mitä pelkäät ihan hysteerisesti?

siis sellaisissa mulla tulee tunne että kaadun naamalleni. Tämän takia en voi enää kyläillä yhden kaverin luona kun en viitsi tunnustaa etten voi tulla yläkertaan missä heillä on oleskelutila.



Lisäksi sitä että lapselleni tapahtuu jotain pahaa, mutta tätä taitaa pelätä kaikki äidit.

Sen tajuaminen järkyttää. On kauhea ajatus että se joskus oikeasti tapahtuu ja kaikki lakkaa, elämää ei enää ole. Aikaisemmin pelkäsin omaa kuolemaani eniten, nykysin pelkään eniten sitä että lapsilleni tapahtuu jotain. Pelkään sitä oikeastaan koko ajan. En tiennyt mitään käsitteestä " hysteerinen pelko" , ennen kuin sain lapsia.

Pelkään monia asioita: korkeita paikkoja, ahtaita ruuhkabusseja, tietyssä tilanteessa bakteereja esimerkiksi roskista viedessä olen supertarkka, käärmeitä, rottia ja kaikkia iljettäviä eläimiä, pelkään pimeitä metsäpolkuja ja villejä kaupunginosia, hiljaisia metroasemia, pelkään oksentaa julkisesti, pelkään hammaslääkäriä juuri tästä syystä, pelkään verikokeita ja tähystyksiä, nukkua vieraiden ihmisten kanssa, ukkosta, liukkaita kelejä...

syytä tuolle pelolle en tiedä mutta pelkään niitä ihan hysteerisesti. Nyt yritän olla tartuttamatta tuota pelkoani lapsiin...

minä pelkään omaa kuolemaani niin paljon että en ole edes pystynyt niin pitkälle ajattelemaan kuin lapsieni kuolema.

mä en oikeastaan tiedä miksen pelkää lasten kuolemaa.

Kai se johtuu siitä että ovat niin pieniä. Tai en tiedä.

Minkä ikäinen olet?

Ihan tuskanhiki nousee pintaa, kun mietin että hoidotkaan eivät ehkä anna meille sitä mitä eniten maailmassa toivoisimme! :(

Minäkin hyönteispelkoani koetin pitää niin ettei lapset opi että niitäkö pitää pelkää.

Ja vielä enemmän he pelkäävät nyt niitä kuin minä.

Sanon vaan silloin aina että ei ne tee mitään, äitikin istuu tässä paikallaan vaan.



Kun kyse ei minullakaan ole siitä tekevätkö ne mitään vai ei, vaan siitä että ne vaan ovat niin iljettäviä ettei halua niiden koskevan itseensä.. tai jostain sellaisesta.

Itse kammoan hämähäkkejä hullun lailla, mutta en varmasti ollut ehtinyt tätä fobiaa lapseeni tartuttaa kun hän näki kahdeksankuisena elämänsä ensimmäisen hämähäkin möngertävän ohitseen lattialla. Hirveät puistatukset tuli lapselle ja itku, jotain vaistonvaraista siinäkin pelossa täytyy olla. Onhan niitä myrkkyhämähäkkejäkin!

Olen joskus sellaisen paljain käsin pyydystänyt ja kyllä se puri niin maan perkeleesti käteen ennen kuin sain sen suljettuun purkkiin. Hauskoja ötököitä.

Minkä ikäinen olet?

Olenkin pääsemässä pelosta irti itsekin. Lisäksi pelkään korkeita paikkoja ja olen ihan hermona jos lapset ovat jossain korkealla, vaikka olisikin kunnolliset kaiteet.

Aloin pelätä kuolemaa parikymppisenä. Minua pelottaa se, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Vierailija:

Minäkin hyönteispelkoani koetin pitää niin ettei lapset opi että niitäkö pitää pelkää.

Ja vielä enemmän he pelkäävät nyt niitä kuin minä.

Sanon vaan silloin aina että ei ne tee mitään, äitikin istuu tässä paikallaan vaan.

Kun kyse ei minullakaan ole siitä tekevätkö ne mitään vai ei, vaan siitä että ne vaan ovat niin iljettäviä ettei halua niiden koskevan itseensä.. tai jostain sellaisesta.

koitan istua kuin viilipytty jos hämähäkki on lähellä ja kehotan jopa isointa lapsista hakemaan sanomalehteä jolla tappaa se :O) Helposti lapsetkin mallia tosiaan ottaa kun nyt naapurin tyttö, joka ei pelkää mitään hyönteisiä on saanut meidän tytönkin jopa pitämään ötököistä..

8

Huokaus! Työni on muuten ihanaa, mutta ne pienet lemmikit oppilailla. Olen välillä hulluuden partaalla noiden matojen ja ötiäisten kaa.



ope

Ajattelen jotain elävältä palaneita tai kidutettuja tai muuta. Voi hirveetä! Kuolema itsessään on kaunis.