* * * KESÄKUISTEN viikko 13 * * *

Terve siskot!



Iran: kiitos rohkaisusta! Myöhästyin perjantaina. Neuvola olikin mennyt jo klo 15.00 kiinni, kun minä kolkuttelin siellä ovella kymmentä vaille neljä... Soitin siskolleni ja kysyin neuvoja. Hän neuvoi tekemään 30 min " rentoutumis-kuuntelu-liikelasku" harjoituksen. Köllöttelin siis puolituntia vasemmalla kyljellä ja merkkasin kaikki liiketuntemukset mitä sinä aikana tuli. Loppua kohden kirppu vain innostui, eikä lopulta ollut lainkaan epäselvää onko siellä kaikki kunnossa vai ei. Huolenaihe oli siis turha, ja toisaalta muistutti tätäkin ikiliikkujaa taas siitä, että välillä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja kirppua!



Voi Uula, taru_76 ja muut mahataudista kärsivät. Sitä on ilmeisesti IHAN älyttömästi liikkeellä. Oksennustauti on ehkä yksi maailman inhottavimmista sairauksista. Mielummin sitä vaikka niistää viikon kuin oksentaa päivän. Pikaista toipumista teille! Toivottavasti se antaa sekä teille että masukeille vain lisää vastustuskykyä, ja sitten kun vauva syntyy niin ei tarvitse sairastella.



Valitusvirsi: ÄLÄ LUE JOS ET HALUA KUULLA MARMATUSTA!!! Sisältää kuvauksia vaarallisen masentuneesta äiti-ihmisestä.

Minulla oli viikonloppuna ihan mahdottomat mielialavaihtelut. Lähinnä olin joko surullinen tai vihainen. Ensinnäkin siivoaminen !#@!!#%*6*! Keesus! Imuri tarttui joka kulmaan ja suutin ei tällä viikolla jostain syystä mahtunut sohvan alle. Selkään alkoi sattua, ja kyykistey/ kumartelu oli jo todella työlästä mahan takia. Tulin niin pahalle tuulelle että ei mitään mittaa eikä määrää. Tämä siis tapahtui lauantaina. Sunnuntaina oli paikallinen kyläpeliturnaus (lentopallo), jonne mieheni meni pelaamaan ja minä menin perästä seuraamaan kävellen. Katsoin 3 peliä, ja sitten oli pakko lähteä pois kun ärsytti niin vietävästi kun ei enää itse pysty/saa pelata. Kotona ollessa pyörittelin meidän tulevan talon piirrustuksia ja yritin miettiä toimivampaa keittiötä. Omasta mielestä keksinkin ihan hyvän ratkaisun, mutta kun mies tuli kotiin, niin lynkkasi ideani ihan täysin -> paha mieli! Lähdin sitten leputtelemaan hermoja ihanaan ulkoilmaan, ja ajattelin tehdä pyörälenkin. No arvatkaa, kumi oli tyhjentynyt ja ulkokumi lähti irti -> raivoa! Otin mieheni pyörän ja lähdin sillä, vaikka tiesin ettei siinä ole paras mahdollinen ajoasento. 10 min päästä sattui häntäluu kapean penkin vuoksi. Ohjaussarvet olivat liian alhaalla, joten potkin itseäni koko ajan polvilla mahaan, rupesi supistelemaan. Olin kaupan kohdalla ja näin kun lapsilla oli jäätelöä... minä olisin halunnut myös, mutta olin jättänyt lompakon kotiin. Meinasin alkaa jo parkumaan. Pidättelin kuitenkin kotiin asti ja annoin ryöpsähtää vasta siellä. Kaiken kukkuraksi vielä illalla sängyssä rupesin kelaamaan kaikkea älytöntä: painoni nousua, tulokkaan tuomaa vastuuta, onko minusta äitiksi, entä miehestäni isäksi, jne -> parku ja paha mieli. IHAN KAUHEAA!!! Onneksi tänään tuntuu olevan parempi päivä. Sain aamulla aika mojovat halaukset, kun mieskin rupesi jo olemaan huolissaan että mikä minulla on. Onneksi kaiken tämän saa laittaa hormoonien piikkiin. Normaali minä ei olisi kyllä jaksanut yhtään tuota parkuvaa kiukkupussia! Ihmeelliset hermot minun miehellä...



Tulipa kauhea eepos... Nyt siis parempaan viikkoon :)



Cana & kirppu 28+0

Voi anteeksi, CANA, että en voinut olla naurekelematta tuolle sinun kertomuksellesi. Niin tutulta kuulosti, vaikkei noita päiviä onneksi kovin montaa tähän raskauteen ole liittynytkään. Joskus vain jo aamulla herätessään tietää, että huono päivä tulossa kaikkinensa.

