Lue keskustelun säännöt.
Oletteko joskus miettineet, "miksi joku on valinnut itselleen tuollaisen kumppanin"?
06.06.2025 |
Onko teillä kavereita tai sukulaisia, joilla on tosi outo tai muuten vain huono kumppani? Tai olette miettineet, että "mitäköhän se Oskari oikein näkee siinä Juliassa, kun se Juliahan käyttäytyy ihan idioottimaisesti?"
No minäpä selitän teille.
- jotkut ihmiset tekevät parinvalintaa sillä ajatuksella, että "mä en tunne mitään vahvaa kemiaa/vetovoimaa tätä henkilöä kohtaan, mutta hän on tosi kiva ja mä viihdyn hänen seurassaan." Heille siis yksinkertaisesti riittää se, että kumppani on "ihan kiva". He voivat olla täysin tyytyväisiä.
- jotkut ovat läheisriippuvaisia. Tähän myös usein yhdistyy huono itsetunto. Esimerkiksi alkoholisti-isän tytär hankkii usein aikuisena itselleen alkoholistipuolison, kun hän ajattelee, että "en mä kuitenkaan kelpaa kenellekään kunnolliselle hyvälle miehelle, niin mun otettava se, kuka minut kelpuuttaa". Yleensä näissä on tuloksena Grande katastrof.
- jos ikää alkaa olla jo reilusti yli 30 vuotta tai jopa lähes 40 vuotta, ja on kova vauvakuume, niin silloin pitää kelpuuttaa melkein heti ensimmäinen "ihan ok" tyyppi. Ja usein se raskaus alkaakin jo lyhyen seurustelun jälkeen. Sitten kun lapsi on pieni, niin kumppanin todellinen luonne paljastuu ja tuloksena on Grande katastrof.
Eli kun jotkut väittävät, että sinkkunaisille/-miehille kelpaa vain se top 5% , niin joillekin oikeasti riittää se, että kumppani on ihan ok tai muu psykologinen selitys.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Yks kaveri seurustelee itseään 10v nuoremman fitness naisen kanssa, mä en tajua mikä siinä ukossa on?? Mut jotenkin sillä on aina ihan älyttömän kauniita naisia.
Onko iso kulli tai vaan hyvä valehtelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajaton aihe.
Olen kuullut monta kertaa tämän, samoin puolisoni. Huvittavinta on, että eniten on saatu arvostelua henkilöiltä, jotka eivät henkilökohtaisesti tunne kumpaakaan.
Täydennämme toisiamme, monella tavoin.
T: Tuntematon
Minä olen ulkoisesti hyvin eriparisen ja ihan avoimesti oudon kumppanin kanssa. Mutta tykkään juuri niistä outouksista, ne ovat mielestäni hyvänlaatuisia. Lisäksi hän tuntuu monin tavoin ihmeellisen tutulta, oikeastaan kukaan ei ole kolahtanut yhtä kovaa. Hän on johdonmukaisesti sitä, mitä minä olen sisältäpäin. Ihmetelkööt muut rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ja ihmetellyt miten ovat jaksaneet olla yhdessä kymmeniä vuosia kun ulkopuolisesta näyttää että yhteiselo on yhtä tappelua, naljailua, kiusaamista, häpäisyä ja kunnioituksen puutetta.
Ennettäin on ajateltu, että kun mennään naimisiin, niin siinä ihan oikeasti ollaan yhdessä hautaan asti . Avioero ei ole heille vaihtoehto.
Näin on. Mutta kyllä esim. kuusikymppisille ja siitä nuoremmille ero on jo ihan ok. Moni seitsemänkymppinenkin eronnut jo useamman kerran. Eli tuosta "ennettäin" ajasta on jo aikaa.
Yksi todella komea, sosiaalinen ja suosittu mies, joka koko opiskeluajan oli naisopiskelijoiden ympäröimänä. Festareillakin kun törmäsin häneen oli seurueena hän ja 7 naista. Seurustelukumppanikseen otti naisen josta näki mt-ongelmat kilometrin päähän, eikä mikään erityisen kaunis vaan ihan perus (ei rumakaan). Nainen avautuikin myöhemmin somessa mt-ongelmistaan. Ovat molemmat jo kolmekymppisiä, ei lapsia. Ollaan kaverin kanssa mietitty että on suorastaan rikos ettei tuo mies lisäänny, vaikka eihän se meille mitenkään päin kuulu :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt esim naisia, jotka valittavat vuodesta toiseen miehistään, joihin en itse koskisi pitkällä tikullakaan, mutta silti pysyvät yhdessä.
Kyllä. Mutta en myönnä tunteneeni vahingon iloa silloinkun suhtelle on käynyt juuti niinkuin pelkäsinkin. Enemmän koen itse inhoa ja syvää vastenmielisyyttä itseäni kohtaan kun en tiedosta miksi juuri oma kohtaloni on ja on ollut ikisinkun kohtalo. Toisaalta tästä postitosta käsin minusta on -vaikka itse sanonkin - aika hyvä tarkkailija ja seuraaja.Joskus tuntuu, että kukaan ei edes halua minun ikinä löytävän ja kohtaavan ketään kun viime vuosikymmenet ovat aina lohduttautua sillä, että ovat sentään saaneet mahdollsiuuden tai mahdolisuukisa parisuhteessa olemiseen ja aatella, että tuo (minä) ei ole ikinä löytänyt tai saanut kertaakaan mahdollsiuutta edes yrittää olla parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin taannoin vanhan koulukaverin. Sen perässä kulki vanha spurgun näköinen humalainen mies. Selvisi että on kaverini mies. Yök. Kaverillani oli huono itsetunto jo ala-asteella, mutta oli vähän järkytys.
