Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Kuningatar hylkäsi kehitysvammaisen poikansa - ei hyvästellyt häntä ennen kuolema
22.06.2025 |
Ruotsin kuningatar Viktorian (18621930) elämä oli täynnä tragedioita, joista yksi koski hänen nuorinta poikaansa Erikiä. Erik syntyi kehitysvammaisena ja epileptikkona, ja hänet käytännössä piilotettiin maailmalta: hän ei esiintynyt julkisuudessa, ja hänet eristettiin muista ihmisistä. Viktoria ei juuri käynyt katsomassa poikaansa edes tämän sairastaessa ja lopulta hän myöhästyi Erikin kuolemasta. Viktorian etäisyys ja kylmyys poikaansa kohtaan liittyi ajan aristokraattisiin normeihin, mutta herättää nyt syvää paheksuntaa.
Kirjan mukaan Erik sairastui espanjantautiin ja kuoli vuonna 1918, äitinsä saapumatta ajoissa hyvästelemään. Epäilyksiä on esitetty myös siitä, että Erikin vammaisuus olisi seurausta Viktorian syömistä lääkkeistä. Kuningattaren maine oli ristiriitainen: hän oli ankara, pelätty johtaja, mutta omien lastensa kanssa etäinen ja kylmä. Palvelusväki pelkäsi häntä, ja monet irtisanoutuivat stressin vuoksi.
Onkohan mikään muuttunut 100 vuodessa? Pieni lapsi syntyy kehitysvammaisena ja ratkaisu on piilottaa hänet pois silmistä, unohtaa, sulkea ovi kunnes on liian myöhäistä. Eikö rakastavan äidin pitäisi olla juuri sairaslapsen tukena, ei hylkäämässä?
Tämä ei ollut mikään keskiluokkainen 1920-luvun perhe, vaan kuningashuone. Jos sielläkin ratkaisu oli 'lukitaan linnan nurkkaan ja käydään ehkä joskus katsomassa', niin mitä se kertoo ajasta tai meistä?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Koko keskustelussa unohtui, että lapsella oli isäkin. Oliko kuningas lapsen kuolinvuotteella? Kävikö useinkin katsomassa lastaan?
No noissa kunkkupiireissähän se isä voi perinteisesti olla ollut kuka tahansa tallirenki tms. Vai oletko nähnyt DNA-testin tulokset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on muuttunut sadassa vuodessa.
Lapsi saa terapioita ja kuntoutusta, hänelle maksetaan Vammaistuki ja 16-vuotiaqna eläkettä ja vammaistukea.
Hyvin harvoin perhe laittaa vammaista lastaan mihinkään laitokseen.t. kehitysvammaisen lapsen äiti
Silloinkin tavalliset perheet huolehtivat itse lapsistaan, vammaisissakin.
'Huolehtiminen' tarkoitti ennen vanhaan ihan eri asiaa kuin nyt. Jos johonkin torppaan syntyi vammainen lapsi, niin todennäköisesti sai huonoimmat ruuat eikä kellekään tullut mieleen, että hän olisi saattanut oppia asioita, jos kärsivällisesti olisi opetettu.
Varmasti opetettiin se, mikä oli opittavissa. Ei torpassa kukaan laiskotellut. Ainoastaan ns. seinähullut kahlittiin kiinni seinään, muut tekivät töitä kykyjensä mukaan.
Eipä tuo ollut pelkästään kuninkaallisten ja aateliston tapa. Yhdellä perhetuttavalla oli kehitysvammainen tytär, joka myös laitettiin lapsena laitokseen, eikä äiti käynyt oikeastaan ikinä katsomassa. Tämä nainen oli 30-luvun lopulla syntynyt, joten tytär syntyi varmaan joskus 50-luvulla? Vielä jotain 10 vuotta sitten (kun viimeksi tästä perhetuttavasta kuulin mitään) kumpikin oli vielä elossa ja tilanne sama. Äitiä kiinnosti vain terveet lapset ja lastenlapset ja sitten lastenlastenlapset, jotka kyllä sitten olivat jonkin sortin "erityislapsia".
