Lue keskustelun säännöt.
Äiti ei ymmärrä, että lapsensa kehitysviivästymä ei poistu. Miten saada hänet ymmärtämään?
23.03.2007 |
Kyse on siskostani ja hänen lapsestaan. Lapsi on kohta 13-vuotias ja hän on erityiskoulussa kehitysviivästymien takia. Asiantuntijat ovat lausunnoissaan sen verran varovaisia, että sisareni ainaa löytää niistä sen porsaanreiän ja jatkaa kuvittelua, että kehitys tosiaan olisi vain viivästynyt ja lapsi vielä ottaisi muut kiinni. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Lapsen parhaat osa-alueet ovat muutamia vuosia ikää jäljessä, mutta isolla osalla alueista hän on alle kouluikäisen tasolla. Ei esimerkiksi osaa vielä lukea yhtään. Kehitysviivästymät ovat laaja-alaisia, lähimpänä ikätasoaan on liikunnallisesti ja siinäkin tosiaan selvästi jäljessä ja silti äiti haaveilee suurinpiirtein ylioppilaslakista lapselleen.
Sisareni on eronnut ja lasten isän käsitys tämän lapsen tilanteesta on aika sama kuin minunkin, mutta siskolleni tilanteen hyväksyminen on ollut vaikeaa ja jotenkin hän jopa aika selväsanaiset asiantuntijoiden kommentit onnistuu vääntämään, niin, että lapsi muka olisi lähitulevaisuudessa ottamassa ikätasonsa kiinni. Pelkään, että hänen haluttomuutensa hyväksyä tilannetta pahentaa lapsen tilannetta ja ainakin pudotus todellisuuteen tulee joskus olemaan kova.
Kommentit (5)
ei saa viedä toivoa- ei ikinä. Mutta turhia haaveita ei saa kukaan ulkopuolinen tilanteesta antaa. Ehkä siskosi epärealistiset toiveet lapsesta auttavat häntä itseään jaksamaan paremmin erityislapsen kanssa.
Muuta et voi kuin tukea siskoasi ja edes yrittää keskustella hänen kanssaan tekisikö hyvää hänellekin keskustella ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa omasta jaksamisestaan ja omasta voinnista,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti tarvitsisi mielestäni jotain psykologin tms. palveluita käsittelemään asiaa, joka mitä ilmeisimmin on hänelle vaikea, kun kerran aiheuttaa noin voimakasta torjuntaa. Varmaankin lapsen hoidon ja seurannan tiimoilta järjestetään jotain kokouksia, joissa äiti on mukana? Näissä pitäisi ammattihenkilöiden tuoda selkeästi esille tulevaisuusnäkymät. Tuon ikäisen lapsen tulevaisuutta pitäisi jo suunnitella.
retostelemaan siskos asioita tänne.
Vuosien myötä ero on kuitenkin vain kasvanut ja viivästymiä huomattu uusilla alueilla. Lapsi on kyllä edistynyt, mutta hyvin hitaasti. Oli aluksi jollain toisella erityisluokalla, mutta nyt on harjaantumisluokalla (?, en oikein muista näitä erityisopetuksen tarkkoja termejä.)
On helppo sanoa, että asia ei minulle kuulu, mutta kenelle sitten? Kyse on minun siskostani ja hänen lapsestaan. Ei siskollani ole minua läheisimpiäkään ja harhakuvitelmassa eläminen tuskin on kenenkään etu!
Ap
Hän voisi tosiaan hyötyä psykologin juttusilla käynnistä, asia on hänelle selvästi todella vaikea, kun ei halua lapsensa vammaisuutta hyväksyä. Toisaalta.. mitä haittaa siitä on kenellekkään, ellei hän aseta kohtuuttomia vaatimuksia lapselle? Jos lapsi saa kasvaa omassa tahdissaan rakastettuna, niin ei kai siitä ole haittaa, jos äiti ei kaikkia lääkärin lausuntoja sisäistä.
Luulen, että viimeistään peruskoulun päätyttyä siskollasi aukeaa silmät, kun lapsen jatkokoulua pitää miettiä. Jossain vaiheessa tulee sitten ajankohtaiseksi itsenäystymiseen liittyvät kurssit yms ja kenties asuntola/pienkotiasuminen.