Lue keskustelun säännöt.
MIkset pidä lastasi kurissa?
19.09.2008 |
Jo usean vuoden ajan seurailtuani "lapsellisten" tuttavieni sekä työpaikallani käyvien perheiden toimintatapoja ihmettelen aina sama asiaa:
Miten opetat lapsellesi mitä saa ja ennenkaikkea mitä ei saa tehdä tietyssä paikassa tai toisille ihmisille, jos et uskalla/halua/voi koskea lapseen tavalla, jolla lapsi viimein oppii ko asiat? Eli tarkoitan tilanteita, joissa lapsi ei edes kuuntele vanhempaansa, eli puhe ei tehoa?
Esimerkkejä:
- lapsi on äitinsä kanssa ulkoilemassa, vastaan tulee kiinni oleva koira ulkoiluttajineen. Lapsi innoissaan haluaa mennä koiran luo, koirantaluttaja kieltää. Äiti joko ei sano mitään/sanoo että kai sitä nyt silittää saa/kieltää lastansa menenästä koiran luo, mutta lapsi ei välitä puheista ja kielloista vaan menee koiran luo ja koira puraisee kasvot halki.
Kenen on syy ja mitä olisi pitänyt tehdä?
Syy on äidin, joka ei napannut lastaan sukkelaan kiinni heti kun lapsi ei puhuttua kieltoa uskonut. Jos lapsen tilalla olisi ollut aikuinen ihminen, syy olisi tietenkin ollut hänen itsensä, koska ei uskonut kieltoa, mutta pieni lapsi ei omaa parastaan ymmärrä.
- lapsi on terveysasemalla menossa vastaanotolle, isä ja lapsi odottavat aulassa missä on paljon muitakin ihmisiä. Lapsi juoksentelee aulassa ympäriinsä, hamuaa ovenripoja, koskee joka paikkaan. Isä käskee lasta nätisti "tulepa nyt tänne kun täällä ei saa juosta". Ei minkäänlaista tehoa. Isä käskee lasta tiukemmin, ottaa lapsen syliin, lapsi alkaa kiemurrella ja vängätä poispääsyä, isä kavahtaa ja päästää lapsen irti. Lapsi jatkaa riekkumistaan.
Yhtäkkiä lääkärin huoneen ovi avautuukin, ovi tönäisee lapsen nurin, tämä kaatuu ja loukkaa kätensä. Isä alkaa haukkua lääkäriä varomattomuudesta "kun täällä on pieniä lapsia, pitää olla varovainen ja avata ovet varoen että joku on oven takana" .
Kenen syy ja mitä pitäisi tehdä?
Isän syy, koska hänen olisi pitänyt pitää lapsi sylissään (tai ainakin paikoillaan) tämän kiemurtelusta ja vastaanhangoittelusta huolimatta.
Koko tämän jutun pointti on se, että en ymmärrä enkä hyväksy nykyistä trendiä, että varotaan keinolla millä hyvänsä, ettei lapseen vain satu, henkisesti tai fyysisesti. Useat vanhemmat jopa pelkäävät koskea lapseen ellei kyse ole hellittelystä. Eli he pelkäävät ottaa lasta tiukastikin kiinni, vaikka tilanne sitä vaatisikin. Miksi?
Missään nimessä en hyväksy lapsen (enkä aikuisenkaan) pahoinpitelyä eli lyömistä, potkimista, riepottelua tms. Mutta lapselle pitää asettaa käyttäytymisen rajat, eli mitä saa missäkin tehdä ja mitä ei. Ja ne rajat täytyy joskus asettaa niin, että lapseen hiukan sattuu, koska niin eläin-kuin ihmispienokaisilakin ehdollistuminen on tehokas tapa opettaa oikeaa ja väärää.
Eli jos koiranpentu tekee jotain emon mielestä väärää ja murina ei auta, emo nappaa pentua juuri sen verran niskasta kiinni että pentu vingahtaa ja lopettaa kielletyn toiminnon, ja päästää sitten pennun heti irti ja hyvittelee.
Joitakin varmaan kiinnostaa ,onko minulla lapsia. Kyllä on, 10 ja 14-vuotiaat.
En kirjoittele tänne tämän enempää, toivon vain että lasten vanhemmat eivät aina katsoisi sitä omaa kullannuppuaan ihan niin ruusunpunaisen pitsiverhon läpi.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Kommentit (49)
Sormi pystyssä besserwisserinä kertomassa, että lapselle pitää laittaa rajat. Josko kertoisit, mitä käytännössä tekisit seuraavissa tilanteissa?
Lääkäriasemalla pidät vilkkaan lapsesi sylissä väkisin, jotta hän ei rieku. Lapsi huutaa, huutaa ja huutaa täysin palkein. Et voi lähteä jonotussalista pois, koska et tiedä, milloin lääkäri kutsuu sinut. Lääkäri on 20 min myöhässä ja lapsesi huutaa koko ajan.
Mitä teet? Annat koko käytävän kuunnella huutoa?
