Lapsen isoisä ei oo kertaakaan edes tarjoutunut hoitaan lasta...

Että kysyisit itse joskus, voisiko lapsi tulla hetkeksi aikaa hoitoon? Uskon hyvin, että " yksinäinen vanhempi mies" ei välttämättä usko omiin lapsenhoitokykyihinsä, varsinkin kun on noin pienestä kyse.



Mutta jos alkuun hän voisi katsoa lasta vaikka tunnin verran, ja sen kokemuksen myötä uskaltaisi ottaa välillä pidemmäksikin aikaa?

ei meidänkään lähellä asuvat vanhemmat ole kertaakaan kolmen vuoden aikana tarjoutuneet apuun vaikka ollut ihan sikarankkaa (tietävät senkin), mutta niin vain toitottavat sukulaisille ja tutuille, miten muka ovat niin hienoja ja läheisiä isovanhempia! Ärsyttäääääää

mutta kun on miehen isä, enkä kehtaa mennä sorkkimaan väliin. Ja mies on niin nuija, ettei jostain syystä kehtaa pyytää. Ujostelee jotenkin isäänsä vieläkin.



pitäiskö vihjailla ens kerralla kun nähdään, että voi vitsi, ei ikinä ehditä miehen kanssa mihinkään kaksin tms?



Mites muuten teillä muilla, joilla ei ole isovanhempia lähellä apuna, kuka teidän lapsia hoitaa?

Kummankin vanhemmat ovat niin " kiireisiä" etteivät jouda olemaan lastenlastensa kanssa ollenkaan.. nuorin ei edes tunnistaisi tai yleensäkkään tiedä mikä mummi tai pappa on.. Meidät on kyllä kummatkin raahattu mummolaan aina tilaisuuden tullen hoitoon, mutta eivät kyllä ehi edes käymään omia lapsenlapsia moikkaamassa..

lapsi 5v ja ei ole ollut kummankaan vanhemmilla hoidossa..

yli 2v sitten sisko hoiti yön,kun käytiin 21-11 risteilyllä - kyllä menee hermot " välil" !

isovanhemmat sitten hoitavat lapsenlapsiaan??

Ei se ole milläänlailla velvollisuus heille.

Lapset ovat teidän ei isovanhempien!

Jos jotain haluaa, on itse kehdattava pyytää eikä olettaa toisia ajatuksenlukijoiksi!

eivät todellakaan osaa eivätkä halua opetella esim. vaihtaa vaippaa tai syöttää jotain tollasta syötettävää muksua. Hoitointoa löytyy ehkä siinä vaiheessa, kun lapsi osaa itse käydä vessassa ja syödä suht siististi.

En tarjoutuisi minäkään. Saisi miniä ihan itse pyytää jos tahtoo.

vaan lähinnä toivoisin että heidän välilleen muodostuisi edes jonkinlainen side.. vaan ku lapset eivät kunnolla edes tunne heitä! Minä olen ollut läheinen vanhempieni kanssa ennen lasten syntymää. Nykyään soitellaan ehkä kolme tai neljä kertaa vuodessa ja syy ei ole tosiaankaan minussa..

t.5

isoisä on kyllä sanonut ihan pienestä pitäen että sitten vie uimaan tms. kun on vanhempi, mutta helppohan se on sanoa aina että SITTEN KUN... Eiköhän se suhteen perusta pitäis luoda ihan pienestä pitäen! En mä oleta, että sen pitäis ruveta hulluna hyysään ja vaippoja vaihteleen, riittäis kun tulis oikeesti edes sen tunnin vaikka kerran parissa kuussa käymään että voitais miehen kanssa vaikka kaksin lähteä kävelylle!



Ja mä en jaksa kuunnella tota " ne on teidän lapsia hoitakaa itte" -sontaa. Niinkun joku jo aieemin sano, nää on kyllä vienyt lapsensa omille vanhemmilleen hoitoon mutta nyt ei viitti tikkua laittaa ristiin oman lapsenlapsen eteen.



Mut ihan totta, ei miehet tajua mitään jollei niille suoraan sano. Taidanpa ehdottaa ihan suoraan ens kerralla kun nähdään, että tulisko tai voidaanks me tuoda lapsi vähäks aikaa hoitoon kun pitäis käydä jossain niin huomais ettei se niin vaikeeta ollutkaan.