Musta on lisäksi tullut äärimmäisen herkistelevä itkupilli. Yritin netistä etsiä jotain kivaa tekstiviestirunoa, jolla ilmoittaa sukulaisille Millin syntymästä -sitten kun on ajankohtaista. Löysinkin söpösiä runonpätkiä ja vedet silmissä vollotin kun herkistyin niistä niin. Noloa suorastaan. :)



Edelleen, jos jollakin on hyviä runoideoita niin ilolla otan vastaan!



( . ) Ja sitten oloihin. Onko kellään muulla alkanut liitoskivut vaivaamaan todella? Mulla särkee iltaisin selkää siten, että säteilee oikeaan jalkaan. Issiastyyppistä siis. Saan kivun jotenkin kuriin kylkimakuulla venytellen, mutta yöt ovat aivan mahdottomia! Jokainen asennonvaihdos saa aikaan mielettömän sähköiskukivun häpyluun ja nivusten tienoille. Ja kun yöllä pitäisi nousta sängystä matkatakseen vessaan, saan suunnilleen huutaa, että pääsen jaloilleni ja kävelykin sattuu samaan paikkaan. Sitten kun vielä tuntuu, että maha painaa tuhat kiloa ja tekee kävelyn miltein mahdottomaksi. Muutenkin tuntuu, että koko maha on täynnä Milliä. Yhtä kättä ja jalkaa koko massu. Ehkä tila alkaa tosiaan käymään ahtaaksi kohdussa ja siitä nämä ikävät tuntemukset. No niin... valivali taas... yrittäkää kestää. :)



Käytiin lauantaina ostamassa vaunut. Gessleinit tilattiin toivekuosilla(ei ollut varastossa, joten Saksasta tulee noin 4-6 vkossa). Kyllä niihinkin rahaa sai palamaan. Huh. No, hyvä, että vähän edistyy tämä hankintapuoli, kun aika alkaa ihan oikeastikin pian loppumaan kesken...

Ja eilen käytiin lapsellisilla kutsuilla. Siellä neljä muksua (1v, 2v, 3v. ja 5v) juoksenteli ympäriinsä kolmiossa, jossa yksi huoneista vielä remontissa. Kyllä tuli sellainen olo, että ainakaan suurperhettä ei aijota perustaa... hehe.



No niin tässä tätä taas... kertokaahan kuulumisia muutkin. Tämä meitin pino on viime aikoina ollut kovin hiljainen... :)



Aurinkoista päivää toivottaa





Odessa79 ja Milli 30+2

Hei vaan kaikille! Yli kuukauteen en ole tietokonetta avannut. Ei vaan oo jaksanu. En siis taas tiedä yhtään mitä teille muille kuuluu.. Osa varmaan pötköttelee vuodelevossa ja osa taas voi oitteettomasti ;)



Lueskelin tuossa muutamaa vanhaa pinoa ja huomasin, että liikkeistä oli juttua. Joku oli miettinyt vähäistä liikkumista. Meijän Tirriäinen pitää selkeesti suunnilleen 2-3 " lepopäivää" " viikottain. näinä päivinä liikkeitä ei tunne juurikaan. Saa todellla keskittyä ja patistella pikkusta liikkumaan, että saa tuntumaan edes muutaman liikkeen. Sitten taas vilkkaina päivinä on niin paljon vauhtia, että kylkiluut on kovilla...



ITSELLÄNI saikku jatkuu ja jatkuu... Töihin ei siis enää paluuta. Kontrolli Ä-polilla ollut nyt kahden viikon välein. Kohdunkaula lyhentynyt ja pehmentynyt. Ponnistaessa ulkosuu aukeaa, mutta sisäsuu pysyy sentään kiinni. Vaakatasossa pitäisi aikaa viettää... Tuskastuttavaa. Ulkonakin on niin ihanat ilmat. Haluisin kävelylle tai pyöräilemään tai jotain...



Tirriäinen on laskeutunut ja kiinnittynyt lantioon ja painaa siis pystyssä ollessa synnytyskanavaa, joka aiheuttaa taas supistksia. Torstaina kontrollissa lääkäri sanoi, että nyt on tavoitteena, että päästään rv 34.



Jokos monella on kaikki vauvan varustukset valmiina hankittuna? Meillä isommista hankinnoista puuttuu vielä sänky, mut kaipa sen kerkee vielä jossain välissä hankkimaan.



Äippa hakemuksenkin oon kelalle jo laittannut, mutta päätöstä en oo saanut. Saan varmaankin kuitenkin vielä -06 pakkauksen, kun -07 ei ole tainut tulla vieläkään jakoon :(



Ihmettelin suuresti kun lueskelin kuinka vähillä painon nousuilla ootte päässeet. Mulle painoa tullut jo noin 13kg. Kilot kertynyt vissiin tasaisesti ympäri kroppaa, kun en itekkään voisi uskoa, että tollaisen määrän jo omaan!



Hyviä vointeja kaikille!!!



