Miten antaa itselleen anteeksi että on tehnyt joskus tosi huonoja päätöksiä?

Jos yhtään lohduttaa, niin monimuukin on tehnyt tosi huonoja valintoja elämässä.

Aina on uusi huominen. Vain eri ikäisenä. Menneelle vaikea tehdä mitään, paitsi puhdistella sitä pois.

Onni on että voit alkaa muuttaa noita huonoja päätöksiä toisiksi. Mennyttä et pysty muuttamaan ja joitain asioita ei ole kahdollista jälkikäteen perua, mutta jokainen kuluva päivä on uusi alku ja mahdollisuus tehdä niitä asioita ja niitä uusia päätöksiä, joista tulee huomisesi. Myös ne hyvät päätökset, jotka on muovanneet elämästä mielekästä ja onnellista on tehty joskus aiemmin. Eilisen päätökset ovat siis se juuri nyt meneillään oleva nykyisyys. Yllättävän pienetkin asiat vaikuttavat. 

Homman armollisuus on siinä ettei kukaan pakota sinua jatkamaan samaa rataa. Voit muuttaa sitä miltä huomisesi näyttää heti tänään. Syödä paremmin, käydä kävelyllä, nukkua enemmän, googlata uusia kiinnostavia mahdollisuuksia, pyytää anteeksi, moikata hymyillen, olla 15 minuuttia enemmän läsnä kuin aiemmin.

Matalat energiatasot johtaa huonoihin päätöksiin. Minä tiedän tekeväni jatkuvasti huonoja päätöksiä. Jopa tähän ketjuun kommentoiminen on huono idea. No can do.

Juljus kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, niin monimuukin on tehnyt tosi huonoja valintoja elämässä.

Siis me kaikki. Ollaan ihmisiä. On tärkeää löytää armollisuus itseä(ja muita) kohtaan. Jaksaa paremmin. Ja muista ap, virheet ja mokat ovat tärkeää oppimateriaalia.

Ihmiskeho uusiutuu jatkuvasti. Vuoden päästä tästä hetkestä 98% atomeistasi on ehtinyt vaihtua. Vuosi sitten virheen tehnyt ihminen ei ole sama ihminen mikä suree nyt. Miksi surra tekoja joiden tekijää ei enää ole! 

Käsittele,unohda menneet ja jatka matkaa. 

Ei ole mitään järkeä tuhlata arvokkaita päiviä menneiden virheiden vatvomiseen.

Olisitpa vastapuoleni joka tämän kirjoitti. Olisi niin ihanaa.

En ole onnistunut antamaan anteeksi enkä enää edes yritä. Pitää vain hyväksyä oma tyhmyytensä ja koittaa edes vastaisuudessa valita paremmin, sen nyt mitä vielä voi.

Paras sovitus on pitävä lupaus olla tekemättä samaa virhettä uudestaan. Kun kykenee toimimaan toisin, on muuttunut. Jos huomaa tehneensä saman mokan uudestaan, se on muistutus että ei muistanut muuttua ja on inspiraatio muuttua, muistaa toimia toisin kun tilaisuus tulee. Retkahdus ei ole siis tekosyy itsensä piiskaamiselle =)

kukaan ei tätä elämää selviä tekemättä virheitä, isojakin. ole itsellesi armollinen. otat opiksesi ja unohdat ne. aloita puhtaalta pöydältä ja tee parhaasi. jos kompastut nouset ylös. ei se maailma virheisiin kaadu vaan elämätön elämä. muista kaikki järjestyy aina. tsemppiä

Jokaisessa tilanteessa tehdään valistunein mahdollinen valinta niillä resursseilla, jotka silloin ovat olleet. Jälkikäteen/jälkiviisaana voi nähdä valintojen seuraukset, koska ne jo tiedetään. Silloin kun valinta on tehty, ei ole ollut kykyjä toimia muuten tai tietämystä paremmasta. Sitten taas jos on toistanut jotain jo huonoksi tekemäänsä tapaa, sekin voi johtua siitä, että ei ole vielä kyennyt tai käsittelemään asioita tarpeeksi niissä olosuhteissa. Toki jos on loukannut muita, kannattaa pyytää anteeksi ja pyrkiä parantamaan tapansa, esimerkiksi terapian tai läheisten kanssa keskustelujen avulla. Toisaalta jos toistaa koko ajan samoja mokia, ei saa päästää itseään liian helpollakaan (minä vaan olen tällainen) vaan muuttaa olosuhteita niin, ettei kyseinen toistu (esim. addiktion käsittely, elintapojen muutos, haitallisten ihmissuhteiden katkaiseminen).

Me ollaan oppimassa täällä. Virheet ja väärät valinnat ovat tavallaan kasvattaneet sinua. Kaikella on tarkoituksensa. Ne "väärätkin" ihmisetkin ovat vierailleet elämässäsi tarkoituksella. Ihmissuhteet ovat kuin peili, joista opimme jotain arvokasta itsestämme. 

Jumala on antanut kaiken anteeksi. Ottamalla anteeksiannon vastaan, saa sen. Harhaluulo on kuvitella että ei olisi sen arvoinen, se on Saatanan tekosia se ajatus.

Olen mt-ongelmien vuoksi ollut väkivaltainen ja ikävä ihminen, sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi. En ehkä ikinä annakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen mt-ongelmien vuoksi ollut väkivaltainen ja ikävä ihminen, sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi. En ehkä ikinä annakkaan.

No ei väkivaltaisuutta pidäkään antaa. On oikein kokea siitä syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Olen mt-ongelmien vuoksi ollut väkivaltainen ja ikävä ihminen, sitä on vaikea antaa itselleen anteeksi. En ehkä ikinä annakkaan.

Voisit kuitenkin yrittää. Ei elämäsi siitä helpotus jos olet armoton. Itsemyötätuntoa voi oppia. 

Vierailija kirjoitti:

Matalat energiatasot johtaa huonoihin päätöksiin. Minä tiedän tekeväni jatkuvasti huonoja päätöksiä. Jopa tähän ketjuun kommentoiminen on huono idea. No can do.

TÄMÄ! TÄMÄ! TÄMÄ! Niin monta kertaa oman elämän varrella tämän huomannut ja kokenut. 

Mielestäni voit sentään arvostaa itseäsi siitä, että tiedostat mitä olet tehnyt pieleen. Se on suuri askel parempiin päätöksiin jatkossa. Sen sijaan, että murehdit menneitä valintoja, keskity nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Melkein tilanteesta kuin tilanteesta on tehtävissä parempi.

Tuon kun tietäisi :( Lisäksi itsellä on vaikeuksia hyväksyä sitä, että useammassakin huonossa päätöksessä miltei mikä vaan vaihtoehto/valinta/päätös olisi ollut parempi kuin se minkä teki. Se ei siis olisi edes oikeasti vaatinut mitään, että olisi valinnut paremmin kun huonompaa ei ollut edes tarjolla.

Muuten voisi ehkä asiat antaa itselleen anteeksi ja kenties unohtaakin -antaa olla-, mutta kun näiden päätösten seurausten kanssa pitää elää ihan joka ikinen päivä koko loppuelämänsä ajan niin ne on nykyhetkessäkin läsnä.

Ärsyttää.