Lue keskustelun säännöt.
Tartteeko 11v. lapsen käydä reissussa?
11.06.2025 |
Eli tuntuu et kaikki lähipiirissä on matkustellut paljon ja joka vuosi, jopa pienet vauvat ja lapset vanhempiensa kanssa. Mutta meillä ei olla ikinä matkustettu edes Ruotsiin ja pohdin että tartteeko lapsi jotain kokemuksia vaikka laivalta tai muualta? Ei kyllä toi englantiakaan oikein suju että vois muuallakaan käydä. Eikä muutenkaan harrasteta mitään niin jotenkin tuntuu oudolta että lähtis jonnekkin reissuun tai vuokrais kesämökin tai muuta sellasta. Auto kyllä on. Keskiluokkainen perhe siis meillä kyseessä, eli ei sinänsä oo rahasta kiinni, ei vaan jotenkin kiinnosta tai jaksa tai osaa. Eikä lapsikaan halua kun kerran kysyin että haluaisitko Tallinnaan. Vastas että ei. Kysyin kans tänään et haluaisiko uimaan mennä niin vastas että ei. Nyt vaan kaikki taas jossain kesälomaa viettämässä ja me vaan istutaan kotona niin mietin että mitä muut nyt ajattelee tästä?
Kommentit (45)
Surullista jos aikuiset ihmiset ei ole jaksanut edes englantia opiskella. En ihmettele, etteivät jaksa tai osaa mitään muutakaan. Meillä koko perhe on kielitaitoisia ja matkustetaan paljon. Sääliksi käy lasta, joka jo nyt omaksunut vanhempien elintavat kun mikään ei kiinnosta. Ja kyllä! Pitää myös lapsen päästä reissuun ja harrastaa jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vastaa ei, koska Tallinna tuntuu vieraalta ja epämääräiseltä, eikä tiedä, mihin sanoisi kyllä. Jos teillä ei ole tapana tehdä mitään, myös se uimareissuun lähteminen tuntuu vaikealta. Lapsi oppii perheeltään toimintatapoja. Kun ette kerran käy missään, hänelle se on se tutuin ja turvallisin vaihtoehto. Siksi ei nyt pitäisi kysellä sen enempää, vaan viedä vain lapsi jonnekin mukavuusalueen ulkopuolelle näkemään vähän jotain muutakin ja saamaan uudenlaisia virikkeitä. On se sitten se uimaranta tai Ruotsin-laivamatka, mutta kannattaa ehdottomasti lähteä. Kun lapsi on jo 11v., hän on missannut jo aika ison palan maailmaa, jos on nähnyt vain kotisohvan.
Eli vastaukseni on kyllä, kyllä 11-vuotiaan pitää päästä reissuun edes jonnekin. Sen ei tarvitse olla iso ja hulppea ulkomaanmatka, mutta edes jotain. Avartakaa hänen maailmaansa ja opettakaa, mitä kaikkea muutakin voi tehdä kuin vain istua kotona. Näin hän oppii isompanakin menemään ja lähtemään. Aloittakaa vaikka siitä kesämökin vuokraamisesta.
Eipä me tuossa vaiheessa vielä oikein ulkomailla reissattu. Tai no ne risteilyt..
Lähinnä pitkin poikin etelä-suomea. Puistoissa ja tapahtumissa. Omat eväät mukaan, simmarit, pyyhkeet ja kattelemaan mitä mistäkin löytyy. Joku määränpää oli aina, mutta pysty helposti muuttamaan suunnitetmia.
mun mielestä ala-asteikäisten kanssa oli kiva käydä noita päiväreissuja, kun ovat niin avoimia ja alati iloisia ja kiinnostuneita.
Yläastelaisen kanssa jos yriti lähteä Helsinkipäivää viettämään, niin yksin sain olla. Ulkomailla nämä kyllä pysyy lähellä,ruodussa ja ovat iloisia ja kiinnostuneita.