T:Remukka & tirriäinen rv 29+2

Voi Cana, kylläpä kuulosti tutulta! Mä olen viimeisen viikon ollut niin herkkänä, että välillä ei tarvii mitään näkyvää edes tapahtua, kun olen suunnattoman kiukkuinen tai itkeä pillitän kuin mikäkin. Kyllä on muu perhe kovilla. Varsinkin lauantaina tuntui, etten voinut tehdä mitään hermoilematta tai kyynelehtimättä. Osan laitan hormonien piikkiin, osan siihen, että suoraan sanottuna tämä vuodelepo ja huoli pienestä masentaa ja laittaa mielenterveyden todella tiukille.. :-( Kun pääsisi tuonne ulos ja kevääseen!



eli Remukka, samoissa tunnelmissa mennään. Makuuasentoa pitäisi vaan suosia mahdollisimman paljon, painovoiman vaikutus kohdunsuulle minimoida. Supistuksia ei tosin viikonlopun aikaan montakaan ole ollut, mutta sisäsuun " eläminen" on kuitenkin niin riskialtista, että mielummin otan kuitenkin vaikka liiankin varovasti. Ja sinne viikolle 34 pitäisi päästä... Reilut neljä viikkoa vielä..



Mulla oli silloin toissaviikolla se työhaastattelu. Ja tänään se tieto tuli. MÄ SAIN SEN PAIKAN!! Mutta, siinä valintakirjeessä oli maininta 4kk:n koeajasta. Mitenkähän mun käytännössä käy, kun olen äitiyslomalla? Osaako kukaan sanoa?



Nyt pitää mennä etsimään jotain syötävää. Voikaahan hyvin!



miira 29+3

Näköjään tänään ehtii notkumaan linjoilla :)



Kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa REMUKKA!!! Toivotan sinulle ja masukille kaikkea hyvää. Ainakin toistaiseksi kaikki tällä palstalla käyvät, jotka ovat pakkakuksen ottaneen, ovat saaneet vanhan. Minulla on tullut painoa kans jo 12 kg, ja olin mm. siitä eilen aivan tolaltani. Sekin vaan ahdistaa kun tietää että se ei tuohon jää, vaan ehtii parissa kuukaudessa nousta vielä ties mihin!!! Toivottavasi ne sitten myös lähtevät kun imettää ja pääsee työntelemään rattaita ja PELAAMAAN!!!! Toivottavasti pikkarainen saa kölliä vielä sinun sisälläsi mahdollisimman pitkään. Samat terveiset myös Miiralle ja muille köllöttäjille!



Odessa ja Miira: Kiva etten ole ainoa. Pakko sen on siis olla hormooneista, koska te tunnustatte omaavanne samoja piirteitä. Pitkäänhän tuossa olikin rauhallista tuon oman psyykkeen kanssa. Ehkä tällaisella ensisynnyttäjällä jossain kohti rupeaa nämä pelot nousemaan esiin, kun synnytys lähenee. Voimia mielle kaikille... ja ennen kaikkea meidän miehille!!!



Cana & kirppu 28+0

perjantaina päätin että meidän parisuhde on epäkunnossa ja laitoin miehelle pitkän tekstiviestin huolenaiheestani kesken työpäivän ja pyysin soittamaan kun on hyvä hetki koska muuten mun pää hajoaa... No mies soittaa, ja minä siihen asti vääntänyt töitä tippa linssissä, että mistäs nyt tuulee, rauhoittelee mua vartin puhelimessa ja lopputulos on että olen taas ;) vaan kehitellyt paniikin en mistään syystä. Kyllä oli hauskaa huomata että tunteet taas velloivat ties mihin suuntaan.



Sunnuntaina olin varma etten ole hyvä äidiksi, sen jälkeen kun olin siivonnut kaikki vaatekaapit, vaatehuoneen ja leiponut sämpylöitä. Menin miehen vierreen sohvalle nyykyttämään ettei musta taidakaan olla äidiksi.



Näin auringonpaisteessa kaikki tämä huvittaa aika paljon. Tosin tulin äsken todella hyvälle tuulelle kun törmäsin kaveriin kadulla, joka kehui kuinka hyvältä ja reippaalta ja sporttiselta näytän vaikka maha on jo iso :) SUPERHYMY!



Saatiin uusi autokin viime torstaina, mies on yllättäen ajellut sillä aika paljon. Kyydissäkin on ollut ihan kiva istua.



Vaivoja ei oikeastaan ole vieläkään, että hauskaa viikkoa kaikille ja tsemppiä lepuuttajille ja tautisille!



Rouvaii 28+4

Aivan uskomattoman ihana ilma taas! Pääsin pariksi tunniksi ihan yksin asioille ja ostin tulokkaalle pienet bodyt ja potkarit, millä saan vaavin laitokselta kotiin. Viimeksi oli ainakin esikolla koko 56 liian iso ja äippäpakkauksessa on 60 koko pienin. Muuta vaatetta en aio valmiiksi ostaa, kun tosiaan ekalta paljon jäänyt.