Minulla on nyt koululainen, joka pienenä huusi kuin palosireeni. No, minä tuossa tilanteessa kävelin sitten lapsen perässä. Ja voin uskoa, että joku odotushuoneessa olija sitten besserwisserinä kritisoi, kun me liikuimme ja häiritsimme kaikki muita liikkumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vanhemmat eivät kiellä lapsiaan eivät sitten millään lailla. Tai jos kieltävät, niin tekevät sen aivan liian lepsusti ("ethän nyt jookos viitsisi kulta pieni tehdä tuollaista".). Toisinaan tekisi mieli kasvattaa muidenkin lapsia ja kieltää... Mutta kuinka paljon muilla on oikeus puuttua? Omassa kodissani minulla on tietenkin oikeus kertoa, millaiset pelisäännöt meillä vallitsee, mutta entä muualla?
Millaisia lapsia tällaisista vapaan kasvatuksen saaneista sitten isompana tulee? Miten vanhemmat sitten toimivat, kun pitäisi saada jokin asia kiellettyä??
jos lapseni 3v on luvattomilla teillä, käpelöi asiaankuulumattomasti tavaroita joihin ei pidä koskea tai on juoksemassa uhmassaan parkkipaikalle, niin otan kiinni, vaikka oma kampaukseni menisi sekaisin tai lapsi olisi yltäpäältä kurassa. Nappaan kiinni toisella kädellä kainaloiden alta ja toisella kädellä takapuolen alta ja vien potkivan ja karjuvan uhmiksen pois. Lapseni turvallisuuden takia uhraan itseni ja ulkonäköni, puhumattakaan siitä mitä naapurit/sivustakatsojat ajattelevat jos komennan lastani. Tällä menetelmällä kasvatettu vanhempi lapseni 6v on mukana ihan viksuna, ja joskus ihmetteleekin ääneen mitä pienempi rähisee tai on tottelematon.
täydellisyyteen, joskus voi olla niin paljon muita ajatuksia, että koko energiaa ei voi käyttää lapsen (esim. lääkärillä voi olla järkyttäviä uutisia). Tai voi olla mieletön väsymys ja stressi.
Ja näitä herpaantumisia sattuu.
Yleensä ottaen en kyllä hyväksy kuvailemaasi käytöstä, mutta täytyy sanoa, että kyllä vaan omanikin joskus käyttäytyy rumasti ja sille ei mitään voi. Miten voi tukkia lapsen suun??? AIna ei voi olla lapsen hihassa kiini ja lapset ovat aika nopeita....
Vuosituhannen paras kasvattaja- palkinto on myönnetty ap:lle!
(Olen ihan samaa mieltä ap:n kanssa, mutta vituttaa a) jeesustelu ja itsensä ylentäminen ja b) ihmislapsen vertaaminen koiranpentuun)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
otan kiinni, vaikka oma kampaukseni menisi sekaisin. Uhraan itseni ja ulkonäköni..
Ihan mieletön sankariäiti. :-D
olet unohtanut millaista se on pienempien kanssa. ;) Tulen sit kertomaan sulle, miten murrosikäisiä kasvatetaan kun omasi ovat siinä iässä, jookos? ;D Osittain olet oikeassa, mutta lapset ovat lapsia. Kaikenlaista sattuu, tilanteita ei kykene aina vanhempana ennakoimaan, minkä vuoksi näitä netistä luettuja juttuja on vaikeaa arvioida. Itse en lähde vanhempana kovin herkästi toista arvostelemaan, kun äitinä ymmärrän kuinka monenlaisia tilanteita voi olla. Välinpitämättömyys ärsyttää itseänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-- ei tunnu oloni sankariäidiltä, mutta voin olla tyytyväisempi hikisenä ja likaisena lapsen kanssa kotimatkalla kuin matkalla sairaalaan sieltä kilpajuoksuparkkikselta. Olen huomannut, että sellaiset äidit jotka ovat kovin nätteinä liikkeellä harvemmin lähtevät kuralätäkön läpi kiukuttelijaa hakemaan. Minä menen.
mua vaan jotenkin nauratti toi sun kirjoitustyyli. :-D Ei pahalla ;-)
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan tekisi mieli kasvattaa muidenkin lapsia ja kieltää... Mutta kuinka paljon muilla on oikeus puuttua? Omassa kodissani minulla on tietenkin oikeus kertoa, millaiset pelisäännöt meillä vallitsee, mutta entä muualla?
Jos tarkoitat sitä, että saatko "rähistä" vieraalle lapselle esim. tk:n odotusaulassa niin et saa. Mielestäni et saa komentaa tiukasti. Sen sijaan voit yrittää AUTTAA. Keksiä jonkun muun, inhimillisemmän, tavan toimia.
Tk:n odotushuoneessa esim. (etkä muutenkaan) voi tietää mitään toisen elämäntilanteesta. Paheksunta, "eikö tuo äiti saa lastaan kuriin, miten hän saa KOSKAAN lastaan kuriin...", voi olla joskus jopa julmaa.
