Hyvät teiniäipät, urbaanilegendaako?
Missä niitä hyviä, kypsiä teiniäitejä on? Itse en tunne ainoaakaan. Tunnen vain sellaisia, joiden mielestä oli siis niinku ihquu olla raskaana kun se masukin oli siis niinku vähän magee, ja wauwakin on ihq, mutta kovin kauan ei kotileikit ole jaksaneet kiinnostaa. Vauvaa lykätään aina hoitoon isovanhemmille, kavereille, milloin minnekin, ja kaksivuotiaasta saakka lapsi leikkii yksin hiekkalaatikolla kun äippä kahvittelee kotona kavereiden kanssa.
Ja kuten Raahen tapauksessa, lapsi jää yksin kotiin nukkumaan kun äippä haluu baariin (Raahen äiti oli nuori äiti, toivottavasti lapsi otettiin huostaan tuollaisen jälkeen, sillä ei takuulla ole eka kerta!).
Kaikki " vanhat" tuntemani äidit ovat ns. hyviä äitejä. Kaikki tuntemani teiniäidit ovat vähemmän hyviä. Väitetään, ettei hyvä äitiys katso ikää, mutta uskallan olla eri mieltä. Joka ikisen lapseni päiväkodissa virikehoitoa saavankin äiti on hädintuskin 20 täyttänyt, ja lapset jo 3-5 v. Mutsi makoilee kotona kun yyhoon elo on niin rankkaa, ja lapset on hoidossa 8 h päivittäin.
Enkä tarkoita sitä että lapset pitäisi tehdä joskus 39-vuotiaana, vaan vaikkapa vähän päälle parikymppisenäkin, jos on jo älliä päässä ja parisuhde. Mutta ei teininä kun iskee wauwaquume.
Kommentit (35)
Ystäväni sai lapsen 18v. Minä Bailasin ja menin, matkustelin yms. nuorenaikuisen elämää. Tämän lapsi oli 3v huostassa kun halusi häilätä yms. Ja aina vetosi siihen että muut menee yms hän ei koskaan pääse. Minä sain esikoisen 22v ja esikoinen tasapainoinen. Minulla ja miehellä ammatit yms. ollaan tietenkin jo lähelle kolmea kymppiä.. Ja lapsia on kaksi...
noille teidän sana valinnoille! Mut juu. Olen saamaa mieltä kanssanne.
Olen entinen teiniäiti ja lapsen ei ollut ennen 6 ikävuottaan kuin 3 kertaa pois minun luotani (sairaalahoito) ja hoitajat oli tosiaan sairaalassa kun oli sairaus jota ei voinut hoitaa kotona. Olin 16 kun tytön sain nyt tyttö on hyvinvoiva 12 vuotias ja siksi en enää katso olevani teiniäiti.
Vierailija:
Ystäväni sai lapsen 18v. Minä Bailasin ja menin, matkustelin yms. nuorenaikuisen elämää. Tämän lapsi oli 3v huostassa kun halusi häilätä yms. Ja aina vetosi siihen että muut menee yms hän ei koskaan pääse. Minä sain esikoisen 22v ja esikoinen tasapainoinen. Minulla ja miehellä ammatit yms. ollaan tietenkin jo lähelle kolmea kymppiä.. Ja lapsia on kaksi...
Hyvinpä näyttää Annilla ja tyttärellä pyyhkivän...
ei ole tarvetta bailata, en päästä koskaan lastani yksin ulos (3v) ja on hyvin voiva onnellinen lapsi.. toinen toiveissa piakkoin.. ja hoitoonkin laitoin vasta kun oli vajaa 3v kun piti koulu käydä loppuun..
Omassa ystäväpiirissäni on kaksi alle kaksikymmenvuotiaana ensimmäisen lapsensa saanutta äitiä. Toisella on nyt kolme ja toisella viisi lasta. Pidän molempia poikkeuksellisen lapsilleen omistautuneina ja äitiydessä onnistuneina äiteinä, jos kriteereinä pidetään lapsille annettua aikaa, rajoja ja rakkautta. Antaisin omat lapseni heille hoidettavaksi koska vain.