Mielialat vaihtelee täälläkin hurjasti. Välillä on täysin epätoivon vallassa raha- ja remonttihuolienkin takia. Kaikki masentaa ja tuntuu ettei mies välitä mistään mitään. Toisinaan taas jaksaa touhuta hyvillä mielin ja ulkoilu piristää kummasti.

Täytyy myöntää, että välillä kadehdin sellaisia pariskuntia, joissa mies on aktiivisesti odotuksessa mukana. Meillä kun mies oli jo ekaa odottaessa etäinen, eikä nytkään koskaan kysy miten vauva voi tai kasvaa, tai miten mä jakselen. Olen sitten kysymättä itse kertoillut missä mennään. Sitä vaan kaipais toisen huomioita ainakin huonoina päivinä...



Tulihan taas valitettua...Maha kasvaa iloisesti. Mielenkiinnosta mittasin ympäryksen navan kohdalta. Aamulla 100cm ja illalla 102cm, joten onhan sitä siinä. Vähän on alkanut jo synnytyskin mietityttää, ekahan tuli sektiolla, joten sikäli oon ensisynnyttäjä. Vauvan puolesta on vihdoin levollisin mielin, kun raskausviikkoja alkaa olla jo kivasti takana. Toivottavasti lepäilijät pääsevät ainakin sinne 34rv:lle asti!



Eipä tässä enempää tällä kertaa. Aurinkoista päivää kaikille...myös sinne korvien väliin :)

T.miitu rv 30+3

Oli tippunut jo kolmannelle sivulle meidän lista...

Aurinko paistaa ja mielikin on kirkas. Taas voidaan hyvin :)

Meillä oli tänään Perhe-Peuhu jumpan viimeinen kerta, ja yksi äiti oli leiponut pallon muotoisen kakun minulle kiitoslahjaksi. Se oli niin hieno!!! Keltainen pallo jolla oli aurinkolasit ja suu hymyssä. Aivan kuin aurinko. En tietenkään voinut olla jakamatta sitä lasten kanssa, ja olisittepa nähneet heidän naamansa kun sanoin että tämä kakku syödään täällä!!! Herkullistakin oli!



Cana & kirppu 28+1

Moi,



onkohan tässä vaiheessa raskautta menossa jotain hormonimuutoksia? Kun mullakin nimittäin on mielialat vaihdelleet laidasta laitaan! Välillä on päiviä, että haluaisin vaan maata sängyssä peiton alla ja itkeä tyyliin " ei musta ole kahden lapsen äidiksi ja muutenkin olen niin huono äiti ja vaimo" yms. Välillä taas on niin aurinkoista ja hyvä olo. Eli samassa veneessä ollaan tässäkin suhteessa! Ja kyllä noilla meidän miehillä on kestämistä ;-)...



Mä kävinkin sitten viime viikolla neuvolapsykologin juttusilla. Silloin oli taas just hyvä päivä menossa niin tuli semmonen olo, että se psykologi ihmetteli, että mitähän mä sinne tulin... No, mulle tuli ihan kiva olo siitä kun sain suu vaahdossa puhua kaikkea vieraan ihmisen kanssa!



Kävin muuten tuona samana päivänä vielä kampaajallakin ja kun sielläkin juteltiin vaan vauvajuttuja (kampaajalla nimittäin hirmuinen vauvakuume) niin olipas varsin terapeuttinen päivä!



Tsemppiä [b]Remukalle ja miiralle[/b] sinne vuodelepoon! Ei varmasti oo herkkua, mutta me ollaan täällä " langan" päässä jos seinät meinaa kaatua päälle! Pidetään peukut pystyssä, että pikkuiset pysyy masuissa sinne vkoon 34 saakka.



Niin ja [b]miira[/b] onnittelut työpaikasta! Aika hurjaa, että sä sait sen. Oon mielenkiinnolla seurannut, että miten sulle käy sen kanssa. Yks mun kaverikin sai aikoinaan vakituisen (uuden) työpaikan äitiyslomallaan, että kyllä tällaisiakin ihmeitä tapahtuu. Alkaiskohan se sun koeaika sitten kun menet oikeasti töihin? Tiedätkö palkkaako ne siihen sijaisen siksi aikaa kunnes aloitat?



Määhän oon ollu huolissaan siitä kun mulla ei ole paino noussut. No, nyt mulle näyttää tulleen parissa viikossa kaks kiloa lisää eli ei varmaankaan enää syytä huoleen :-). Ens viikolla on neuvola niin sittenhän se nähdään. Hirvee ahmattivaihe mulla onkin kyllä menossa ja näyttää tuottaneen tulosta!