Lapsi saattaa jo nyt tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tietää, että teidän perhe on erilainen kuin ympäristö. Hän on saattanut vastata sitä mitä olettaa sinun haluavan kuulla, kun kysyit haluaako hän lähteä Tallinnaan tai uimaan. Suurin osa suomalaisista matkustaa edes joskus. https://stat.fi/julkaisu/cm10fye2l6lbu07w11xvmsiu7
Kun minun lapset olivat tuon ikäisiä, niin en oikeastaan edes kysynyt heidän toiveitaan, lähdettiin reissuun silloin kun aikuiset päättivät. Jos teillä on mahdollisuus, niin lähtekää ihmeessä matkalle, Tallinnassa pärjäätte varmasti, lapsikin varmasti osaa jo sen verran englantia, ettei ainakaan kielitaidosta jää kiinni matkan onnistuminen. Ensi vuonna sitten vähän pidemmälle!
Älä kysele vaan lähde, innostu itsekin. Muistan kun uusi työkaveri vuosi sitten kertoi, ettei hän tiennyt että ovat asuneet 11 vuotta uimarannan läheisyydessä. Heiltä kotoa sinne rantsuun oli 400 metriä! Lapsi 8 v oli siitä kertonut, kun koulussa oli kuullut. Eihän tällä muksulla ollut kavereitakaan kummosemmin, kun ei missään pääse käymään, kun vanhemmat ei tunne paikkoja.
Musta tuo on käsittämätöntä, ettei ihmiset tunne omaa lähipiiriään, omaa naapurustoaan! Lisäksi vielä nyhjätään sitten lasten kanssa kotona, kun ei niitä huvita mihinkään lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista jos aikuiset ihmiset ei ole jaksanut edes englantia opiskella. En ihmettele, etteivät jaksa tai osaa mitään muutakaan. Meillä koko perhe on kielitaitoisia ja matkustetaan paljon. Sääliksi käy lasta, joka jo nyt omaksunut vanhempien elintavat kun mikään ei kiinnosta. Ja kyllä! Pitää myös lapsen päästä reissuun ja harrastaa jotain.
Luulevat ettei osaa, kun ei tarvii arjessa, kun eivät käy missään. Peruskoulu enkulla pärjää hyvin. Vielä paremmin, kun rohkistuu avaamaan suunsa ja itsensä.
Tämä on ollut silmiä avaava aloitus. Mä olen paininut tuon ongelman kanssa, kun olen yrittänyt innostaa luokan vanhempia keräämään varoja leirikouluun. Ilmeisesti osa lapsista on oikeasti sitä mieltä, että eivät halua, kun eivät edes tiedä mitä reissaaminen on.
Oikeastaan aika surullista, että on noin pieni piiri. Lapsi ei edes osaa unelmoida jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te teette kotona?
Mitä lapsesi tekee?
Vaikka lapsi ei haluaisi, niin alkakaa liikkua -uimahalli, Suomenlinna, Korkeasaari, teatteriesitys, kotimaan kaupunkeja Tallinna, Tukholma jne..
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut silmiä avaava aloitus. Mä olen paininut tuon ongelman kanssa, kun olen yrittänyt innostaa luokan vanhempia keräämään varoja leirikouluun. Ilmeisesti osa lapsista on oikeasti sitä mieltä, että eivät halua, kun eivät edes tiedä mitä reissaaminen on.
Oikeastaan aika surullista, että on noin pieni piiri. Lapsi ei edes osaa unelmoida jostain muusta.
Tässäkin olisi vielä se, että sen kerran pääsis reissuun! Olisi yhdessä kerättyä rahaa, niin ei se pussia pitäisi haitata ollenkaan.
Tai meillä ainakin saatiin hyvät rahat lasten leirikouluihin kummallekin. Ei tarvinnut mitään maksaa itse. Sitten vielä käytettiin luokat Lintsillä ja samalla syömässä - kaikki saatiin maksettua luokan rahoista. Loput sitten sai opettaja lahjakortin muodossa. Alettiin keräämään kolmannella ja kutosen syksyllä leirikoulut. Niin ja välissä käytiin teattereissa ja pienempiä retkiä ja opella oi piikkiauki koko ala-asteen ajan. :D
Jo noi rahankeruutapahtumat oli lapsille kivaa tekemistä luokkakavereiden kanssa ja aikuisten. Täysin vapaaehtoista aikuisellekin, onneksi oli kuitenkin paljon lapsistaan kiinnostuneita. rahaa saatiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te teette kotona?
