Mä hain opiskelemaan ja nyt mua jännittää jos musta ei olekaan siihen

Kyllä sä pärjäät. Saa olla keskinkertainen, se riittää suorittamaan opinnot ja pärjäämään elämässä.

Mitään ei elämässä saa niin että tekee vain helppoja asioita. Jos epäonnistut se pitää hyväksyä, yrittäminen on se tärkein juttu. Ei täällä kukaan tiedä miten elämä loppujen lopuksi menee, voi vain tehdä parhaansa. Sinun pitää luopua siitä ajatuksesta että epäonnistuminen määrittää arvosi tai se on katastrofi. Ei ole, luulet vaan niin joidenkin vanhojen traumojesi takia.

Harmittaa vaan että menin kertomaan asiasta. Ei harmittaisi niin paljon epäonnistuminen jos ihmiset ei tietäisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sä pärjäät. Saa olla keskinkertainen, se riittää suorittamaan opinnot ja pärjäämään elämässä.

Sama mietinnöt kuin aplla, mutta en halua vielä kesällä murehtia asiaap

Mulla epäonnistuminen on itse asiassa todennäköisempää vielä kuin onnistuminen. Mulla ollut ihan sika huonoa tuuria elämässä. Mä pelkään etten jaksa tai pysy opintojen perässä vaikka aihe sinänsä kiinnostaa. Lisäksi en oo enää nuori. Mitä mä mietin kun hainkin opiskelemaan. Mä en koskaan ole tyytyväinen mihinkään. 

Ap

Siis et sä voi lähteä opiskeleen sillä ajatuksella et sä epäonnistut.  Sä lähet sinne tekeen kaikkes että pärjäät ja sun pitää olla valmis siihen.  Ei niitä tutkintoja ilmaseks jaella-

Mun edellinen ammatti oli amk ja tää on ammattikoulu. Lisäksi raskas ammatti ja ei niin hyvät tulot edes. Ja kuten sanoin, ala kiinnostaa mutta olisko pitänyt vaan pitää omana harrastuksena. Se vaan tuntuu pahalta etten ehkä löydä paikkaani tässä maailmassa tai löydä itselleni toimivaa ammattia

Ap