Enää muutama viikko töissä ja sit päästään " lomille" =)!!! Saa nähdä kuinka monta viikkoa/päivää oikeasti olen vielä töissä. Pari edellistä viikkoahan oon ollu saikulla pitkittyneen flunssan vuoksi. Nyt oon itse terve (vihdoinkin!!), mutta tyttö tuli kipeäksi ja oon ollu hänen kanssaan kotona tässä nämä pari päivää. Ulkoilulupa saatiin kuitenkin lääkäriltä kun tytöllä ei ole enää kuumetta, joten ollaan päästy nauttimaan näistä aurinkoisista, lämpimistä keleistä. Ylihuomenna pitkästä aikaa taas töihin ja ihan kivalta sekin tuntuu. Ihanaa kuitenkin sitten kun alkaa äippävapaa niin ei tartte enää stressata tuon töihinmenon vuoksi.



Kuulumisiin!



-satu ja sintti rv 29+3

Mulla on alkanut loma vähän huonosti, ongelmia tuttavapiirissä, joita olen yrittänyt selvitellä.. Eilinen meni itkiessä, silmät vieläkin turvoksissa.. Tänään oli parempi päivä, joskin olen huolissani vielä ystävästä ja väsynyt koska viimeiset pari yötä olen nukkunut huonosti..



Mutta, raskaudessa kaikki ok, mitä nyt vähän supistelee kun stressaan.. Yritän rauhoittua senkin takia.. Huomenna kaupungille shoppailemaan, eiköhän ala helpottaa..=) Neiti potkii mahassa ahkerasti, joten hällä ilmeisesti kaikki kunnossa..



Huldallako se oli niitä vuoto ongelmia (anteeksi jos muistan väärin..), tsemppiä sulle! Ja kaikille jotka olette levossa muuten.



En oikein nyt osaa mitään keksiä, pää ihan tyhjä, tulin vaan vähän tänne katselemaan kaikkien kuulumisia, että pysyn joten kuten kärryillä ja saan muuta ajateltavaa..



hmm.. 27+2

Jeps, en ole vähään aikaan päässyt lukemaan kuulumisianne enkä kirjoittelemaan omiani. Luen kuulumisenne iltapäivällä paremmalla ajalla rauhassa.:)



Tapahtuma rikas viikonloppu ja kaksi sairaalassa vietettyä yötä takana.



Sairastuin ensin viime viikon perjantaina aamuyöstä siihen viheliäiseen Noro virukseen ja tulikin tosi rajuna päälle. Perjantain supisteli ja sattui mahaa ihan tosissaan ja kipeästi 3min välein, alapää oli ihan saakelin kipeä ja tulessa. Tottahan toki säikähdin ihan kauheasti, kun poltot tuntui selässäkin kipeänä ja vähän samanlaisena, kun esikoisen synnytyksessä. Soittelin päivän mittaan synnytyspolille ja sieltäkin soiteltiin kerran minulle päin ohjeita. Sain ohjeeksi ottaa 2kpl panadol, lämmin suihku, lepo ja lämmin kauratyyny. Näillä ohjeilla + mies hieroi selkää saatiin iltaa kohti supistukset ja kivut loppumaan. Mutta...sitten, kun vihdoin ja viimein alkoi vointi muuten parantua ja sain jotain pysymään sisälläkin niin huomasin, että pissiminen ei onnistu, vaikka miten yritin ja oli hätäkin. Kirveli ja sattui alapäähän ja mahaan vaan ihan kauheasti. Yritin pissiä vaikka millä systeemillä, mutta kun ei niin ei niin. Ja pakko oli loppujen lopuksi lähteä synnytyspäivystykseen, vaikka ihan kauhean mielellään eivät mahatautisia sinne otakkaan. Ottivat kokeita ja tekivät tutkimukset ja syyksi ei selvinnyt muuta, kun kuivuminen ja oksentelun ja ripuloinnin ärsytys.(?) Lähdin kotiin, kun sain vihdoin ja viimein pissittyä ja olo helpottui. Lauantain aikana olo korjaantui. Niin ja päivän rankat supistelut ei ollut tehneet alapäässä mitään.:) Kohdunsuu napakasti kiinni ja suu 2.5cm pitkä.JEES!!