Mitä lapsesi tekee?Vaikka lapsi ei haluaisi, niin alkakaa liikkua -uimahalli, Suomenlinna, Korkeasaari, teatteriesitys, kotimaan kaupunkeja Tallinna, Tukholma jne..
Ap: No tehdään mitä kotona nyt tehdään eli pelaillaan, katotaan telkkua ja syödään. Semmosta mukavaa oleskelua. Ei olla kovin liikunnallinen perhe, lapsi käy joskus kaverillaan naapurissa kylässä. Lapsi ei myöskään varmaan osaa uida eikä meillä kyllä ole sopivan kokoisia uima-asujakaan että voisi uimahalliin mennä. Enkä oikein tiedä miten siellä pitäisi toimia. Tiedän että tää on vähän noloa ja kadehdin kyllä niitä vanhempia jotka vie lapsiaan johonkin harrastukseen tai uimaan tai jonnekin. Mutta en mä itsekään lapsena käynyt missään ja ihan hyvä elämä mulla on ollut. Toki olisi kivaa jos joku tulisi joskus kylään kun ei noita ystäviä kauheesti ole meillä, mutta eihän kaikilla nyt voi ollakkaan. Sori tää avautuminen.
Ap: semmonen tuli vielä mieleen että jos nyt mentäis autolla jonnekin viereiseen kaupunkiin niin motä siellä nyt edes voisi tehdä. Ei jaksa seisoskella vaan kadulla ja ei olla kiinnostuttu mistään maisemista tai museoista. Eikä käydä ravintoloissa kun kotonakin voi syödä ja tulee halvemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua laahattiin reissuun viisivuotiaasta lähtien ympäri Eurooppaa. Vielä opiskeluaikanakin vanhemmat kustansivat pari kertaa viikon rantalomalle.
Nyt aikuisena perheenäitinä olen aloittanut kotimaan matkailun lapseni kanssa hänen ollessaan kuusi. Käymme joka lomalla jossain kylpylässä tai huvipuistossa tai mitä näitä powerparkkeja nyt onkaan. Tutustumme suomalaisiin kaupunkeihin, muinaismuistoihin, luostareihin, museoihin, mitä tahansa päähän pälkähtää. Käymme konserteissa, leffassa ja teatterissa.
Ulkomailla olemme perheenä käyneet monta kertaa. Lapsi ei ole kovin hyvä koulussa, mutta kannustan häntä asioimaan englanniksi ja ruotsiksikin, vaikkei sitä ole vielä koulussa ollutkaan, ja siitähän se itsevarmuus lisääntyy, kun osaa sanoa jotain, minkä toinen ymmärtää. Viis kieliopista. Ei haittaa, vaikka se olisi "may I have a lollipop please" tai "tack så mycket". Kun uskaltaa avata suunsa, saa asioita hoidettua.
Minusta olisi ihan omituista aina vain istua kotona tuijottelemassa kattoon. Eikö siinä muutu aivan apaattiseksi ja tahdottomaksi?
Kyllä 11 vuotiaan pitää päästä jo matkustamaan. Ihan oikeasti, mikä teitä vanhempia vaivaa. Aloittakaa vaikka Hki-Tukholma risteilyllä, ikkunalliset hytit ja illallisbuffet molempiin suuntiin tai menkää Tallinnaan muutamaksi yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te teette kotona?
Mitä lapsesi tekee?Vaikka lapsi ei haluaisi, niin alkakaa liikkua -uimahalli, Suomenlinna, Korkeasaari, teatteriesitys, kotimaan kaupunkeja Tallinna, Tukholma jne..