Ethän sinä voi tietää miltä toisesta tuntuu sisäisesti. Et siis voi mitenkään pystyä vertailemaan ulkopuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen ystävä totesi että sä vaan tyydyt siihen. Tämä kommentti loukkasi koska koen että olen löytänyt elämäni miehen ja ollaan oltu yhessä jo 10 vuotta.
Kahden kauppa on kolmannen korvaviili!!
Itselleni ei tule esimerkkejä mieleen, mutta mieheni silmät ovat omakohtaisesti auenneet. Hän on sanonut minulle, että ansaitsisi paremman, ja jos voisi palata ajassa taaksepäin, ei perustaisi perhettä kanssani. Olen läski, laiska ja köyhä, ja kiristän s ek sillä painostamalla häntä viettämään aikaa kanssani edes tunnin viikossa, ennen kuin haarat aukeavat. Nuorena ennen lapsia olin kauniimpi, ja ennen vuosien univelkaa olin jonkin verran energisempi ja ahkerampi. Tämä varmaan kuulostaa provolta, mutta valitettavasti täyttä totta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkeehän sen jo kadulla kävellessä, että suurimmalla osalla on ihan tavallisen näköinen kumppani. Johonkin he ovat siinä ihastuneet, vaikka ulkonäkö ei olisikaan täydellinen.
Ajatteletko näin myös esim. 80-vuotiaista? Et tiedä minkä ikäisiä ja kokoisia he olivat 60 vuotta sitten. Täällä ajatellaan aina yksisilmäisen puusilmäisesti vain nykyhetkeä ajatellen että kaikki on pari-kolmikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mutsi kertoi, että hänellä on työkaverina kiva mies, joka on ihan himourheilija ja siksi hän ihmetteli sitä, kun mies alkoi seurustella pullean tupakoivan naisen kanssa. Että mitä se mies on nähnyt siinä naisessa kun he vaikuttavat olevan ihan erilaisia?
Jospa nainen antoi miehen himourheilla jatkossakin ja oli sängyssä suostuva ja kokeilunhaluinen, antoi miehen olla oma itsensä eikä alkanut muuttaa tätä mieleisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Ajaton aihe.
Olen kuullut monta kertaa tämän, samoin puolisoni. Huvittavinta on, että eniten on saatu arvostelua henkilöiltä, jotka eivät henkilökohtaisesti tunne kumpaakaan.
Täydennämme toisiamme, monella tavoin.
T: Tuntematon
Jep, meillä on samanlainen tausta ja kompleksinen identiteetti. Siihen ei nuoremmat orhit ja kikattelevat rintavaot pääse väliin.
Mä itse. En pidä itseäni oikein minään. 174cm, 90kg vähän lihasta mut ei mikään bodari. Koko elämäni ajan naiset on iskenyt mua. Olen nytkin parisuhteessa 10+ naisen kanssa hän vielä todella hyvässä duunissa. Mä vaan amis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ja ihmetellyt miten ovat jaksaneet olla yhdessä kymmeniä vuosia kun ulkopuolisesta näyttää että yhteiselo on yhtä tappelua, naljailua, kiusaamista, häpäisyä ja kunnioituksen puutetta.
Ennettäin on ajateltu, että kun mennään naimisiin, niin siinä ihan oikeasti ollaan yhdessä hautaan asti . Avioero ei ole heille vaihtoehto.
Näin on. Mutta kyllä esim. kuusikymppisille ja siitä nuoremmille ero on jo ihan ok. Moni seitsemänkymppinenkin eronnut jo useamman kerran. Eli tuosta "ennettäin" ajasta on jo aikaa.
Ajat muuttuvat ja sen myötä vanhatkin vapautuvat kahleistaan : )
Vierailija kirjoitti:
Yks kaveri seurustelee itseään 10v nuoremman fitness naisen kanssa, mä en tajua mikä siinä ukossa on?? Mut jotenkin sillä on aina ihan älyttömän kauniita naisia.
Kaikki naisetkaan eivät ole ulkonäkökeskeisiä. Ja jos sillä miehellä on ollut kauniita naisia aiemminkin, niin se riittaää muiden kauniiden naisten kiinnostuksen puhkeamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ja ihmetellyt miten ovat jaksaneet olla yhdessä kymmeniä vuosia kun ulkopuolisesta näyttää että yhteiselo on yhtä tappelua, naljailua, kiusaamista, häpäisyä ja kunnioituksen puutetta.
Ennettäin on ajateltu, että kun mennään naimisiin, niin siinä ihan oikeasti ollaan yhdessä hautaan asti . Avioero ei ole heille vaihtoehto.
Näin on. Mutta kyllä esim. kuusikymppisille ja siitä nuoremmille ero on jo ihan ok. Moni seitsemänkymppinenkin eronnut jo useamman kerran. Eli tuosta "ennettäin" ajasta on jo aikaa.
Ajat muuttuvat ja sen myötä vanhatkin vapautuvat kahleistaan : )
Samalla vapautuvat sukulaisuus- eli hoitosuhteistaan :)
Yks kaveri seurustelee itseään 10v nuoremman fitness naisen kanssa, mä en tajua mikä siinä ukossa on?? Mut jotenkin sillä on aina ihan älyttömän kauniita naisia.