Minkälainen ihminen jakaa mt-diagnoosejaan Tiktok-videoissa?
Kommentit (42)
Siksi, että haluavat muiden tekevän samoin.
Tämä on oma somelajinsa. Osastolla olevat ja sinne jatkuvasti keinolla millä hyvänsä pyrkivät somettaa huomiovideoita ja symppaa toisiaan. Ollaan masentuneita osastolla mutta tehdään tanssivideoita tiktokkiin
Se on muotia nykyään, että löytyy jokin diagnoosi. Totta kai se pitää heti huutaa maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että jotkut ihmiset rakentavat koko identiteettinsä traumojensa ja mielenterveysongelmiensa ympärille. He ehkä ajattelevat olevansa mielenkiintoisia muiden silmissä ongelmiensa vuoksi.
Juuri näin! Itselläkin yksi sometuttu ja toinen läheisempi ihminen jotka rummuttavat traumojaan ja diagnoosista somessa. Mikään ei ole sattumaa vaan kaikki liittyy diagnoosiin. Aivan kaikki. Ja viestien lopussa #adhdawarness #adhdaivot ja muuta vastaavaa
Kyseisen some alustan käyttäjät ei liene penaali terävimpiä kyniä ylipäätään
Vierailija kirjoitti:
No ihan hyvä. Miksi tuotakaan pitäisi salata? Kertoo niin kuin asiat ovat.
No asialla on puolensa ja puolensa. Toisaalta häpeän poistaminen mielenterveysongelmilta on hyvä asia, toisaalta tämä aloituksessa kuvattu ilmiö on mun mielestä jo ihan eri juttu. Se on tietynlaisen identiteetin kehittäminen, ei esim. aito pyrkimys kuntoutumiseen. Näitä diagnooseja myös keksitään, esim. dissosiatiivinen idyylientiteettihäiriö, eli siis useampaan persoonaan jakaantuminen, on asia, jonka olemassaolosta ei edes ole minkäänlaista konsesusta (siis toki ihminen voi dissosioida, mutta se on epävarmaa, voiko persoonallisuus oikeasti jakaantua keskenään ihan erilaisiin hahmoihin, paremman sanan puutteessa), on tällainen muotijuttu. Samoin tourette. Vissiin joku suomalainen pitkän linjan somepersoona väittää kärsineensä tästä tyyliin koko ikänsä, mutta on pitänyt sen salassa. (Mulla on sellainen mielikuva, että oikeasti tourettea ei ole juuri edes esiintynyt tytöillä, mutta voin olla väärässä - joka tapauksessa se on nyt yhtäkkiä räjähtänyt.)
No toinen juttu on sitten se, että toisaalta voi olla ihan hyvä juttu kertoa vailla häpeää, että kärsii mt-ongelmista, mutta toisaalta se on sellainen juttu, josta muut eivät ole välttämättä innostuneita juttelemaan. Meillä on töissä yksi työkokeilija, joka puhuu näistä ongelmistaan, ja vaikka hän on oikeasti mukava ihminen ja sympaattinen, eikä mitenkään jatkuvasti puhu niistä asioista, niin en ole ihan varma, jaksaisinko kuitenkaan puhua niistä työkontekstissa. Mulla on itselläni paukut aika loppu tällä hetkellä, ja koska olen empaattinen ihminen, joka ei hätkähdä vähästä, ihmiset usein avautuvat mulle. Mutta en ole ihan varma, jaksaisinko mä kuitenkaan sitä töissä.
Tällaisia ajatuksia tänään.
Vierailija kirjoitti:
Sillä saa somepisteitä ja seuraajia. Siksi myös diagnoosittomat väittävät heillä olevan sen hetken trendidiagnoosi.
Tuo on mielestäni törkeää oikeasti sairaita kohtaan. Ja se voi kostautua myöhemmin. Ei esim. saa vakuutusta, koska on julkisesti kertonut "sairaudestaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan hyvä. Miksi tuotakaan pitäisi salata? Kertoo niin kuin asiat ovat.
