"Jos joskus tarvitset apua"-fraasi

Nykyaikana katsotaan vain omaa napaa

Näin se on. On tosi vähän ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat. Osa ei auta edes rahaa vastaan.

Juuri aiheesta puhuimme viime viikonloppuna. Mainitsi kaveriporukassa juurikin samasta. Ennen kuin sain lauseeni loppuun jo oli yksi kavereista kovasti kehumassa, miten kyllä hän ainakin AINA auttaa. Totesin vain, että kukaan ehtinyt ja tullut avukseni, kun jouduin kuopuksen kanssa sairaalaan, kun hänelle sattui tapaturma. Esikoinen olisi pitänyt hakea eskarista. Isä työmatkalla ja isovanhemmat lähteneet jo Lappiin. Juurikin tämä kaveri sitten ihan pokkana totesi, että olisit nyt hitto pyytänyt häntä, että totta kai olisi auttanut. No, kaivelin sitten viestityksen esiin, kun häntä oikeasti olin silloin pyytänyt. Ja luin vastauksen kaikkien kuullen "En millään ehdi, kun olen jouluostoksilla. Enää 5 päivää jouluun ja monta lahjaa ostamatta." 

Tämä niin totta. Ihminen on loppujen lopuksi todella yksin aina. Myös silloin kun jotain todella ikävää tapahtuu. Sanoista tekoihin,phyi

Täytyy kertoa asian toinen puoli, jos nimenomaan pitää lupauksensa. Minä olen juuri se ääliö, joka auttaa ja tarvittaessa ratkaisee  toisen ongelman jopa oman taloutensa kustannuksella. Mitä siitä seuraa? Ei ainakaan yhtä sanaa kiitos, vaan lisää pyyntöjä ja hyväksikäyttöä. Pitäisi löytää tasapaino siinäkin, miten paljon on kohtuullista pyytää apua ja antaa sitä

No ehkä se, että olet keppien varassa, ei koeta miksikään kovin kriittiseksi vaivaksi johon tarvitsisi välitöntä apua.

Vierailija kirjoitti:

Juuri aiheesta puhuimme viime viikonloppuna. Mainitsi kaveriporukassa juurikin samasta. Ennen kuin sain lauseeni loppuun jo oli yksi kavereista kovasti kehumassa, miten kyllä hän ainakin AINA auttaa. Totesin vain, että kukaan ehtinyt ja tullut avukseni, kun jouduin kuopuksen kanssa sairaalaan, kun hänelle sattui tapaturma. Esikoinen olisi pitänyt hakea eskarista. Isä työmatkalla ja isovanhemmat lähteneet jo Lappiin. Juurikin tämä kaveri sitten ihan pokkana totesi, että olisit nyt hitto pyytänyt häntä, että totta kai olisi auttanut. No, kaivelin sitten viestityksen esiin, kun häntä oikeasti olin silloin pyytänyt. Ja luin vastauksen kaikkien kuullen "En millään ehdi, kun olen jouluostoksilla. Enää 5 päivää jouluun ja monta lahjaa ostamatta." 

Tässä taas esimerkkitapaus siitä, kuinka jotain tiettyä ominaisuuttaan korostavat ovat yleensä ihan päinvastaisia ihmisiä. Auttavaiset hyvesignaloivat mutta eivät taivu käytännön tekoihin. Empaattiset ovat rajattomia ja kuvittelevat tietävänsä, mitä muut tuntevat. Huumorintajuisia naurattaa lähinnä muihin kohdistuva ilkeily, muuten he ovat elämänasenteeltaan hyvinkin tosikkomaisia. Ja niin edelleen.

En aina kannata julkista näpäyttämistä mutta tämän kaverisi kohdalla toimit kyllä oikein. Ehkä muunkin porukan on hyvä olla tietoinen siitä, että kyseessä on tyyppi, jonka sanat ja teot eivät kohtaa. 

Jep, kaksi ns. ystävää ilmoittautui minullekin että ovat käytettävissäni, kun sain diagnoosin parantumattomasta syövästä. Vastikkeeksi sain traumadumppauksen: toinen yritti itsemurhaa, joutui katkaisuhoitoon ja katosi, toinen ei muuta teekään kuin valittaa työuupumustaan, äitinsä alkoholismia ja anoppinsa vttumaisuutta. En koskaan ehtinyt pyytää apua. Pakko pärjätä ilman heitä.

