Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vaatii jatkuvaa huomiota (Avautuminen)
09.06.2025 |
Asun mieheni ja mieheni 6 -vuotiaan tytön kanssa, joka on meillä vuoroviikoin. Tytön kanssa menee muuten hyvin ja tullaan hyvin toimeen. Mutta tyttö ei tee oikeastaan mitään yksin, vaan vaatii jatkuvaa huomiota. Tytön ollessa nuorempi tämä ei häirinnyt niin paljon ja ajattelin että iän myötä tyttö itsenäistyy. Näin ei ole kuitenkaan vielä käynyt ja olen yrittänyt keksiä tytölle tekemistä mitä hän voisi tehdä myös yksinkin. Hetken aikaa tyttö suostuu yksin jotain tekemään, mutta haluaa kokoajan olla vieressä ja höpöttelee samalla jotain. Tyttö on myös jatkuvasti äänessä, kokoajan pitäisi vähintään katsoa mitä hän tekee, jos ei itse osallistu tekemiseen. Tyttö saattaa välillä myös öisin tulla meidän väliin nukkumaan ja heräilen näinä öinä useamman kerran, koska hän pyörii sängyssä.
Tuntuu ettei omaa aikaa saa ollenkaa tytön ollessa täällä ja arkiaskareiden teko on välillä myös haastavaa. Lapsiviikot on alkanut tuntua tosi raskailta ja välillä ärsyttää jo etukäteen, kun tietää että tyttö on tulossa. Koen tästä huonoa omatuntoa, koska yritän olla hyvä äitipuoli ja viihdyn myös tytön seurassa.
Onko jollain ollut samanlaista ja helpottaako tämä lapsen kasvaessa?
Kommentit (8)
Meillä samaa ongelmaa miehen 12-vuotiaan kanssa, olen välillä tosi loppu. Ei kyllä tule viereen nukkumaan, mutta jos isänsä ei ole kotona, vaatii minulta jatkuvaa huomiota, höpöttää taukoamatta siten että en saa hetken rauhaa tehdä mitään keskittymistä vaativaa jonka yhteydessä en voi samalla vastailla lapselle. Toki joskus on pakko sanoa lapselle että nyt en ehdi, mutta se tuntuu aina pahalta.
En ole vielä keksinyt ratkaisua, uskon, että tämän lapsen kanssa kyseessä on ihan se, että saa liian vähän huomiota vanhemmiltaan. Molemmat vanhemmat tekevät älyttömän määrän töitä ja on äitinsäkin luona paljon ihan yksin. Minä teen ihan normaalia työviikkoa joten meillä ollessa on enemmän joku aikuinen häntä kuuntelemassa ja se nyt satun olemaan minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä edes asettaa itsesi sen lapsen asemaan.
Älä yritä niin paljon, harrasta, tapaa ystäviä, jne...
Ei se helpota. Se lapsi tulee aina olemaan olemassa, ja kun pääset hänestä tulee niitä lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samaa ongelmaa miehen 12-vuotiaan kanssa, olen välillä tosi loppu. Ei kyllä tule viereen nukkumaan, mutta jos isänsä ei ole kotona, vaatii minulta jatkuvaa huomiota, höpöttää taukoamatta siten että en saa hetken rauhaa tehdä mitään keskittymistä vaativaa jonka yhteydessä en voi samalla vastailla lapselle. Toki joskus on pakko sanoa lapselle että nyt en ehdi, mutta se tuntuu aina pahalta.
En ole vielä keksinyt ratkaisua, uskon, että tämän lapsen kanssa kyseessä on ihan se, että saa liian vähän huomiota vanhemmiltaan. Molemmat vanhemmat tekevät älyttömän määrän töitä ja on äitinsäkin luona paljon ihan yksin. Minä teen ihan normaalia työviikkoa joten meillä ollessa on enemmän joku aikuinen häntä kuuntelemassa ja se nyt satun olemaan minä.
Niin, sitä vastuuta tulee lisää kun alkaa koulut, mahdolliset harrastukset, jne. Kuusi ekaa vuotta se lapsi pidetään hengissä ja sitten alkaa se todellinen vanhemmmuus.
Vierailija kirjoitti:
Yritä edes asettaa itsesi sen lapsen asemaan.
Joka viikko haet uudelleen ja uudelleen sitä omaa paikkaasi kahdessa "kodissa".
Yksin olemista voi opettaa lapselle mutta olisi hyvä, jos kaikki aikuiset opettaisivat sitä yksissä tuumin. Ja lapsi oppii kyllä, vähän kerrallaan. Siskon lapsi on samanlainen ja samanikäinenkin. Vähän kerrallaan, esimerkiksi että aamulla aikuinen tekee omia juttuja (lukee lehteä/juo kahvia) ja joku muu selvästi rajattu aika päivästä. Lasta voi palkita hyvin menneistä yksinoloista, siis lähtien siitä että on aikuisen kanssa samassa tilassa mutta keskittyy johonkin omaan juttuun.