Pletko kateellinen? ja mistä? uskallatko myöntää asiaa edes itsellesi?
olen huomannut että tällä palstalla on todella paljon kateellisia ihmisiä, siis suomalaisten kateus ei ole pelkkä klisee, vaan se on totisinta totta.
Kommentit (12)
Heidän elämäntyylistään. Eivät ole paljoa meitä varakkaampia, mutta matkustelevat jatkuvasti, käyvät ulkona ja koti täynnä uusinta tietotekniikkaa. Ovat vielä paremman näköisiäkin kuin me=) En hirveästi jaksa olla heidän kanssaan tekemisissä nykyään, mies on silloin tällöin.
ajan pyörii, eli riittääkö rahat, sillä nehän riittää.
Eniten kuitenkin niille ihmisille, joilla on lapsia ja saavat hoitoapua.
Terveisin, yh.
En kyllä pyri välittämään sitä eteenpäin kateuden kohteille ;-)
Kateellinen olen mm. lapsuudenkavereiden urakehitykselle vrt. omalle kehittämöttömyydelle... Ihmisten paremmista palkoista, omistusasunnoista jne.. MUTTA toisaalta uskon, että omassa elämässäni on kateutta aiheuttavia asioita myös toisille eli eiköhän aika tasoissa mennä :-)
Minunkaan mieheni ei suostu edes toisen lapsen hankintaan. Lisäksi olen kateellinen kaikille, joilla on vakkarityö. Pienet on ihmisen haaveet, mutta näköjään täysin mahdottomia toteuttaa :(( Surullinen siis olen.
mitä tulee ruokailuun ja liikkumiseen. Hän on siis aika lyhyessä ajassa onnistunut pistämään kroppansa kuntoon raskauksien jälkeen.
Tuttavaperheellä on hyvät tulot ja heidän ei tarvitse miettiä jokaista ostostaan, vaan ostavat suunnilleen mitä haluavat. Olen onnellinen heidän puolestaan, koska ovat tehneet töitäkin sen eteen. Kuitenkin joskus vihlaisee, kun mietin omaa laskupinoa ja taas niitä tulojamme.
raskaana oleville sukulaisille ja tuttaville + niille, jotka ovat meitä rikkaampia ja omistavat hienon talon, auton jne. + poikalapsien vanhemmille (meillä vain tyttöjä ja aina ollaan toivottu poikaa) + onnellisessa parisuhteessa eläville + ystävilleni, joilla on hyvä työpaikka + komean miehen omistaville naisille:D
saavat olla ja tehdä mitä huvittaa ja nukkua pitkään ja mennä miehen kanssa mihin haluavat ex tempore.
mutta toisaalta, sillon kun itse olin vielä lapseton, en kyllä osannut arvostaa " vapauttani" vaan täytin päiväni jonkun muun asian murehtimisella. ja kun oli aikaa vaan löhötä ja tuijottaa telkkaria, olin kateellinen niille, joilla oli elämässä sisältöä ja mielekästä tekemistä.
meillä samanlainen koulutus, mulla ehkä jopa " parempi" cv. Mies hyväpalkkaisessa vakivirassa, minä työttömänä kotona. Kiitos pätkätöiden ja lasten kanssa kotona vietettyjen vuosien on tosi vaikeaa päästä kiinni työelämään :( Välillä harmittaa kun miehen ura ei kärsinyt lapsistamme millään lailla, minä en pääse käyttämään kokemustani ja koulutustani alallani, josta todella pitäisin.
Meillä koliikkivauva ja uhmis (erittäin vaativa ja temperamenttinen luonne)...
Olen tällä hetkellä kateellinen miehelleni joka pääsee pyöräilemään ja lenkille tuonne upeaan kevätilmaan! GRRR!!!! Itse olen rv37 enkä saa kuin kävellä ja senkin pääasiassa omassa pihassa. Mutta tähän asiaan tulee onneksi muutos pian ja kun on kesä edessä, pääsen minäkin vielä nauttimaan liikunnasta!