Miksi nykyään halveksitaan rakkautta ja aitoa yhteyttä parisuhteessa?

Aitoa yhteyttä löytää aitojen ihmisten kanssa. Ei se sen kummempaa ole.

No ei kaikki, eikä edes suurin osa. Valitse seurasi paremmin.

Kuka halveksii?

En minä ole huomannut, että parisuhdetta ja aitoa yhteyttä halvekdittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka halveksii?

Olin tulossa kysymään samaa.

Itse en halua parisuhdetta, ja sen ääneen sanominen ei ole halveksunnan osoitus kenellekään. Eikä sekään, etten kihise katkeruudesta ja kateudesta pariskuntia nähdessäni, vaan elän tyytyväisenä omaa elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

No ei kaikki, eikä edes suurin osa. Valitse seurasi paremmin.

Ihminen voi muuttua vuosien myötä  ja silloin suhde muuttuu

Jotenkin on tosiaan seksiseura ja pinnallisuus tosi hip ja in nykyään. Tunnen olevani kuin viktoriaanisen ajan muinaisjäänne, kun preferoin pitkää parisuhdetta. Miksi nykyään pitäisi olla niin innoissaan seksistä? Se on ihan yliarvostettua, jonkun tuntemattoman kanssa. Mieluummin syvä henkinen yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin on tosiaan seksiseura ja pinnallisuus tosi hip ja in nykyään. Tunnen olevani kuin viktoriaanisen ajan muinaisjäänne, kun preferoin pitkää parisuhdetta. Miksi nykyään pitäisi olla niin innoissaan seksistä? Se on ihan yliarvostettua, jonkun tuntemattoman kanssa. Mieluummin syvä henkinen yhteys.

Oma kokemukseni, parisuhteesta tulee jossain kohtaa tylsää. Toinen kokee tuskaisena velvollisuutena muistaa edes syntymäpäivääsi, saati hankkia vielä jotain lahjaa. Pyytämäsi parisuhdeaika ja treffit on toiselle plääh ja eilenhän sitä jo katsottiin yhdessä telkkaria.

Niin sikäli olen alkanut ymmärtää, miksi jotkut haluavat elää vain sitä suhteen alkuaikaa, ja sitten vaihdetaan suhdetta kun tämä on ohi.

Voi se olla tylsääkin, mutta itse voi asiaan vaikuttaa, esim. tekemällä yhdessä mukavia asioita. Tai tekemällä mukavia juttuja erikseen. En jaksa sellaista parisuhdetta, että pitäisi olla koko ajan kuin paita ja peppu, vaan on täysi vapaus harrastella omiaan. Ja sitten olla yhdessä. 

Pitkässä parisuhteessa voi puhua, nauraa, luottaa toiseen. On vakautta elämässä. Mutta ei se kaikille sovi ja ymmärrän senkin hyvin. 

Ehkä on seksuaalisempia ihmisiä, että on joku "sisäinen pakko" saada seksiä vaikka sitten tuntemattomilta ja tähän on jotenkin niin vaikea samaistua. Kaikki pelottaisi liikaa, tuntemattomat ihmiset, väkivallan vaara, seksitautien vaara, jatkuva sydämen särkymisen vaara. Jotenkin olisin mieluummin totaalisen yksin, jos parisuhde päättyisi, koska seksi merkitsee niin vähän. Lisäksi on toisille ihmisille fyysinen mahdottomuus olla fyysisessä suhteessa tuntemattomaan, keho vaan sanoo "ei".