Nimim. kokemusta on. Itse sain samana päivänä joltain kaikkitietävältä superkasvattajalta "eikö nykyajan äidit plaa plaa plaa" huudon kun olin saanut lääkäriltä erittäin huonoja uutisia. Muuten päivä meni aika "sumussa", mutta siinä tilanteessa paasaus siitä kuinka surkea ja laiska äiti olen tuntui todella pahalta.
Enkä sano, ettei niitäkin olisi jotka eivät oikeasti välitä. Itse en kuitenkaan kehtaisi vieraalle mennä viisastelemaan.
Vaihtoehdot eivät ole vain a.) anna lapsen juosta tai b.) anna lapsen huutaa. Fiksu äiti nappaa lapsen syliinsä ja jos huuto ei lopu, hän SIIRTÄÄ LAPSEN HUOMION JOHONKIN MIELUISAAN. Laukussa olisi syytä olla aina mukana esim. kirja, lelu tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella paljon samaa kuin koiranpennun kasvattamisessa.
Rajat, johdonmukaisuus, positiivinen palaute jne
Sensijaan paheksuvat aikuiset voisivat hieman osoittaa pienelle sairastelijalle ymmärtäväisyyttä. Sairaat lapset ovat joskus rasittavia, mutta ymmärtäkää myös se!!! t. äiti, jonka lapset käyttäytyvät yleensä kiltisti, mutta sairaana lääkäriä odottaessa ovat mahdottomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin kun itse olet 39 asteen kuumeessa ja miehesi just silloin työmatkalla, olen pahoillani että lapseni häiritsivät käytöksellään sinua juoksentelemalla kielloistani huolimatta ja heittäytyivät aulassa selälleen.
Entäs jos lapsia kohdellaan johdonmukaisesti ja heillä on rajat, mutta lääkärissä juuri silloin kun he ovat sairaana, he käyttäytyvät huonosti? Ja itse olet sairas, eikä ole turvaverkkoja avuksi? ;) Sitten vaan on selvittävä tilanteesta mahdollisimman nopeasti, yritettävä kieltää ja tehdä parhaansa minkä sillä hetkellä jaksaa ja pystyy. Lapseni ovat tosiaan normaalisti hyväkäytöksisiä, kiellän heitä ja jos he eivät tottele olen johdonmukainen. Eivätkö kaikki lapset uhmaa joskus/käyttäydy huonosti yleisillä paikoilla? Eikä tärkeintä silloin ole, että vanhempi reagoi asiaan?
Vaihtoehdot eivät ole vain a.) anna lapsen juosta tai b.) anna lapsen huutaa. Fiksu äiti nappaa lapsen syliinsä ja jos huuto ei lopu, hän SIIRTÄÄ LAPSEN HUOMION JOHONKIN MIELUISAAN. Laukussa olisi syytä olla aina mukana esim. kirja, lelu tms.
Ja tämä toimii aina? Toimii yhta hyvin kuin sanoo, nyt pitää istua tunti ihan paikoillaa ja ihan hiljaa. =)
Kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja toimi oppikirjojen mukaan, toisena päivänä sama lapsi istuu hiljaa nätisti samassa tilanteessa ja toisena päivänä ei.
Suvaitsevuutta ihmiset, rakastakaa toisianne ja ennen kaikkea kunnioittakaa muita ja erilaisuutta. Siitä se lähtee!
Korjaa, että eikö tärkeintä silloin ole, että vanhempi reagoi asiaan? Kirjoitusvirhe ;)
tai niista purevista koiristakin on puhuttu jo etukäteen. Ei meillä ole edes kukaan järjestänyt niitä huutokohtauksia kaupassa. Meillä ei ole edes ollut uhmakohtauksia.
Pitäiskö lanseerata termi "ennakoiva kasvatus"
t: kolmen lapsen äiti, vanhin teini-ikäinen, nuorin jo eskarilainen.
Taas puhuu helpon lapsen äiti...:-).
Te ette vain ymmärrä, millaista elämä on haastavan lapsen kanssa. Haastavan lapsen päätä ei käännetä eikä sitä päätä saa käännetyksi millään. No, ehkä karkilla sen saa... mutta mitäs kun ne karkit loppuvat ennenkuin se 20 minuuttia on kulunut?
nimim. kokemusta on
Vaihtoehdot eivät ole vain a.) anna lapsen juosta tai b.) anna lapsen huutaa. Fiksu äiti nappaa lapsen syliinsä ja jos huuto ei lopu, hän SIIRTÄÄ LAPSEN HUOMION JOHONKIN MIELUISAAN. Laukussa olisi syytä olla aina mukana esim. kirja, lelu tms.
Että jos ei kyvyt riitä kasvattaa ilman väkivaltaa niin sen sijaan että haettaisiin apua niin pitäisi antaa itselleen lupa lyödä.
Älkää pliis menkö mukaan tähän.