Ap: No tehdään mitä kotona nyt tehdään eli pelaillaan, katotaan telkkua ja syödään. Semmosta mukavaa oleskelua. Ei olla kovin liikunnallinen perhe, lapsi käy joskus kaverillaan naapurissa kylässä. Lapsi ei myöskään varmaan osaa uida eikä meillä kyllä ole sopivan kokoisia uima-asujakaan että voisi uimahalliin mennä. Enkä oikein tiedä miten siellä pitäisi toimia. Tiedän että tää on vähän noloa ja kadehdin kyllä niitä vanhempia jotka vie lapsiaan johonkin harrastukseen tai uimaan tai jonnekin. Mutta en mä itsekään lapsena käynyt missään ja ihan hyvä elämä mulla on ollut. Toki olisi kivaa jos joku tulisi joskus kylään kun ei noita ystäviä kauhees
Onko tämä provo? "Lapsi ei myöskään varmaan osaa uida". Mitä helvetin vätyksiä te olette. Ette osaa englantia ettekä tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi saattaa jo nyt tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tietää, että teidän perhe on erilainen kuin ympäristö. Hän on saattanut vastata sitä mitä olettaa sinun haluavan kuulla, kun kysyit haluaako hän lähteä Tallinnaan tai uimaan. Suurin osa suomalaisista matkustaa edes joskus. https://stat.fi/julkaisu/cm10fye2l6lbu07w11xvmsiu7
Kun minun lapset olivat tuon ikäisiä, niin en oikeastaan edes kysynyt heidän toiveitaan, lähdettiin reissuun silloin kun aikuiset päättivät. Jos teillä on mahdollisuus, niin lähtekää ihmeessä matkalle, Tallinnassa pärjäätte varmasti, lapsikin varmasti osaa jo sen verran englantia, ettei ainakaan kielitaidosta jää kiinni matkan onnistuminen. Ensi vuonna sitten vähän pidemmälle!
Juuri näin.
Kyllä matkustaminen avaa paljonkin lapsen maailmaa. Lapsi oppii samalla erilaisesta ympäristöstä, kulttuurista, kielestä, historiasta jne. Nykypäivänä minusta jokaisen lapsen kuuluisi nähdä muutakin kuin oma tuttu kaupunki. Me olemme matkustaneet paljonkin ja aina ollut iso elämys lapsille ja samalla myös minulle. Ovat nyt jo aikuisia (n. 20 v) ja heidän maailmankatsomus on laaja ja liikkuvat näppärästi itsenäisesti missä vain maailmaa. Mikään pakko ei ole matkustaa, mutta jos rahasta ei ole kiinni, niin haiskahtaa vain vanhemman laiskuudelta ja hänen suppeasta maailmasta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista jos aikuiset ihmiset ei ole jaksanut edes englantia opiskella. En ihmettele, etteivät jaksa tai osaa mitään muutakaan. Meillä koko perhe on kielitaitoisia ja matkustetaan paljon. Sääliksi käy lasta, joka jo nyt omaksunut vanhempien elintavat kun mikään ei kiinnosta. Ja kyllä! Pitää myös lapsen päästä reissuun ja harrastaa jotain.
Luulevat ettei osaa, kun ei tarvii arjessa, kun eivät käy missään. Peruskoulu enkulla pärjää hyvin. Vielä paremmin, kun rohkistuu avaamaan suunsa ja itsensä.
Sanasto, jota perusreissulla tarvitsee, on aika suppea. Sitä paitsi kännykkään saa monenlaisia kääntäjiä.
Eihän tämä todellinen tarina ole. Koulussakin tuon ikäinen lapsi on käynyt uimahallissa jo 3-4 kouluvuoden ajan.
Vanhempien kanssa reissaaminen oli aivan prseestä, olisi voinut jäädä kokematta. Sen sijaan myöhemmin kavereiden ja puolison kanssa on ollut hauska reissata.
Mitäänhän ei ole pakko tehdä eikä kaikilla ole rahaakaan.
Meillä lapset ja lastenlapset ovat matkustaneet 3kk iästä lähtien ja nauttivat suuresti.