Kumpikaan ei ole saanut lapsiaan satunnaisen poikaystävän kanssa: kolme lapsen äiti on edelleen naimisissa saman 15-vuotiaana tapaamansa miehen kanssa ja viiden lapsen äiti ehti olla yhdessä saman miehen kanssa 17 vuotta ennen avioeroa. Molemmat naiset ovat nyt muutamaa vuotta vaille 40.
Näitä naisia yhdistää perhekeskeinen ajattelutapa ja suunnaton rakkaus lapsiin, ei varhaisnuoruuden satunnaiset seksikokeilut, itsekkyys, kypsymättömyys ja bilettämisen tarve, niin kuin ap:n ystävillä ilmeisesti tuntuu olevan asian laita.
Hän suhtautuu tapaamiinsa ihmisiin ennakkoluulottomasti sillä hän tietää, että koskaan ei voi yksilön kohdalla tietää mitä tilastojen osaa hän edustaa. Tämän hän toivottavasti opettaa myös lapsilleen.
Mielestäni hyvä äiti opettaa lapsilleen suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa. Itse koen myös tärkeänä, että opetan lapselleni että rakastan häntä
ehdoitta, mutta kaikista hänen teoistaan en pidä ja niillä on seurauksensa. Nämä asiat ovat kiinni ihmisestä, eivät iästä.
Minä sain esikoiseni 19-vuotiaana. Mitä tämä ikä minusta sitten kertoo? Totuus on, että ei mitään.
sain ensimmäiseni 17 vuotiaana. Opiskelin nuorena yksinhuoltajana itselleni ammattikorkeakoulutasoisen tutkinnon ja kasvatin lastani. En bilettänyt tai jättänyt häntä yksin.
Nyt hän on tasapainoinen aikuinen, joka on opiskellut itselleen ammatin ja pystyy elättämään itsensä. Minulla on mies ja nuorempia lapsia. Minulla on hyvä työ ja edelleen huolehdin lapsistani.
Nyt ollaan 25 ja 26 ja lapsia jo neljä..eka on tokaluokalla ja kolme muuta nyt kotona, nuorimmainen 3 viikkoa vanha. Hyvin ollaan pärjätty, ikinä ei lapsia ole jätetty yksin, vaikkapa baari-illan takia. Lapsia ollaan toki viety hoitoon, mutta ei aina ja kyllähän meillä ainakin isovanhemmat ovat itse oikein pyytäneet, että tuokaa taas lapsia yökylään.
Lapset on meille kaikki kaikessa, ensin tulee lapset ja sitten vasta muut asiat.
Jos saa hyvän mallin kotoaan ja tukea jen. niin varmasti on hyvä teiniäiti lapsilleen. Sen sijaan jos teiniäiti tulee rikkonaisesta kodista tai on ongelmainen niin ei ole onnistumisprosentti varmasti aika pieni, valitettavasti. Huono sosiaalinen perimä.
Itse en tunne valitettavasti kuin lestadiolaisteiniäitejä jotka ovat onnistuneet vanhemmuustyössään, teiniksi kai katsotaan alle 20 vee ?
Vierailija:
Nyt ollaan 25 ja 26 ja lapsia jo neljä..eka on tokaluokalla ja kolme muuta nyt kotona, nuorimmainen 3 viikkoa vanha. Hyvin ollaan pärjätty, ikinä ei lapsia ole jätetty yksin, vaikkapa baari-illan takia. Lapsia ollaan toki viety hoitoon, mutta ei aina ja kyllähän meillä ainakin isovanhemmat ovat itse oikein pyytäneet, että tuokaa taas lapsia yökylään.Lapset on meille kaikki kaikessa, ensin tulee lapset ja sitten vasta muut asiat.
Varmasti myös äidin oma perhetausta vaikuttaa, mutta kyllä me silti olemme kaikki yksilöitä. Minä en ole äitini jne.
Kaikki eivät myöskään kaipaa mitään erityistä tukea tai apua vanhemmiltaan. Minä ainakin olen tukeutunut mieheeni, joka on ottanut ison roolin lastensa elämässä.
