Lue keskustelun säännöt.
Mitä kokemuksia aikuistumisesta ja ihmisten suhtautumisesta siihen?
20.06.2025 |
Jotenkin tuossa kun alettiin olla 35-vuotiaita, niin alkoi pakka mennä uusiksi tietyllä tavalla. Ainakin omissa tuttavapiireissä oli nuorempana tarkat hierarkiat. Naiset halusivat alkaa suhteisiin vain miesten kanssa joita pidettiin yhteisöissä jalustalla tai suosiossa. Miehet sitten raivoisasti kiusasivat, vähättelivät tai pyrkivät kaikin keinoin ylentämään itseään suhteessa muihin miehiin ollakseen jotain.
Lopulta vuosien jälkeen moni itsensä ylentänyt on kokenut taantumaa. Yhteisö ei arvostakaan niin paljon. Ja moni nainen jolla oli valtaa sosiaalisissa kuvioissa, niin sitä valtaa on enää oman perheen sisällä.
Tunnen monta miestä jotka puhjenneet kukoistukseen siinä 35-vuotiaina. Nuorempana juuri ketään ei kiinnostanut koko tyyppi. Nyt ovat komeita, itsevarmoja ja muiden arvostamia työelämässä ja harrastuksissa.
Pointti lähinnä se, että huomaan tämän muutoksen hierarkiassa olevan monelle todella vaikea tilanne hyväksyä. Ja miksi näitä mietin, niin jokainen voi omalta osaltaan miettiä onko kivempaa olla muille näkymätön vai muiden arvostama. Myöhemmässä iässä sitä arvottaa jopa enemmän kuin nuorempana.
Kommentit (6)
Odotin aloitukselta vähän muuta. Suhtautumista siihen, kun teinistä kasvetaan aikuisiksi.
Mut olikin aiheena kypsymättömät keski-ikäiset.😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika paljon miettinyt vastaavaa kun pääsin hyvään työyhteisöön jossa olen arvokas jäsen siinä missä muutkin ja meillä on mahtava yhteen hiileen puhaltamisen meininki ja jokainen saa vastuuta omalla alueellaan.
Niin sitten oma nuoruuden kaveriporukka ja perhekin on näitä joiden täytyy aina olla vähän parempi kuin muut, tukkia kapuloita rattaisiin kateuttaan ja muutenkin viljellä negatiivisia ajatuksiaan kannustaminen sijaan.
Että on jopa noloa kuinka huonosti nämä lähipiirin ihmiset ovat valmiit kohtelemaan minua ja toisiaan. Häpeän sitä että eikö niillä todella ole mitään käytöskoodeja miten saadaan kaikille reilu ja hyvä fiilis. Todella vaivaannuttavaa kuinka paskasti ovat valmiita tekemään vain oman hännän nostamiseksi vai onko se sittenkin ihan suoranainen toive se sen toisen mielipahan aiheuttaminen?
Se on vaan käsittämättömän voimakas se lataus minkä huomaa ihmisestä joka luullut vuosikausia että hän on pyramidin huipulla koska on aggressiivisesti itsensä sinne työntänyt. Sitten yhtäkkiä huomaakin että on alempana yhteisön arvostuksessa kuin monikin joiden piti olla hänelle helppoja vähättelyn kohteita kun tarvitsee jotain millä piristää omaa päivää.
Itse en edes tiedä miten "normaaleilla" ikäisilläni yleensä menee. Sosiaalisiin piireihini kuuluu vain miesystävä ja muutama kaveri, jotka ovat kaikki löytyneet aikuisiällä omien harrastusten ja kiinnostusten kautta. Eivät varmasti edusta keskiarvoa. Töissä porukkaa on kaikenlaista mutta oman ikäisiä vähän.
Meillä tapahtunut tätä ihan suvussa. Itsestään liikoja luulleesta menestyjästä tullut juoppo ja köyhä luuseri jonka seuraa ei siedä kuin muistisairaat puolikuurot. Sitten taas väheksytyin musta lammas noussut kaikkein selkeimmäksi ihailun kohteeksi. Ja on monille muuten tosiasia mitä eivät meinaa päässään ymmärtää todelliseksi.
Tuohon ikään mennessä alkaa opiskelut olla opiskeltu, työpaikka hankittu ja osalla se uraputki menossa. Kun kiipeää yhteiskunnassa tikkaita ylöspäin arvostus tulee muutakin kautta kuin ulkonäön ja/tai rahallisen statuksen myötä. Vanhempien asemalla ei pysty enää vaikuttamaan, kaikki lähtee omista rahkeista. Se kukoistus tulee siitä mihin omat rahkeet ovat riittäneet.