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo ollut pelkästään kuninkaallisten ja aateliston tapa. Yhdellä perhetuttavalla oli kehitysvammainen tytär, joka myös laitettiin lapsena laitokseen, eikä äiti käynyt oikeastaan ikinä katsomassa. Tämä nainen oli 30-luvun lopulla syntynyt, joten tytär syntyi varmaan joskus 50-luvulla? Vielä jotain 10 vuotta sitten (kun viimeksi tästä perhetuttavasta kuulin mitään) kumpikin oli vielä elossa ja tilanne sama. Äitiä kiinnosti vain terveet lapset ja lastenlapset ja sitten lastenlastenlapset, jotka kyllä sitten olivat jonkin sortin "erityislapsia".
Kiinnostiko isää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat ovat muuttuneet, mutta kyllä vammaisuus on edelleen suuri kriisi ja voi olla varsinkin aluksi myös häpeän aihe. Moni pelkää, että on itse aiheuttanut vammaisuuden. Myöskään ihmiset eivät edelleenkään aina osaa suhtautua kehitysvammaisiin. Poikkeavasti käyttäytyvä, liikkuva tai ääntelevä ihminen aiheuttaa aina ympäristössä huomiota, josta kaikki ei todellakaan ole positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on muuttunut sadassa vuodessa.
Lapsi saa terapioita ja kuntoutusta, hänelle maksetaan Vammaistuki ja 16-vuotiaqna eläkettä ja vammaistukea.
Hyvin harvoin perhe laittaa vammaista lastaan mihinkään laitokseen.t. kehitysvammaisen lapsen äiti
Silloinkin tavalliset perheet huolehtivat itse lapsistaan, vammaisissakin. Ylemmissä luokissa ja erityisesti kuninkaallisissa perheissä oli tapana jättää lapset jo vauvana lastenhoitajien huomaan. Taitavat nämä nykyiset nuoret kuninkaalliset olla ensimmäisiä, jotka ovat olleet vauvana oman äitinsä hoidossa.
Eli uusin polvi, Estelleäkö ja muita tarkoitat?
Heidän vanhempansahan eivät ole mitään nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ruotsin kuningasperhe oli erittäin konservatiivinen ennen nykyistä kunkkua, bertil ei saanut mennä naimisiin elämänsä naisen kanssa ennenkuin vanhoilla päivillä koska puoliso ei ollut kuninkaallista sukua
Taitaa nykyinen victoriakin pitää aika lailla perinteistä kiinni. Tiukka ilme ja jähmeä olemus, vaikka yrittääkin hymyillä lämpimästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo ollut pelkästään kuninkaallisten ja aateliston tapa. Yhdellä perhetuttavalla oli kehitysvammainen tytär, joka myös laitettiin lapsena laitokseen, eikä äiti käynyt oikeastaan ikinä katsomassa. Tämä nainen oli 30-luvun lopulla syntynyt, joten tytär syntyi varmaan joskus 50-luvulla? Vielä jotain 10 vuotta sitten (kun viimeksi tästä perhetuttavasta kuulin mitään) kumpikin oli vielä elossa ja tilanne sama. Äitiä kiinnosti vain terveet lapset ja lastenlapset ja sitten lastenlastenlapset, jotka kyllä sitten olivat jonkin sortin "erityislapsia".
Kiinnostiko isää?
En tiedä, isä oli kuollut kauan sitten siihen mennessä kun minä tämän perheen tunsin. Itse olen siis vasta 80-luvulla syntynyt. Muistan vain kuinka tämä nainen itkusilmin kertoi äidilleni, miten rankkaa oli jättää lapsi laitokseen. Kaipa se sitten tuntui ainoalta vaihtoehdolta silloin, mutta eipä hän kyllä vanhanakaan käynyt sitä unohdettua tytärtä katsomassa kuin syntymäpäivänä yms.
Aivan normimeininkiä. Vammaisuus oli pitkään hirveä tabu sekä alempien että ylempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa, koska sitä ei osattu selittää muuten kuin viallisilla lapsentekoaineksilla. Siksi vammainen lapsi haluttiin salata omilta sisaruksiltaankin.
Koska monarkia perustui ajatukseen erityisestä jaloverisyydestä, olisi julki tullut kehitysvammaisuus ollut hirveä isku koko monarkian tulevaisuudelle.