Pitkä kertomus jatkuu.. lukekoon kuka jaksaa.:) Sunnuntaina tapahtui pieni tapaturma ja kömpelyksissänikompastuin ja kaaduin suoraan mahalleni asvalttiin. Soitin taas synnytyspäivystykseen, että mitäs nyt tehdään, tehdäänkö mitään, kun ei ole kipuja eikä vuotoja. Kolme kätilöä piti hetken palaveria ja pyysi sitten minut sinne näytille. Ottivat virtsa- ja verikokeet, vauvansyke käyrää ja lääkäri teki ultrat ja sisätutkimukset. Kaikissa kaikki näytti olevan hyvin, mutta lääkäri teki silti päätöksen ottaa minut osastolle tarkkailuun, kun on se tukostaipumus, verenohennuslääkitys ja istukka etuseinässä, suoraan tuossa kohdun korkeimmalla kohdalla, mihin se maahan törmäyskin kohdistui. No siellä minä ja vauva sitten oltiin sitten su illasta eiliseen iltapäivään tarkkailtava ja hyvää hoitoa saatiinkin. Kaikki on hyvin ja selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä. Istukka, virtaukset, vauva ja minä voidaan siis hyvin.:) Viikon verran pitää tehdä tavallista tarkempaa liikelaskentaa ja jos jotain niin herkästi mentävä päivystykseen. Mutta vauva on liikkunut tosi hyvin ja voimakkaasti koko ajan.:)



Vauva muuten kasvaa tosi hyvin. painoarvio on tällä hetkellä 1.4kg, joka on kuulemma vähän keskikäyrän yläpuolella. Eli ei ole ainakaan samaa huolen aihetta tällä kertaa, kun esikoiselta, joka ei kasvanut mahassa normaalisti vaan alakäyrillä ja niiden alapuolella. Niin ja tulokas olisi ultran mukaan tyttö.:)



Kirjoitus on varmaankin kirjoitusvirheitä täynnänsä, kun yrittää nopeasti kirjoittaa.



Palataan taas ja oikein aurinkoista päivää kaikille!



Tuuli@ 29+4

Nyt Tuulia istuu kotona eikä kompastele eikä horju.Mä kans ekasta lapsesta kaaduin suoraan mahalleen ja paniikki iski päälle, mut onneks kaikki oli hyvin.Toissa talvena sit menin luistinradan reunalle koiran kans ja vedin lahjakaasti perseelleen ja sillon kans tuli istukan irtoamiset mieleen, mut ei mitään tapahtunut.



Mulla on jatkuvasti lihakset ihan jumissa, päätä särkee ja välistä näen tähtiä...pitäsköhän venytellä useemmin. Sit viime yönä jalkoja särki ihan tajusti,otin kaks panadoliakin villasukkien kaveriksi. Muutenpa kaikki on ok. Vitsittää vaan tää pissiminen. Joudutteko yöllä heräämäänä pissille??? mä varmaan käyn 2-5 kertaa yölläkin vessassa...mä kyl juon aika paljon päivällä. Sit semmonen et millä korkeudella teidän mahat on??? Mulla kun edellinen raskaus nosti mahan tissien alta het alkamaan, sillon oli oikeen vaikee hengittää. Nyt maha riippuu tossa keskellä tai alhaalla etten sanoisi...kumma juttu. Jos vielä tän jälkeen olisin raskaana niin maha varmaan olis polvissa.



Nyt pukemaan ja ulos.

Lepäilkäähän vuoteenomat, odottavan aika on pitkä mut palkinto on mitä ihanin.



Aurinkoista viikkoa kaikille pallomasuille.



Kuumetta

Onneksi kaikki on hyvin ja selvisit säikähdyksellä! Ja Miiralle onnitteluja työpaikasta, aikamoista täytyy sanoa että sait raskaudesta huolimatta paikan. Voit olla kyllä tyytyväinen ja ajatella että olenpa hyvä tyyppi =)



Tänne kuuluu ihan hyvää, väsymystä tosin aina vaan. Kävin aamupäivällä Hulluilla päivällä kun poika oli puistossa ja luulin jo että tuuperrun siihen kassajonoon kun tuli yhtäkkiä sellainen huimaava ja ahdistava olo. Meninkin sitten R kiskalle ostamaan suklaapatukan ja lähdin kotiin. Nyt oli onkin jo parempi, taisi olla ylinälkä mulla jo silloin.



Vaikkapa nyt meinaan mennä tästä kyllä päiväunille. Tsemppiä koko porukalle!

Huokaus olisi vielä syvempi jos kuulisitte...

Ihan aluksi kyselisin niiltä jotka joutuvat supistusten takia olemaan kotona ja enimmäkseen vuodelevossa, että onko supistuksenne kipeitä, vai ihan " normaaleja" ? Itsellä ei yhdessäkään raskaudessa ole ollut näin kauheasti supistuksia. No määräkin voi johtua siitä, että raskaus on jo neljäs. Meillä neuvolassa ei olla millään lailla suhtauduttu supistuksiin, vaikka niitä on reilusti ollutkin.

Nyt on kolme päivää oikeastaan jatkuvasti supistellut. KIpeitä ne eivät ole, mutta tulevat säännöllisesti. Onneksi perjantaina on neuvola lääkäri ja normaalit tutkimukset, joten sitten näkyy onko jo mitään " vahinkoa" supistukset saaneet aikaiseksi.

Toinen pulmani on oikean käden " halvaus" ajoittain sormet menevät " lukkoon" eivätkä tottele... onko kenellekään tuttua?

