Onko muita, jotka ei saa tehtyä mitään, vaikka tekemistä olisi?

Olen samanlainen. En tiedä miten tästä reipastuisi. Ennen olin reipas, nykyään en.

Kun löysin vauva.fi niin elämäni on mennyt ihan rempalleen.

On niin kuuma. Paljuun ja siideripullo auki.

Hanki mies.

Suurin osa omasta elämästä ollut tätä. Nyt käytän suunnitteluun ja päivän aikatauluttamiseen paljon aikaa ja se on tuottanut muutosta. Jotenkin en useimmiten pysty lennossa miettimään kokonaisuutta mikä olisi juuri nyt järkevintä ja jos istahdan, jään siihen. Myös tauot on nyt suunniteltu..osaan kyllä tästä hyvin valitettavasti myös joustaa mut suunta on ylöspäin.

Sama vaiva.

Kerroin ongelmasta lääkärille, sain prokrastinaatio-diagnoosin, kun ei millään jaksaisi tiskata ja siivota kaappia. Nyt olen sairaslomalla ja käyn psykoterapiassa saadakseni työkaluja tähän invalidisoivaan syvään käyttäytymisen häiriöön.

Se henkinen selkäranka! Ylös ja aloittaa!

Paras lääke tuohon on se, että alkaa vaan tekemään sen enempää pohtimatta tai järkeilemättä. Kuulostaa tyhmältä, mutta toimii.

Ei tämä johdu kuumuudesta. Tätä on ollut jo talvellakin, varmaan kauemminkin. 

Ennen minäkin olin reipas. En tiedä oikein mikä on tullut. Tähän on jotenkin ajautunut. En löydä mitään tiettyä syytä tai ajankohtaa, milloin tää alkoi. Sitä vain tässä huomaa elävänsä kuin puolivaloilla, mukavia asioita olisi, mitä voisin tehdä, mutta kun en vain sitten saa aloitettua. Ja kohta on taas tämäkin viikonloppu ohi. 

t. Aloittaja

Minä pakotan itseni tekemään asioita. Kuulostaa ehkä oudolta pakottaa itseään tekemään kivoja juttuja, mutta itse ainakin kärsin aloittamisen vaikeudesta. Esimerkiksi, jos olen suunnitellut jotain viikonlopulle, pakotan itseni toteuttamaan sen. Usein se osoittautuu lopulta mukavaksi, ja siitä jää hyvä mieli.

Minulla on monet kuukaudet ihan aikaansaamatonta ja sitten ykskaks voi tulla joku muutaman päivän pyrähdys että riehun jatkuvasti ja sitten taas lusmuna.

Tuttua mullekin. Omalla kohdallani aikoinaan totesin, että johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että vähäisille vapaapäivilleni asetan itse itselleni ihan liikaa vaatimuksia. Tilanne vähän helpotti, kun aloin tehdä lyhyempää työviikkoa. Mutta mun luonteelleni ei sovi se, että aloitan jonkun homman, sitten menen käymään jossain muualla ja kun tulen takaisin, onkin taas joku muu homma ajankohtainen ja se, minkä alunperin aloitin, siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kun aloitan jonkun homman, haluaisin tehdä sen mieluiten loppuun asti tai ainakin siihen asti, ettei silmät pysy enää auki vaan on pakko mennä nukkumaan. Koiran ulkoilutukset on ainoat keskeytykset, jotka on ihan on. En siis viitsi edes aloittaa, jos jo valmiiksi tiedän, että kesken homman pitää hypätä sinne sun tänne. Nyt mulla on useampikin keskeneräinen projekti, mutta se ei enää haittaa, koska reilu viikko sitten  irtisanoin itseni töistä (vaikka eläkeikään on vielä yli vuosi) ja mun oloneuvoksen päivät alkaa jo ensi syyskuussa. 

Jorkut jo kirjoittikin, että kun vaan aloittaa tekemisen, niin siitä se sitten lähtee. Olen huomannut itsessäni saman. Vaikka mua rassaakin keskeytykset, se ei ole siltikään niin ärsyttävää kuin se, ettei saanut edes aloitetuksi. 

