Miksi miehet eivät osaa pakata piknikkiä vaan tuovat vain lihapiirakoita ja limua?
Pyysin miestä hoitamaan piknik-eväät. Tuloksena: kolme lihapiirakkaa ja kaksi pulloa limua. Onko muilla miehillä yhtä 'monipuolinen' maku?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitää kaikessa teeskennellä romanttista leffaa, vaikka ovatkin imelää pskaa.
Tavallinen, aito ihminen ei narskuprinsessoille käy.
Mutta tavallisille, aidoille ihmisille käy. Miksi ihmeessä silti tahdot narskuprinsessan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kokemus ei kerro naisista tai miehistä vaan siitä, että hänen valitsemansa henkilö tarvitsee tukea ja kannustusta löytääkseen romanttisen puolensa. Miksi haluat olla lyttäämässä sinulle tärkeää ihmistä tuolla tavalla? Oikea tapa olisi auttaa onnistumaan. Rakastavassa parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen.
t. mies
Tavallaan samaa mieltä mutta se on kyllä raskasta jos tarvii auttaa onnistumaan lähes kaikessa.
Fiksu ja oppimiskykyinen osaa seuraavalla kerralla ihan itse.
Minua ihmetyttää vain onko piknik muka jotain romanttista ja kuka syö kylmiä lihapiirakoita vai onko nuotiopaikkaa? Kyllä mulle lämmin lihapiirakka ja limu maistuisi.
En oikein arvosta hirveän ruokamäärän mukaan ottamista. Varsinkaan pilaantuvien juustojen ym. Syömistä piknikillä. Hankalaa räpöstelyä ja ylijääneet jää syömättä kun ovat niin nuhhuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kokemus ei kerro naisista tai miehistä vaan siitä, että hänen valitsemansa henkilö tarvitsee tukea ja kannustusta löytääkseen romanttisen puolensa. Miksi haluat olla lyttäämässä sinulle tärkeää ihmistä tuolla tavalla? Oikea tapa olisi auttaa onnistumaan. Rakastavassa parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen.
Mitä romanttista on maksimaalisen kattauksen raahaamisessa mahdollisimman epäkäytännölliseen ruokailupaikkaan?
Ehkä sinun kannattaisi kokeilla. Saatat yllättyä positiivisesti siitä miten paljon iloa elämään pieni romanttisuus saattaa tuoda.
Tuo on totta, mutta ei romantiikka tarkoita kaikille samanlaisia asioita. Moni mies esim tuntuu pitävän kylpyläviikonloppua hurjan romanttisena asiana ja siis nimenomaan (tai varsinkin) silloin kun mies tekee sen pitkin hampain ja ihan vasten tahtoaan. Parhaassa (tai pahimmassa!) tapauksessa sellainen reissu ei innostaisi naistakaan, mutta kun mieskin näkee vaivaa niin onhan se mentävä vaikka mieluummin istuisi viikonlopun kusiaispesässä kuin lilluisi niissä altaissa. Jostain syystä kun tällaisista asioista ei uskalleta puhua etenkään suhteen alkuvaiheessa koska koetaan ettei parane keikuttaa venettä vaan parempi mennä oletuksilla ja näillä "turvallisilla" mooveilla joista kaikki tykkää. Tai siis ainakin nyökyttelee tykkäävänsä vähän samaan tapaan kuin juhlamokkakin on parasta kahvia ever, sininen se paras suklaa ja Maarit niin ihana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kokemus ei kerro naisista tai miehistä vaan siitä, että hänen valitsemansa henkilö tarvitsee tukea ja kannustusta löytääkseen romanttisen puolensa. Miksi haluat olla lyttäämässä sinulle tärkeää ihmistä tuolla tavalla? Oikea tapa olisi auttaa onnistumaan. Rakastavassa parisuhteessa puhalletaan yhteen hiileen.
Mitä romanttista on maksimaalisen kattauksen raahaamisessa mahdollisimman epäkäytännölliseen ruokailupaikkaan?
"Rakastan sinua noin intohimoisesti, että olen valmis tekemään järjettömiä asioita vuoksesi"
Tuo ei kyllä kuulosta romanttiselta edes ajatuksen tasolla vaan enemmänkin mielipuoliselta ja saisi miettimään että moneenko puukoniskuun sitä tuleekaan kyseisen niko not boringin kanssa vielä kuolemaan vai päätyykö vain johonkin niemenkärkeen matalaan hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma mieheni ei ole noin avuton. Hän tekee loistavat piknik-eväät ja valitsee viel setin erilaisia juustoja mukaan viinin kaveriksi. Ehkä nämä ovat taas näitä sosiaaliluokkaeroja. Mieheni ei söisi lihapiirakkaa, vaikka maksettaisiin.
Mä vissiin opiskelin väärässä yliopistossa kun ei siellä puhuttu halaistua sanaa piknik-korin tekemisestä. Vai pitääkö olla ihan aatelisverta suvussa jotta ymmärtää piknik-ruokailun syvimmän olemuksen?
Olen seurustellut pääasiassa länsieurooppalaisten miesten kanssa, mutta muutaman suomalaisenkin. Tällaisissa asioissa suomalaiset miehet ovat usein paljon ajattelemattomampia. Poikkeuksellisen puhelias ja fiksu suomalaismies kyllä erottuu joukosta tosi nopeasti, ja on usein varattu jo parikymppisestä lähtien.
Ehkä kyseinen mies hoitaa elämässään kaiken muunkin vähimmän vaivan periaatteella: ei miettimistä, ei järjestelyä, ei toisen huomioimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma mieheni ei ole noin avuton. Hän tekee loistavat piknik-eväät ja valitsee viel setin erilaisia juustoja mukaan viinin kaveriksi. Ehkä nämä ovat taas näitä sosiaaliluokkaeroja. Mieheni ei söisi lihapiirakkaa, vaikka maksettaisiin.
Mä vissiin opiskelin väärässä yliopistossa kun ei siellä puhuttu halaistua sanaa piknik-korin tekemisestä. Vai pitääkö olla ihan aatelisverta suvussa jotta ymmärtää piknik-ruokailun syvimmän olemuksen?
Ei yliopiston käyminen nosta sosiaaliluokkaa automaattisesti yhtään mihinkään suuntaan. Kyllä kysymys on pitkälti kasvatuksesta ja käytöksestä, joka opitaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut pääasiassa länsieurooppalaisten miesten kanssa, mutta muutaman suomalaisenkin. Tällaisissa asioissa suomalaiset miehet ovat usein paljon ajattelemattomampia. Poikkeuksellisen puhelias ja fiksu suomalaismies kyllä erottuu joukosta tosi nopeasti, ja on usein varattu jo parikymppisestä lähtien.
Kell' onni on, se onnen kätkeköön.
Kyllä sekin on plussaa jos on hyvissä väleissä äitinsä kanssa. Huonot ihmiset ei tarjoa äitimuorin leipomaa raparperipiirakkaa. Erityistä kunnioitusta kuitenkin saa osakseen mies joka ei pelkää sormiin takertuvaa pullataikinaa. Itse leivotut korvapuustit ja kuppi kuumaa kaakaota termospullosta. Nämä on sellaisia pieniä asioita joiden eteen kannattaa nähdä vaivaa.