Huvittaa... viimeksi kun kirjoitin, niin kaikki oli loistavasti ja nyt vain pelkkää valitusta...



Olen huono muistamaan näitä nimimerkkejä, mutta joku oli saanut työpaikan..ONNEA sen johdosta...ja jollain toisella oli taas ollut sairaala reissu viikonloppuna... onneksi kaikki on kuitenkin siellä kunnossa.



Nyt täytyy taas lähteä pitkälleen... supistukset kun vaivaavat..



hauskaa loppu viikkoa kaikille!

T: kiisseli ja masuasukki 27+3

Kiitos onnitteluista ja kannustuksista! :-) On sitä tässä tullut itse ja moni muukin ihmetelleeksi, että näin isovatsaisena sen työpaikan sain, mutta parempi näin. :-) Heti plussat työnantajalle.



KIISSELI: Mulla on kaikissa kolmessa raskaudessa ollut näitä supistuksia. Koskaan ne eivät ole olleet oikeesti kipeiä kuin vasta synnytyksen käynnistyessä. Mutta, ne kivuttomatkin ovat välillä tulleet säännöllisesti, tiheäänkin ja sitä myöten kypsyttäneet kohdunsuuta. Tässä raskaudessa on tullut uutena juttuna tuo sisäsuun " eläminen" eli funneling. Se on tällä hetkellä se suurin syy tähän makuuasentoon. Eli hyvä juttu, kun sulla on se lääkäriaika. Varmaan ihan viisasta tarkistuttaa tilanne. Ja nyt sitten levätä mahdollisimman paljon. Juo paljon ja jos oikein äityy supistelemaan niin tuo panadolx2, suihku, lämpö ja lepo voivat olla avuksi.



TUULI@: Huh millainen viikonloppu sulla! Mutta hienoa, että kaikki on nyt kunnossa.



Omaan napaankin.. Toissayönä heräsin kamaliin vatsakipuihin ja tuntui, että koko maha on pinkeänä ja tulessa etten tiennyt miten päin olisi ollut hyvä. Otin panadolia ja se helpotti sen verran, että sain nukuttua vielä. Eilen oli sitten maha tosi arka ja vauva liikkeet teki hirmu kipeetä. Illalla kipu alkoi uudestaan. Oli jo lähellä etten soittanut ambulanssia, niin kipeetä se teki. Panadol kuitenkin auttoi taas ja kävin sitten aikaisin nukkumaan. Yö oli hyvä eikä tänäänkään ole tuntunut mitään isompia. Mietin, että voisiko se kipu olla jotain suolistoperäistä, kun mulla on noita mahantoimimisongelmia ollut viime aikoina. Ihan hulluna tulee syötyä ruisleipää, joka sitten turvottaa entisestään. Isommin en nimittäin ainakaan supistuksia ollut silloin tuntevinani. Tai sitten se oli yhtä jatkuvaa supistusta.. en tiedä. Jos se olisi vielä tänään jatkunut, olisin ottanut ja mennyt jo lääkäriin.



Mutta, perhe on tulossa kohta kotiin. Onkin jo taas ikävä lapsia, kun kaikki päivät pitää täällä yksin olla.



vointeja kaikille!!!



miira 29+5 (jes, kohta alkaa jo 3:lla!!)

Nostanpas pinomme tälle päivälle ja etusivulle. [b]Tuuli@[/b]a olinkin kaipaillut linjoille ja kiva kun nyt kuultiin susta! Olipas sulla ollut kaikenlaista siellä. Hyvä kun oot selvinnyt!



Mä oon nyt pitkästä aikaa töissä =). Jotenki hirmu hyvä fillis! Pääsee taas " normaaliin" päiväjärjestykseen. Saa nähdä miten selkä nyt kestää istumista 8h/pv. Katselin tuossa mun jäljellä olevia lomapäiviä ja totesin, ettei Vapun jälkeen tartte enää tulla töihin. Wau!



Kutsu pelkopoliklinikalle synnytystapa-arvioonkin tuli jo. Meen sinne tuossa huhtikuun loppupuolella. Niin se synnytyskin sieltä lähenee - hui. Pian on tuhiseva, lämmin käärö sylissä :-)...



-satu ja sintti rv 29+5

karmee yö takana. supisteli kivuttomasti lähes koko yön niin et aamuyöllä heräsin ku kaikki lihakset oli ihan jumissa. ei sais tää vauveli olla niin innokas syntymään.mietin tässä et uskallanko lähteä ulos vai soittasko neuvolaan. nyt ei juuri supista ku seisoessa ;((( ja tyttö heräs 4.30 leikkimään...kiva siinä puhista ja yrittää saada pikkusta nukkumaan. ukko on ihan hermorauniona duunissa....



tais tulla lepopäivä tästä päivästä, vaikka tekemistä olin suunnitellut ihan liian kanssa..



kuumetta rv 29+3 tai jotain

Kirjoitin pitkän rimpsun ja sinne se sit hävisi bittiavaruuteen... saa.....li!