No asialla on puolensa ja puolensa. Toisaalta häpeän poistaminen mielenterveysongelmilta on hyvä asia, toisaalta tämä aloituksessa kuvattu ilmiö on mun mielestä jo ihan eri juttu. Se on tietynlaisen identiteetin kehittäminen, ei esim. aito pyrkimys kuntoutumiseen. Näitä diagnooseja myös keksitään, esim. dissosiatiivinen idyylientiteettihäiriö, eli siis useampaan persoonaan jakaantuminen, on asia, jonka olemassaolosta ei edes ole minkäänlaista konsesusta (siis toki ihminen voi dissosioida, mutta se on epävarmaa, voiko persoonallisuus oikeasti jakaantua keskenään ihan erilaisiin hahmoihin, paremman sanan puutteessa), on tällainen muotijuttu. Samoin tourette. Vissiin joku suomalainen pitkän linjan somepersoona väittää kärsineensä tästä tyyliin koko ikänsä, mutta on pitänyt sen salassa. (Mulla on s
Tuossa on sullakin kasvunpaikka, eli miten pitää omat rajat. Älä jatkossa ota automaattisesti sitä empaattisen ja sympaattisen kuuntelijan roolia kun joku överiavautuu asioistaan. Sehän tuntuu aluksi tavallaan imartelevaltakin kun joku uskoutuu, mutta pidemmän päälle käykin liian raskaaksi. Olen ihan samanlainen ja saan treenata varmaan loppuelämän rajojen pitämistä enemmän tai vähemmän. Kannattaa ihan etukäteen miettiä mitä ja miten voi sanoa, koska irl tilanteet tulee niin äkkiä. Mitä tuohon työkokeilijaan tulee niin maito on ehkä jo kaatunut, mutta jatkossa sitten.
Miten sanoa kohteliaasti kollegalle, ettei jaksaisi kuunnella joka tauolla (ja taukojen välissä) hänen sairauksistaan ja niistä seuranneista ongelmista? Ongelma ei ole niistä kertominen, vaan jatkuva jauhaminen niistä. Hänen kanssaan pitäisi pystyä työskentelemään myös sen jälkeen. Olen jo useamman kerran ehdotellut työterveyteen menoa ja esimiehelle puhumista.
Koska se on nykyään ilmeisesti muotia ja halutaan erottua joukosta. Vaikka lopulta ei kuitenkaan oikeasti erotutakaan. Itselläkin useampi diagnoosi jo lähes 20 vuotta, mutta enpä ole mainostanut niitä kenellekään kuin muutamalle lähipiirin ihmiselle.
Tyhmät ihmiset levittävät nettiin kaiken. Eivät ymmärrä, että sinne se myös aina jää. Tosin työpaikkoja tuollaiselle tuskin mistään järkipaikoista tuleekaan tarjolle, joten...
sellanen, joka ei halua töitä tai vakuutusta
muotidiagnooseja varmaan on kiva jakaa kun taas skitsofreniadg on syytä pitää omana tietonaan, jos haluaa pitää ystävyyssuhteet kunnossa
Millainen ihminen edes käyttää tiktokia?
Pahin virhe on identifioida itsensä niiden kautta. Moni nimeää oman YT- kanavansakin esim " addiktin päiväkirjat", joo tajuan pointin, mutta toi myös tekee sen että siinä ihminen alkaa katsomaan itseään sen kaiken kautta. Vielä pahempi on jos toinen addikti ja rappiolla elävä seuraa toista saadakseen itselleen parempaa oloa, se on virhe koska siinä jää siihen samaan energiaan vellomaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmät ihmiset levittävät nettiin kaiken. Eivät ymmärrä, että sinne se myös aina jää. Tosin työpaikkoja tuollaiselle tuskin mistään järkipaikoista tuleekaan tarjolle, joten...
voihan ne poistaa
Pöljät jakaa. Yks tuttu kuulu että minulla on ADHD, hän keksi että hänelläkin on. Kyllä päivitti facebookissa kun oli käynyt jossain lenkillä ja joku kommentoi että miten aina jaksat tämä vastasi se on se ADHD.
Vierailija kirjoitti:
No ihan samalla tavalla kuin esitään vain positiivisia asioita elämässä. Joskus voi kertoa myös niistä negatiivisista asioista.
Diagnoosi on nykyään positiivinen asia, sillä saa huomiota. Ainahan ne diagnoosin saaneet muistavat kehua, että miten helpottavaa sen saaminen oli.
Minkälainen kyselee jatkuvasti minkälainen ihminen tekee sitä tätä ja tota?
Olen redditiä selaillut välillä ja siellä on kyllä käsittämätöntä sakkia kun postailevat kuviaan häpeilemättä. En kyllä itse lähtisi samaan. Eräskin teini kysyi omalla naamallaan että näyttääkö homolta kun koulussa niin sanottiin. No tämä varmaan auttaakin siihen koulukiusaukseen.