-ap

Mulle tuli myös tuo mieleen kun 2:llakin, että ei ehkä luota lapsenhoitokykyihinsä, varsinkin kun on kuitenkin noin pieni kyseessä, tai ajattelee, että sinä/te ette halua/uskalla antaa noin pientä hänelle, " yksinäiselle, vanhemmalle miehelle" .



Mäkin suosittelen ihan rohkeasti kysymään, haluaisiko hän joskus lapsen luokseen vähäksi aikaa. Ehdotat vaikka vaan jotain tunnin parin hommaa ensi alkuun, tai jos hän vaikka haluisi mennä lapsen kanssa ulkoilemaan tms.



Voi olla, että kun te osoitatte luottavanne häneen hoitajana, ja kun hän saa kokeilla sitä ensin lyhyen aikaa, hän myös itse huomaa pärjäävänsä hyvin.

Saattaa se vaarikin ilahtua kun ei ehkä kehtaa tuppautua.

Mä oon varmaan sit outo-otus, kun en anna lapsukaisiani mummoille tai papalle hoitoon vaik pyytävät. Anoppikin sanoi vähän aikaa sitten et voitas tuoda lapsukaiset sinne,niin saatas vaik siivota rauhas... Olikohan toi vihjaus et meil on sotkuista??? Hampaat irvis annan " hoitoon" , jos on pakkotilanne,ei muuten. Mä olen tottunut hoitamaan lapsukaiseni ite. Tämä toimii mulla parhaiten.

Ymmärrän kyllä teitäkin joilla on toisin päin. Onhan se kuitenkin mukava tietää et vanhukset kattovat lasten perään jos on tarvetta...

Vierailija:

Ei se ole milläänlailla velvollisuus heille.

Lapset ovat teidän ei isovanhempien!

Kuvittelin minäkin ennen kuin lapsi syntyi että isovanhemmat HALUAISIVAT hoitaa lapsenlapsia, viettää aikaa heidän kanssaan, tutustua heihin ja luoda heihin vahvat siteet. Olin NIIN VÄÄRÄSSÄ.

Voi olla, että ajattelen toisin jos ja kun olen isovanhempi mutta nyt ajateltuna tuntuu kyllä siltä, että saavat hoitaa itse lapsensa kuten mäkin olen tehnyt.

Ei kukaan voi olettaa, että isovanhemmat automaattisesti tarjoavat apuaan. Monelle riittää se yhden sukupolven kasvattaminen. Meillä on se periaate, että hoidamme itse ja vuorottelemme miehen kanssa lasten hoidossa. Emme kaipaakaan muuta apua. Mies pääsee lenkille, mä kauppaan, kampaajalle jne. Kyllä se näinkin hoituu ja ennen kuin huomaatkaan, teillä on paljon kahdenkeskeistä aikaa kun lapset ovat kavereillaan ja poissa pesästä.

Ei ainakaan meidän lapsia ole IKINÄ kukaan tarjoutunut hoitamaan. Kysyessäkin usein kieltäydytään. Hankkikaa maksullinen lapsenvahti, he eivät kieltäydy.

n kyllä sopii tulla vanhempien kanssa, ovat he silti rakkaita.

isoisän suhteesta lapsenlapseen, vaikee luoda vanhempana mitään tunnesiteitä jos ei aloita jo pienestä pitäen. Kyllä musta se surku on juuri siinä, että nykyään aatellaan tuollaista mummon ja papan hoitoa rasitteena, ja Hoitona isolla hoolla. Mun vanhemmille ainakin tärkeää on ollut juuri se, että saavat olla nyt ihan rauhassa ja nauttia lapsenlapsen seurasta...ei tarvii murehtia liikaa kasvatuksesta ja perusjutuista, paitsi nyt tietty ruuasta sun muusta normikamasta jos pitempään on kylässä. Niin kuin mun vanhemmat asian ( onneksi) ajattelevat, niin he ovat onnellisia että nyt on aikaa olla isovanhempi, saa ja ehtii seurata lapsen varttumista kun omat ruuhkavuodet ovat ohi.



Toisaalta on ikävä että nyky-yhteiskunnassa perheet asuvat niin hajallaan pitkin Suomen maata. Mä muistelen, että oli ihanaa asua lähellä mummolaa, ei munkaan mummot minua varsinaisesti hoitaneet, mutta tärkeetä oli nimenomaan ajanvietto yhdessä, puuhattiin vaikka mitä, mistä jäi hyvät muistot.