Nyt en kyllä jaksa aloittaa kaikkea alusta. Siis referoin...



Tässä kuva mun mahasta. Käy katsomassa vain, jos ei groteski puolialastonkuva pelästytä. :)



http://www.aijaa.com/v.php?i=414207.jpg



Ja toivoisin, että muutkin laittaisi masukuvia tänne. On aina kiva katsella kauniita raskausvatsoja.



TUULI@:lle piti sanomani osanotot pilalle menneen viikonlopun takia. Hui, miten yhdelle ihmiselle voi sattua ja tapahtua. Hyvä, että kaikki taas paremmin.



Olin eilen neuvolan tarjoamassa fysioterapiassa, josta ei ollut minulle juurikaan mitään apua. HÖH!



Ja sitten piti kysyä, että onko täällä muita, jotka ovat lopen kyllästyneitä tähän raskaanaolemiseen?

Mulla alkaa öisin palaa pinna, kun kääntyminen on yhtä tuskaa, hiki valuu kaiken aikaa, supistaa ja liitokset paukkuu... huh. Sais tulla tyttö jo ulos.

Kärsiikö kukaan muu tästä kuumotuksesta? Tää on niin järkyttävää. Vaikka olisin ulkona ilman rihmankiertämää, hiki varmaan valuisi silti.



Joo, plussat tälle päivälle:

Milli liikkuu paljon, ei tarvitse liikkeitä paljon laskeskella. Se ei varsinaisesti enää potki vaan möyryää. Tai tietysti jalkaakin tulee välillä ulos mahasta tai kyljestä, mutta sellaista rauhallista menoa kuitenkin. :)



No, nyt en uskalla ottaa riskiä, et kirjoittaisin lisää ja taas häviäisi...



hauskaa päivänjatkoa kaikille



Odessa79 ja Milli 30+5

juma mikä pallo. mulla on murto-osa tuosta,eikä läheskään noin korkealla. edellinen maha oli just tommonen...



mua kyllästyttää olla raskaana, mut iteppä sitä on tähän tilaan itsensä saattanut...vuosi vaihtui ja minä edelleen raskaana on jo legendaa kaveripiirissä ;)))



ei ois enää pitkä matka..ootellaan

Morjens!



Minä kun olen tällainen ongelmavyyhti niin voin antaa kommenttia pulmaan jos toiseen.



Kiisselille: Olen siis levossa, mutta en koko ajan vuodelevossa. Tämä raskaus on sujunut hienosti verrattuna edelliseen ( rv22 lähtien vuodelevossa). Supisteluja on päivittäin, mutta enimmäkseen ne ovat " vain" vatsan kovettumisia. Tämä on kuitenkin merkki sille, että sinä päivänä on otettava rauhallisesti, koska ellei ota niin vatsaan tulee ikään kuin kramppi lihakseen, joka ei laukea ja se onkin sitten jo kivulias. Levossa tulevat kipeät supistukset ovat vähentyneet. Kohdunsuu on pysynyt kiinni. Mutta nyt sitten se ongelmakohta, joka aiheuttaa toisinaan pientä paniikkia, eli vertaus edellisen raskauden suppareihin. Ne olivat juuri samanlaisia ja vkolla 22 kohdun sisäsuu oli sentin auki ja todella pehmeä. Eli mysteeri koko juttu. Samoilla kivuilla nyt ei ole tuollaista tapahtunut. Tästä ei nyt varmaan hirveesti apua ollut, mutta tapauskohtaista varmasti tämäkin asia. Hyvä että pääset pian lääkäriin, minä vasta 4vkon päästä.



Miiralle: Minulla on myös noita vatsakipuja. Toisinaan olen ihan kaksinkerroin. Olen myös ajatellut ne suolistoperäisiksi, koska vatsa ei toimi kunnolla. Tähän ottaisin vinkkejä mieluusti vastaan.



Sitten uusin ongelma eli sokerirasituksessa jäin" kiinni" . Mittari tulee ensi viikolla, kuten myös pääsiäinen,nyyh.....



Ruokavaliotani en enää terveellisemmäksi juuri voi saada, mutta ne herkut, millä korvaan ne. Hyvät kanssasisaret, antakaa nyt hyviä vihjeitä, millä saa makeanhimon turrutettua.



Nyt en muista kuka sen vatsankuvan laittoi, mutta mulla on ihan samanlainen. Isoksi sitä on moni sanonut, mutta jospa minä kasvatankin sitä sokerivauvaa, kääk! Viikkojen lepo=huono kunto ja iso vauva synnytettäväksi, ei varmaan hyvä yhdistelmä. Nyt täytyy ryhdistäytyä.



Tulipas pitkä vuodatus, sorry.



T. Mama & Pulleropätkäkö? 28+5