Totta joka sana. Varsinkin miespuolisilla ystävillä joilla on auto on ollut tuo asenne. Itse olen yksinelävä nainen jolla on aika paljon ongelmaa nykyään terveyden kanssa. Tarvitsisi ihan oikeasti fyysistä apua varsinkin kämpän korjaamishommissa. Aikaisemmin oli noita miestuttavia jotka ihan itse isoon ääneen kailottivat kuinka varmasti voivat auttaa, että soittaa vaan ja tulevat avuksi heti. Noh, kun sitä apua sitten oikeasti tarvitsi alkoi se kiertely ja kaartelu kuinka ei pysty juuri nyt ja onko pakko. Sitten kun tullaan paikalle pyöritellään silmiä ja vänistään "kuinka aina joutuu auttamaan" 

Että inhoan tuota käytöstä..

Vierailija kirjoitti:

Juuri aiheesta puhuimme viime viikonloppuna. Mainitsi kaveriporukassa juurikin samasta. Ennen kuin sain lauseeni loppuun jo oli yksi kavereista kovasti kehumassa, miten kyllä hän ainakin AINA auttaa. Totesin vain, että kukaan ehtinyt ja tullut avukseni, kun jouduin kuopuksen kanssa sairaalaan, kun hänelle sattui tapaturma. Esikoinen olisi pitänyt hakea eskarista. Isä työmatkalla ja isovanhemmat lähteneet jo Lappiin. Juurikin tämä kaveri sitten ihan pokkana totesi, että olisit nyt hitto pyytänyt häntä, että totta kai olisi auttanut. No, kaivelin sitten viestityksen esiin, kun häntä oikeasti olin silloin pyytänyt. Ja luin vastauksen kaikkien kuullen "En millään ehdi, kun olen jouluostoksilla. Enää 5 päivää jouluun ja monta lahjaa ostamatta." 

Jee. Niin tuttua. Eräs kaverini tarjoutui avuksi tyhjentämään kuolleen lapseni asuntoa, hänellä kun oli pakettiauto. Mutta vasta sitten sitten illemmalla, sen jälkeen kun hän oli ensin viettänyt omien pienten lastensa kanssa päivän uimarannalla.

Toisella kaverillani ei ollut aikaa tulla edes lapseni hautajaisiin, kun "oli niin paljon kaikkea".

Tarvitsenko tällaisia ihmisiä mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Totta joka sana. Varsinkin miespuolisilla ystävillä joilla on auto on ollut tuo asenne. Itse olen yksinelävä nainen jolla on aika paljon ongelmaa nykyään terveyden kanssa. Tarvitsisi ihan oikeasti fyysistä apua varsinkin kämpän korjaamishommissa. Aikaisemmin oli noita miestuttavia jotka ihan itse isoon ääneen kailottivat kuinka varmasti voivat auttaa, että soittaa vaan ja tulevat avuksi heti. Noh, kun sitä apua sitten oikeasti tarvitsi alkoi se kiertely ja kaartelu kuinka ei pysty juuri nyt ja onko pakko. Sitten kun tullaan paikalle pyöritellään silmiä ja vänistään "kuinka aina joutuu auttamaan" 

Että inhoan tuota käytöstä..

Sun terveys petti, niin miehet eivät enää näe sua seksikkäänä, mistä johtuen eivät auta.

Jos joskus tarvitset apua on small talkia, ja kaikki tietävät sen. 

 

Mitä voin tehdä? On kysymys, johon voi oikeasti vastata. 

Eräs kuvittelee että mitään muuta apua en tarvitse kuin autokyytiä. Aina nekin reilusti maksanut. Mutta kun olin aivan avuton, vähän kävelemään pystyin, niin ääressä kykenee istumaan tekemättä elettäkään auttaakseen. Tunnustan aivan rehellisesti että odotan että karma hieman kouluttaisi kyseistä ja kyseisiä henkilöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kertoa asian toinen puoli, jos nimenomaan pitää lupauksensa. Minä olen juuri se ääliö, joka auttaa ja tarvittaessa ratkaisee  toisen ongelman jopa oman taloutensa kustannuksella. Mitä siitä seuraa? Ei ainakaan yhtä sanaa kiitos, vaan lisää pyyntöjä ja hyväksikäyttöä. Pitäisi löytää tasapaino siinäkin, miten paljon on kohtuullista pyytää apua ja antaa sitä

Kummallista. Itse auttelen aika usein naapureita ja ystäviä ja aina olen saanut kiitoksen. Monesti on myös keitetty kahvit ja tarjottu pullat ja kehuttu vielä selänkin takana muille miten auttavainen kaveri se on.

