Lue keskustelun säännöt.
Koen olevani täysin "yksin jätetty", mistä ystäviä?
08.06.2025 |
Elän aika kummallista elämänvaihetta. Olen 40-vuotias kahden (teini-ikäisen) lapsen äiti, lapset minulla vuoroviikoin. Kahden vuoden etäsuhde on katkennut aivan kummallisella tavalla, ja tämä side ja yhteydenpito on nyt kadonnut elämästä. Ystävien kanssa myös koen samaa yhteydenpidon haastetta.
Muutaman ystävän kanssa laitellut whatsappia tuossa perjantaina, nyt eletään sunnuntaita eivätkä ole edes noita viestejä lukeneet. Parhaasta ystävästäni en ole kuullut sitten torstain, olin se joka viimeiseksi laittoi viestiä. Viime viikolla laitoin lähimmälle kollegalleni kaveripyyntöä Facebookissa, hän ei ole sitä hyväksynyt (tehdään markkinointitöitä joten varmasti on Fasessa ollut).
Heräsin tänään jo heti alkuun surullisena huomatessani ettei kukaan ystävä ole laittanut viestiä / vastannut viesteihini. Etukäteen jo pelottaa juhannuksesta alkava kesälomani josta puolet vietän täysin yksin, nyt kun parisuhdekin katkesi.
Koen jopa jonkinlaista pakokauhua.
Mistä tämän ikäinen nainen voisi saada ystäviä? Onko suositella esim. jotain sosiaalisen median ryhmää?
Ja mistä saada jollakin lailla mielenrauhaa tähän tilanteeseen?
Lisään vielä, mulle ei ole ongelma itse laittaa viestiä ja kysellä perään, mutta on alkanut tuntumaan hassulta etteivät ystävät edes vaivaudu lukemaan viestejäni ja niihin reagoimaan.
Kommentit (25)
Ole onnellineen. Mitä sä niillä teet ? Pettävät ja ovat vahingoniloisia. Pysy kaukana ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kymmenen vuotta sinua vanhempi ja huomannut, että ei ystävät jaksa pitää enää yhteyttä. Työelämä on sellaista, että viedään viimeisetkin mehut. Vapaa-aika vietetään sitten oman perheen kesken. Tosi monille lähipiirissä käynyt näin.
Tämä on totta. Olen nyt työttömänä ja jaksaisi taas pitää yhteyttä ystäviin yms. mutta kun olin töissä, en kerta kaikkiaan jaksanut mitään sen lisäksi (ja senkin huonosti ). Perheen kanssa vain kaikki vapaa-ajan menot.
Juhannukseksi kylään kutsuminen on riskaabeli juttu, pahoin pelkään, että masentaa enemmänkin. Koska miltei kaikilla on jo sovittuja omia juttujaan. Joko vuosia kestäneitä tapoja tai sitten joka tapauksessa eivät ole valmiita tulemaan nyt ykskaks kutsuttaessa. Olen myös yksineläjä, nainen, ja juhlapyhät ovat sellaisia, että on vain otettava käteen todellisuus, että vietän ne yksin. Tai sitten mentävä jonnekin ja todettava, että ovat joko pariskuntia tai kaveriporukoissa. Ainakin kaksittain vähintään. En osaa sen kummemmin neuvoa, koska itsekin en juhannukseksi keksi kaveria itselleni.
Mä en oikein tuota viestittelyä arvosta. Etenkin viikonloppuna monet on mökeillä tai kylässä tai jotain muuta puuhaavat, ei siinä välttämättä viesteihin vastailla kun ollaan livenä ystäväporukassa, ei ole kiva notkua känny kädessä. Vaikka ne viestit lukaistaankin. En läheskään aina vastaa mitään viesteihin.
Miksi ei voi soittaa ja kysyä mitä kuuluu? Onko keski-ikäisetkin jo vieraantuneet puhelimesta?
Etenkin viesti tyyliin, mitä kuuluu. En ikinä alkaisi kirjoittelemaan vastausta. Viestit on mulla aina lyhyitä ja jos on asiaa niin sitten soitetaan. Asiat selviää paljon nopeammin. Ystäviä tavataan livenä,
Tää oli hauska 😃 Myös minä ehdottomasti aspergeroin yksityisellä Asperger-mökilläni kesäisin, mutta en juhannuksena, koska kaikki mökkinaapurit ovat silloin mökeillään. Juhannuksena aspergeroin tyhjässä rivaritaloyhtiössä rauhassa.