Jäävätkö isän puolen isovanhemmat etäisemmiksi?

Päinvastoin. Tapasin äidin puolen isovanhemmat tasan kaksi kertaa alle 10 vuotiaana.

M52

Mun lapsuudessa äidin äiti ja isän isä olivat vain elossa. Pappa asui meillä viimeiset vuotensa ja mummo asui 200 metrin päässä omassa asunnossaan. Mummon kanssa olin kuitenkin läheisempi ja kävin hänen luonaan kylässä lähes päivittäin. Äiti huolehti molemmista, kun isä oli paljon poissa töiden takia. 

Asuin isän puolen isovanhemmilla siihen asti kun kuolivat, eivät jääneet vieraiksi. Äidin vanhempia näin pari kertaa ennen heidän kuolemaansa. En oikein saanut heihin minkäänlaista yhteyttä.

Omalla kohdalla kyllä. Isän vanhemmat asuivat kauempana ja näimme harvemmin. Äidin äiti taas asui naapurissa ja näimme päivittäin. Mummo myös hoiti minua paljon, kun olin pieni. 

Omien lasten kohdalla asia on ehkä päinvastoin. Miehen vanhemmat asuvat vähän kauempana (matkaa kuitenkin alle 50 km) ja mies käy siellä usein lasten kanssa ja he käyvät meillä. Omat vanhempani asuvat lähempänä, mutta ollaan vähän harvemmin tekemisissä. 

Meillä kyllä. Koska miehen vanhemmille tytär ja myöhemmin tyttären lapset oli kaikki kaikessa, poika ei kiinnostanut. Mieheni soittaa isälleen edelleen viikottain, äitinsä ei juuri ole yhteydessä. Nähdään silloin tällöin, ehkä kerran vuodessa miehen vanhempien aloitteesta. Ei minunkaan vanhempani ole läheisiä olleet, mutta eivät niin puolueellisella tavalla torjuvia. Eikä johdu minusta, alkoi jo ennen kuin tapasin mieheni. 

Riippuu aivan siitä, missä asuvat ja ovatko ylipäänsä elossa. 

Isän puolen mummo oli lähellä, ja lapsena mun ainut tuki ja turva. Äidin äiti oli aika pelottava pienen ihmisen silmissä. Kertonee jotain, että en ole käynyt kertaakaan äidin äidin haudalla, en edes tiedä missä se on. Isän äidin haudalle osaan vaikka unissani, ja siellä käyn usein. Vaarit kuolivat ennen syntymääni, mutta isän isästä sentään tiedän jotain, äidin isästä en nimeä enempää. Yhtään kuvaa en edes ole nähnyt. 

Ei ainakaan mun kohdalla. Isäni äiti oli mulle rakas ja läheinen, äitini äitiä en tavannut kuin muutaman kerran elämäni aikana. Omat lapseni ovat viettäneet paljon enemmän aikaa isänsä vanhempien luona ja he vierailevat nyt nuorina aikuisinakin siellä useamman kerran kuukaudessa. Mun vanhempia he tapaavat vain juhlapyhinä vaikka he asuvat ihan yhtä lähellä.

Vaikea sanoa, miksi omat, omia sukulaisia mielistelevät vanhemmat jättivät molemmat isovanhemmat etäisiksi? 

Meidän äidin äiti on juoppo...

T:Jesse, 10v

Muistan hämärästi, kun joskus 50-luvun lopulla  vierailtiin isäni mummon perheen luona pohjanmaalla, eli he olivat jotain niitä sen alueen uskovaisia.

Oltiin saunassa mummoni ja äitini kanssa (olin varmaan jotain 6-vuotias) ja olin sitten tehnyt hirveän synnin saunassa. Olin sanonut tissi -sanan. Mummo oli alkanut huutamaan ja rukoilemaan jumalaa ja haukkumaan äitiäni, kun lapsi on noin huonosti kasvatettu.  Äitini oli sanonut, että minun lapseni saa sanoa vaikka perse jos siltä tuntuu. Siihen loppui vierailut. Isäni taisi vielä joskus siellä käydä.

Toista mummoani tapasin useinkin lapsena.

Itselleni päinvastoin, lapsilla taas ei isänpuolelta ole edes ollut toista isovanhempaa.

Ei sillä ole merkitystä!

Äidinäitini kuului pohjoiskarjalaiseen nipottajauskovaiseen sukuun ja oli kiukkuinen, sivistymätön, pahasuinen ja paheksuva nainen. Isän äiti oli Hangosta kotoisin, hieno ihminen, rakas, hellä, huumorintajuinen ja kannustava.

Lasteni suomalainen äidinäiti (minun äitini) oli heille aina läheinen ja hyvin rakas, vaikka asuimme kauempana, Saksassa. Mieheni saksalainen äiti, lasten ,,Omi,, jäi lapsilleni kaukaiseksi (vaikka asui lähellä) koska paheksui suomen puhumista meillä, ruokiamme, tapojamme, matkojamme Suomeen tai Espanjaan tai Kreikkaan ,,Kun ettehän te tunne edes Saksaa kunnolla!,, 

Meijän lapselle isän vanhemmat o läheisempiä, koska mun vanhemmat o kuollu, enne lapsemme syntymää. Surkuttelen kyl vähän, et o vaa yhet isovanhemmat, mut ei se määrä vaan laatu.

Että näin maailma heittelee.

Itse varsin uutena isän puolen isovanhempana ja  muullakin kokemuksella sanoisin, että jää. Omalla kohdalla olen yrittänyt noudattaa tunkeilemattoman anopin roolia, mutta tunnen olevani ulkoringissä. Minulle ei esim. kerrottu vauvan nimeä ennen ristiäisiä, vaikka äidin puolen suku sen tiesi. Olen myös ollut ulkokehällä muutenkin ehkä johtuu siitä, että poikani antaa vaimonsa päättää nämä asiat. 

Tyttärellä on usein äidin kanssa tiivis yhteys ja raskaus ja synnytys yhdistää lisää. 

Jäivät, koska isänisä kuoli vuosi ennen kuin symnyin ja isän äitikin ennen kuin täytin 2 vuotta. Olen minä mummon toki nähnyt ja se lahjoitti minulle lampaankin. Ei ole tiosin mitään muistikuvia kummastakaan, ei mummosta eikä lampaasta.

No olipa taas jälleen kerran ääliömäinen olettamus. Mistä teitä tolloja oikein sikiää?!?

Mulla sattueesta syystä jäi isän äiti hyvin etäiseksi koska kuoli useampi vuosi ennen mun syntymää. Isän isä asui meidän kanssa osan mun lapsuudesta. Äidin vanhempien luona vierailtiin usein. 

Ei voi tietää sillä liittyy niin moneen asiaan. Todella nuoret vanhempani asuivat isäni vanhempien luona sen aikaa kuin vanhempani opiskelivat. 3 lasta jo 25v. Siellä oli iso kämppä ja suurperhe, kolme isän sisarusta jotka eivät vielä olleet menneet naimisiin vaan opiskelivat. Äitini vanhemmat olivat eronneet aikansa turvallisuusyistä ja toinen heistä asui ulkomailla kuin sinkku vaikka viisi lasta. Ei käyty kovin usein, mutta ei ollut alussa edes autoa.

Riippuu varmaan isovanhemmista itsestään. Itselle isänäiti oli läheisin. Hän tykkäsi musta ja otti paljon hoitoon. Äidinäiti halusi vain sisarukseni luokseen, ei minua.

Eivät.