yhteinen retki vaikka saareen tai kesäillan vietto grillaten. Ehkä joku perinteinen kevätretki Fiskarsiin tai Porvoon joulumyyjäisiin. Tai piknik-tapahtuma kesällä. Tai yhteinen kokoontuminen juhannuksena läheiselle rannalle (jonne tulee ne jotka eivät ole matkoilla). Tms. Siis niin, että näihin ihmisiin tutustuu kunnolla vuosien varrella ja on sellainen aito yhteenkuuluvuuden tunne. Ap
Jos uskonnollinen toiminta on pois laskuista, mieleen tulee lähinnä politiikka ja vapaaehtoistyö jossain järjestössä joka järjestää vapaaehtoisilleen virkistystoimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös ay-toiminta on yhteisöllistä ja monipuolista. Samoin urheiluharrastukset joukkueena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, haluaisin siis kuulua johonkin yhteisöön, jossa ne ihmiset olisi kiinnostuneita siitä mitä minulle kuuluu ja jossa olisi ihmisiä, joiden kuulumisista minä voisin olla kiinnostunut. Siis ihan aidosti kiinnostunut. Ja jaettaisiin yhdessä porukalla asioita, kokemuksia. Nyt elämässäni on muutamia yksittäisiä tällaisia ihmisiä, mutta ei ei liity toisiinsa mitenkään (eikä edes halua liittyä). Olisi kiva tuntea olevansa osa jotain porukkaa joskus. Ap
Tuo kuulostaa enemmän ystävyydeltä kuin yhteisöltä. Yhteisöissä harvemmin ollaa sillä tavalla kiinnostuneita ihmisistä enemmänkin yhteisestä tekemisestä.
On myös sellaisia yhteisöjä, joissa muihin tutustuminen ja ajatusten vaihto on tärkeässä osassa. Esim. mielenterveyskuntoutujille järjestetään joissain paikoissa sellaista toimintaa, jossa se tekeminen on pelkkä sivuseikka jonka varjolla saadaan ihmiset kokoontumaan yhteen ja juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin eri potilasjärjestöt ja yleensäkin vertaisryhmät.
Mll hallitus, riippuu alueesta onko heillä myös virkistystoimintaa. Ja toki sitä voi järjestää, jos porukka on innokasta. Kannattaa ilmoittautua vapaaehtoiseksi kertaluontoisesti johonkin tapahtumaan, aina on tekijöistä pulaa, niin näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän asuinalueella toimii tuo ehdotettu Martat. Ja heillä näyttää olevan tiivis yhteisö. Ja kokoontumisia usein, retkiä myös. Mutta he kaikki on eläkeläisiä. En tunne, että olisi mitään yhteistä heidän kanssa, kun itse elän pikkulapsiaikaa ja ns. ruuhkavuosia. Olen myös surkea kotitalousasioissa ja käsitöissä. He ei todellakaan haluaisi edes minua mukaan. Ap
Juuri sinunlaisiasi ihmisiä Martat haluaisivat mukaan toimintaansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kirjallisuuspiiri. Ja sitten erään kuppilan naisporukka. Käyn myös kursseilla, joissa teema yhdistää vaikka ei aina sama porukka olekaan. Tunnen kyllä kuuluvani myös asuintalooni naapureiden kanssa vaikkei juuri jutellakaan. Kuulun myös tähän kaupunginosaan.
Kaipaan sellaista ryhmää ihmisiä, joiden kanssa olisi joka vuosi vaikka pikkujoulut tai pari kertaa kesässä yhteinen retki vaikka saareen tai kesäillan vietto grillaten. Ehkä joku perinteinen kevätretki Fiskarsiin tai Porvoon joulumyyjäisiin. Tai piknik-tapahtuma kesällä. Tai yhteinen kokoontuminen juhannuksena läheiselle rannalle (jonne tulee ne jotka eivät ole matkoilla). Tms. Siis niin, että näihin ihmisiin tutustuu kunnolla vuosien varrella ja on sellainen aito yhteenkuuluvuuden tunne. Ap
Ymmärrän hyvin! Myös itse kaipaisin tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko yhteisö löytyä vaikka lintuharrastuksen kautta? En tiedä onko tämä pelkkää toiveajattelua, mutta ainakin paikallinen kansalaisopisto järjestää linturetkiä lähelle ja kauas, ja luulisi että niillä on helppo tutustua muihin vakiokävijöihin. Ehkä jollain porukalla on esim. epävirallinen Whatsapp-ryhmä, jonka kautta voi sopia vapaamuotoisemmista linturetkistä ja muista menoista? Tai voisiko joku muu luontoon liittyvä harrastus toimia?
Jäin miettimään tuota kuulumista, että onko se vähän itsestä kiinni, että tuntee kuuluvansa. Minä tunnen kuuluvani esim. facen harrastusryhmiin ja politiikan tiimoilta myös seuraan toimijoita. Keskustelua ja kuulumista yhteisöön sekin. Ne on ihan intohimon kohteita itselleni. Samoista asioista voidaan sitten muiden kanssa keskustella livenäkin.