Lue keskustelun säännöt.
Introvertit, miten jaksatte seurustella?
21.06.2025 |
Esim joku mökkiviikonloppu 24/7 jossa ei itselle hetken rauhaa. Varsinkin joku tutustumisvaihe missä pitää koko ajan puhua ja olla kontaktissa, kuulostaa superkuormittavalta.
Onneksi noita ehdokkaita ei tässä juurikaan ole, mutta kunhan mietiskelin, kun joskus tekisi mieli saada seuraa :)
Kommentit (30)
Melko hyvin. Tykkään kumppanini seurasta, joten se ei kuormita paljoakaan, paitsi silloin kun tulen väsyneenä töistä ja kumppani on energisellä tuulella. Toisen introvertin kanssa jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähden lenkittämään koiraa, lämmittämään saunaa, siivoamaan rantaa, pilkkomaan polttopuita, leipomaan On paljon puuhia, joita on luonteva tehdä yksin, kun muut seurustelevat. Oman rauhan ja seuran oikealla annostelulla jaksaa hyvin 3-5 päivää ja sit lähdetään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Jaksoin hyvin seurustella 15 vuotta kunnes suhde päättyi :( Haluaisin uuden suhteen. Se mitä en jaksa, ovat Tinderissä uusiin miehiin tutustuminen. Minulle introvertille se ei ole mukavaa avoimin mielin tapahtuvaa ihmisiin tutustumista vaan välttämätön paha. Kun en tapaa vapaita miehiä missään "luonnollisesti". Ollapa nuori opiskelija, joka tapaa vastakkaista sukupuolta kavereiden kautta, bileissä ja yliopistolla.
Juuri näin. Itse seurustelu ei ole kuormittanut (kunhan molemmilla on myös omia puuhia), mutta deittailu ja koko ajan uuteen ihmiseen tutustuminen tuntuu teennäiseltä ja rasittavalta.
Mikään pakko ei ole ryhtyä nössöksi kynnysmatoksi, pitää osata asettaa muille rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 16 vuotta ei-introvertin kanssa, välillä oli kieltämättä todella hankalaa. En halunnut nähdä juuri koskaan toisen ystäviä tai sukulaisia, ja siitähän syntyi sitten monet riidat. Onneksi ja "onneksi" poikani myös introvertti, joten ymmärrämme toisiamme. Myös nykyisen mieheni kanssa menee hyvin, tämä on välillä hyvinkin sosiaalinen introvertti, mutta asumme eri asunnoissa, ja näemmä ehkä parin viikon ajan kuukaudesta. Tämä järjestely sopii erinomaisesti, ja kumpikin on tyytyväisiä.
Minä olen introvertti enkä ole koskaan seurustellut enkä ole koskaan edes treffaillut. Minulle sosiaalista elämää on tarpeeksi siinä kun töissä näen muita ihmisiä ja sitten joskus näen sukulaisia tai läheisiä ihmisiä.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttina voin ja haluankin jutella tuntikausia sellaisen ihmisen kanssa, joka pystyy syviin keskusteluihin.
Sen sijaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka pysyvät vain hyvin pintapuolisissa keskusteluissa tai joilla on heikot sosiaaliset taidot, keskustelu on raskasta. Siinä joutuu usein vetämään koko vuorovaikutuksen itse kasaan kysymään, reagoimaan, kannattelemaan ilmapiiriä ja samalla yrittää olla kohtelias, vaikka mitään aitoa yhteyttä ei synny.
Pahin kumppani minulle olisi sellainen jörö introvertti, joka vain murahtaa eikä yhtään kannattele tse keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti enkä ole koskaan seurustellut enkä ole koskaan edes treffaillut. Minulle sosiaalista elämää on tarpeeksi siinä kun töissä näen muita ihmisiä ja sitten joskus näen sukulaisia tai läheisiä ihmisiä.
M34
Sama juttu, tosin olen jo lähes 50v. Joudun töissä olemaan ihmisten kanssa paljon tekemisissä, joten vapaalla en jaksa ihmisiä lainkaan. Menee siihen palautumiseen, että jaksan taas seuraavana päivänä töissä.
Olen kyllä kokeillut parisuhteita joskus, mutta totesin etten vain pysty siihen. Ehkä sitten eläkkeellä voisin tapailla jotain papparaista.
Jaksoin hyvin seurustella 15 vuotta kunnes suhde päättyi :( Haluaisin uuden suhteen. Se mitä en jaksa, ovat Tinderissä uusiin miehiin tutustuminen. Minulle introvertille se ei ole mukavaa avoimin mielin tapahtuvaa ihmisiin tutustumista vaan välttämätön paha. Kun en tapaa vapaita miehiä missään "luonnollisesti". Ollapa nuori opiskelija, joka tapaa vastakkaista sukupuolta kavereiden kautta, bileissä ja yliopistolla.