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus tarvitset apua on small talkia, ja kaikki tietävät sen. 

 

Mitä voin tehdä? On kysymys, johon voi oikeasti vastata. 

Tuo on kyllä juuri sellaista small talkia, mitä ei suomeen (eikä kyllä muuallekaan) tarvita. Siis ihan suoraa paskanpuhumista ja valehtelua.

Ja huvittavintahan tässä on, että jos tuollaisesta valehtelusta tulee tapa, niin se kääntää tilanteen niin, että jos ei tuota valehtelua harrasta, onkin yhtäkkiä tyly ja kylmä ihminen.

En siis tarkoita, että pitäisi toisille sanoa jotain pahaa, mutta jos pelkkä kiva nähdä tms. ei enää riitäkään, vaan normiksi tulee katteettomat lupaukset ja "tuu käymään" ilman, että on aikomustakaan auttaa tai halua ottaa kylään.

"Eräs kaverini tarjoutui avuksi tyhjentämään kuolleen lapseni asuntoa, hänellä kun oli pakettiauto. Mutta vasta sitten sitten illemmalla, sen jälkeen kun hän oli ensin viettänyt omien pienten lastensa kanssa päivän uimarannalla."

No minusta tuo on ihan ok. Ihminen luultavasti lunasti lupauksen sekä lapsilleen rannalle menosta että sinulle tyhjennysavusta. Vai miksi hänen olisi pitänyt tuottaa pettymys myös lapsilleen?

Mun leikkauksen jälkeen mua auttoi melko tuntemattomat ihmiset kuten yksi naapuri. Ei lupailijat auta tai sitten apu on sellaista, ettei siitä ole iloa. Kuhan voivat sanoa muille, että ovat auttaneet, näitä on kristilliset seurakunnat täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta joka sana. Varsinkin miespuolisilla ystävillä joilla on auto on ollut tuo asenne. Itse olen yksinelävä nainen jolla on aika paljon ongelmaa nykyään terveyden kanssa. Tarvitsisi ihan oikeasti fyysistä apua varsinkin kämpän korjaamishommissa. Aikaisemmin oli noita miestuttavia jotka ihan itse isoon ääneen kailottivat kuinka varmasti voivat auttaa, että soittaa vaan ja tulevat avuksi heti. Noh, kun sitä apua sitten oikeasti tarvitsi alkoi se kiertely ja kaartelu kuinka ei pysty juuri nyt ja onko pakko. Sitten kun tullaan paikalle pyöritellään silmiä ja vänistään "kuinka aina joutuu auttamaan" 

Että inhoan tuota käytöstä..

Sun terveys petti, niin miehet eivät enää näe sua seksikkäänä, mistä johtuen eivät auta.

Olen aika pitkään tuntenut nämä tyypit, voi tosiaan pitää ihan ystävinä. Toivottavasti syy ei ole tuo mitä sanoit. olisi aika kova isku, että sellaista ystävyyttä :S 

Kai te ymmärrätte, että oma elämä tulee aina ensin, sitten ne autettavat. Itse autan mielelläni, mutta en todellakaan monen virheen jälkeen enää laita omaa elämääni katkolle, kun aikaani ilmaiseksi annan. Kuulostaa kylmältä näin kirjoitettuna, mutta on totta. Ei auttajakaan pärjää, jos omaa elämäänsä nakertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kai te ymmärrätte, että oma elämä tulee aina ensin, sitten ne autettavat. Itse autan mielelläni, mutta en todellakaan monen virheen jälkeen enää laita omaa elämääni katkolle, kun aikaani ilmaiseksi annan. Kuulostaa kylmältä näin kirjoitettuna, mutta on totta. Ei auttajakaan pärjää, jos omaa elämäänsä nakertaa.

Tämä on ihan hyvä pointti. Jos sattuu juuri se viikko, kun töitä on aamusta iltaan ja kotonakin kaatuu kaaos päälle, niin vaikeaa voi olla irrottautua auttamaan toisia.

Mutta onhan näitä suunsa tuulettelijoita, jotka puhuvat vaikka sitä oikeaa hetkeä ei ole eikä tule koskaan.