Minulla on ihan sama. Olen kyllä siivonnut ja saanut tehtyä sellaista kodin näkymätöntä kunnossapitoa, mutta en kivoja asioita. Tuntuu että kaikki kasautuu viikolla ja viikonloppu menee siivotessa, pestessä pyykkiä ja astioita, silittäessä, järjestellessä jne. Oikeasti olin ajatellut, että haluaisin kävellä merenrantaan ja mennä istumaan kahvilaan. En ikinä tee niitä elämälaatua nostavia ja rentouttavia asioita.

Kyllä, tuo voisi olla totta, että pakottaa vain itsensä aloittamaan, niin siitä se lähtee. 

Tässä mietin asiaa, mutta mieleen tulee vain tekosyitä, miksi en viitsi tai jaksa. Kaikki on muka niin hankalaa. Jotenkin en jaksaisi nähdä vaivaa asioiden eteen. Vaikka toisaalta haluaisinkin :D Olisi kiva puuhastella, mutta joku lukko on päällä. 

t. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama. Olen kyllä siivonnut ja saanut tehtyä sellaista kodin näkymätöntä kunnossapitoa, mutta en kivoja asioita. Tuntuu että kaikki kasautuu viikolla ja viikonloppu menee siivotessa, pestessä pyykkiä ja astioita, silittäessä, järjestellessä jne. Oikeasti olin ajatellut, että haluaisin kävellä merenrantaan ja mennä istumaan kahvilaan. En ikinä tee niitä elämälaatua nostavia ja rentouttavia asioita.

Siis juuri näin mullakin!

t. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Kun löysin vauva.fi niin elämäni on mennyt ihan rempalleen.

Tämä vauva se on. Nytkin pitäisi imuroida ja alkaa laittelemaan ruokaa mutta täällä sitä vaan köllötellään.

Kiinnostavaa. En tiennyt, että vitkuttelullekin on hieno nimi ja diagnoosi.

Aika hassua. Olen kärsinyt siitä jo kauan. Milloin enemmän, milloin vähemmän. Yleensä saan pakolliset hommat tehtyä jos on tiedossa joku kiva palkinto siitä. Mutta jos sellaista ei ole, niin esim. pölyjen pyyhkimisen voin siirtää eteenpäin loputtomiin.

Jännä juttu. Minäkin oli vuosikymmenet varsinainen sähköpupu, mutta nyt lepsuilen ja siirtelen tekemisiä, vaikka ne kuitenkin ovat takaraivossa kaihertamassa. Joskus en vain ihan fyysisesti jaksa, mutta silloinkin, kun jaksaisin, en vain tee. Kummaa. En siis halua itselleni hyvää mieltä, vaan haluan roikkua lamaannuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama. Olen kyllä siivonnut ja saanut tehtyä sellaista kodin näkymätöntä kunnossapitoa, mutta en kivoja asioita. Tuntuu että kaikki kasautuu viikolla ja viikonloppu menee siivotessa, pestessä pyykkiä ja astioita, silittäessä, järjestellessä jne. Oikeasti olin ajatellut, että haluaisin kävellä merenrantaan ja mennä istumaan kahvilaan. En ikinä tee niitä elämälaatua nostavia ja rentouttavia asioita.

Ehkä se on joku juttu, että nainen on omaksunut vastuun näistä asioista ja kun sitä olen nyt ainakin itse toteuttanut 20 vuotta, niin siitä on vaikea irrottautua. Mies ja parikymppinen poika ovat koko ajan menossa, eikä kumpikaan heistä tee kotitöitä. Kumpikin myös arvostelee minua, kun olen aina kotona. Mies on nyt parhaillaan uimarannalla, minä olen siivonnut ja tiskannut. Tiedän että miehen mielestä en ole hauskaa ja kivaa seuraa, hän on sanonut, että vietän kaiken ajan sohvalla. Olen jumittunut kotiin. Toisaalta jonkun pitää kotityöt tehdä, mutta se lukko on myös jo minulla korvien välissä, etten enää kykene lähtemään omiin hauskoihin menoihin.