Aloitin sen kun esikoiseni oli vuoden. Töissä olen jonkun verran ollut, mutta en hirveästi, kun lapsia kuitenkin tullut vajaassa yhdeksässä vuodessa 4 kpl ja ikäeroa on kahdesta vuodesta vajaaseen neljään vuoteen lasten välillä. Tarkoitus on kyllä lähteä opiskelemaan tai töihin syksyllä 2008 tai 2009.
t. 16
Onko lapsi seuraus ns. huolettomasta elämäntyylistä vai onko kyse esim. ihan tietoisesta valinnasta. Jos teini ei ole koskaan aiemmin tottunut ottamaan vastuuta muista (tai edes omasta elämästään) on se vastuuntuntoisuus hyvin vaikeaa yhtäkkiä löytää jostain. Hyviä teiniäitejä oman kokemuksen mukaan ovat ne, jotka esim. ovat tottuneet hoitamaan pikkusisaruksiaan pienestä asti ja oppineet sitä kautta vastuunkantoa. Paljon riippuu myös tukiverkostosta.
Tilanteesta riippuen jopa vähemmän.
Sain ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana. Lapsi oli toivottu, vaikkakaan ei kovin pitkään harkittu. Lapsen isän kanssa aloin seurustelemaan jo 14-vuotiaana ja suhteemme kesti lähes kymmenen vuotta.
Raskaana ollessani en ole käynyt baareissa, en polttanut tupakkaa, en juonut edes yhtä lasillista viiniä tai siideriä tms. En ole koskaan jättänyt lapsiani yksin kotiin viittä minuuttia pitemmäksi ajaksi. Imettänyt olen parhaani mukaan jokaista lastani, ja imetysaikana en ole tupakoinut/käyttänyt alkoholia tms. Muutoinkin käyn baareissa harvoin, ehkä kolmisen kertaa vuodessa. Vauva-aikoina en silloinkaan. Kotona en tissuttele.
Nyt olen " entinen" teiniäiti, ikää on jo 30. Lapsia meillä on neljä. Yhtäkään lastani en ole vienyt alle vuoden vanhana hoitoon, vaan lähemmäs parivuotiaana vasta. Minulla on jo korkeakoulututkinto ja kaksi ammattia. Työelämässäkin olen ollut. En siis " syljeskele kattoon" ja kuluta veronmaksajien rahoja sen enempää kuin muutkaan tavalliset ihmiset.
Olen elänyt elämääni lasten ehdoilla, pitäen kuitenkin huolta myös omasta jaksamisestani. Enkä todellakaan voi sanoa olevani huono äiti, vaikka ensimmäisen lapseni nuorena sainkin.
Mä tunnen kaksi teiniäitiä. Toinen hoiti lapsensa tosi mallikelpoisesti ja itse. Lapsi on nyt 16-vuotias, ja tosi ihana ja mukava tyttö. Toinen äiti taas hoidatti lapsensa omalla äidillään. Sen lapsen on mummi kasvattanut. Mutta aina tää äiti on kuitenkin lapsestaan välittänyt, jos ei olis välittänyt, niin tuskin olis edes äidilleen lastaan " antanut" . Myöskin tämä lapsi on nyt 16-vuotias, mukava ja reipas poika. Asuu muuten nykyään äitinsä, sisarpuolensa ja isäpuolensa kanssa.
Ja se lapsikin saa alun kun alkaa äipällä alkaa mennä huonosti Peran kanssa, Pera kun rupesi liikkumaan liikaa kavereiden kanssa baarissa ja Chevyn korjaushommissa. Eikä sillä Peralla työtkään ihan säännöllisiä ole, joten niistäkään ei aina tiedä että millon on vapaa viikonloppu ja milloin töissä.
Lopulta äippä päättää että nyt korjataan parisuhde ja tehdään vauva niin Perakin viihtyy kotona paremmin kuin kaveriporukassa. Ja kun Pera vauvasta kuulee, niin ei näy Chevysta kuin perävalot... Elatusmaksuja on turha kinuta kun ei ole töitä. Yhteiskunta maksaa elarit.
Äippä vakuuttelee että pärjää... Aika jumissahan sen lapsen kanssa itsekin nuori äiti on. Jos suhteet omiin vanhempiin vielä hiukankaan tulehduksissa niin hankalaa on.
Miten niitä lapsia ei voi tehdä sitten kun itsekin tietää mitä haluaa ja mitä mies haluaa.