Minkä takia en pysty menemään pariterapiaan itkemättä valtoimenaan?
Olen asumuserossa ja yritämme käydä pariterapiassa. En ole yleensä mikään itkuliisa, mutten mitenkään pysty menemään käynneille ilman että alan vollottaa jo suunnilleen heti kun istun penkkiin. Enkä oikein osaa sanoa mistä tuo reaktio johtuu.
Kommentit (28)
Jospa sinulla on turvallinen olo tuntea, kun siinä on turvallinen, empaattinen henkilö (terapeutti) paikalla?
Koska välität.
Yritä ulkoistaa asiat itsestäsi. Keskity asioiden hoitamiseen niin kuin ne koskisivat naapurin Liisaa.
Koita löytää täsmäratkaisuja äläkä voivottele.
Tsemppiä, ihan oikeasti.
Ei miesten perään kannata itkeä, löydät varmasti paremman ihan mistä tahansa.
Omalla kohdalla aikanaan se, ettei mies tullut yhtään vastaan. Hän kuvitteli että pariterapia on paikka, jossa minulle taotaan järkeä päähän jatkaa liittoa ja ennen kaikkea se, ettei omaisuutta tarvitsisi jakaa. Hän jankutti siellä samoja asioita jotka ajoivat meidät erilleen, ei joustanut missään, itkin koska olin niin turhautunut. Mies ei reagoinut tähän mitenkään, katseli vaan toiseen suuntaan. Meillä oli kaksi terapeuttia tapaamisilla joita oli muutamia, kunnes terapeutit näkivät tilanteen toivottuuden ja kysyivät haluammeko jatkaa. Vastasin että ei, koska tilanne ei etene mitenkään. He tarjosivat minulle mahdollisuutta jatkaa yksin terapiaa, mutta en halunnut sitten kuitenkaan. Miehen mielestä minä pilasin terapiamme, hän olisi kuulemma halunnut jatkaa, mutta ei saanut suutaan auki tilanteessa jossa asiaa tiedusteltiin.
Mieluummin ostan uuden käsilaukun kuin harrastan seksiä laukku ainakin pysyy muodossaan
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla aikanaan se, ettei mies tullut yhtään vastaan. Hän kuvitteli että pariterapia on paikka, jossa minulle taotaan järkeä päähän jatkaa liittoa ja ennen kaikkea se, ettei omaisuutta tarvitsisi jakaa. Hän jankutti siellä samoja asioita jotka ajoivat meidät erilleen, ei joustanut missään, itkin koska olin niin turhautunut. Mies ei reagoinut tähän mitenkään, katseli vaan toiseen suuntaan. Meillä oli kaksi terapeuttia tapaamisilla joita oli muutamia, kunnes terapeutit näkivät tilanteen toivottuuden ja kysyivät haluammeko jatkaa. Vastasin että ei, koska tilanne ei etene mitenkään. He tarjosivat minulle mahdollisuutta jatkaa yksin terapiaa, mutta en halunnut sitten kuitenkaan. Miehen mielestä minä pilasin terapiamme, hän olisi kuulemma halunnut jatkaa, mutta ei saanut suutaan auki tilanteessa jossa asiaa tiedusteltiin.
Mies sitä mies tätä, vain hänessä vikaa
En osaa sanoa, mutta toisaalta arvelen, että terapiassa itkeminen on hyvinkin tavallista.