"Ihmiset ei huomaa jos jännität"

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen tietenkin huomaa, mutta ei se muita oikeastaan kiinnosta. Osa yrittää auttaa ja toiset vitsin kautta vääntäää tunnelman rennommaksi. Mitään ilkeilyjä itse en ole saanut. 

"Mitään ilkeilyjä itse en ole saanut."

No hyvä sulle. Minä olen saanut. Tietysti jos joku on niin moukka että veetuilee, niin hänestä se enemmän kertoo kuin minusta.

Ihmiset, jotka huomauttelevat eivät ole auktoriteetimpia, eivätkä fiksumpia tai korkea-arvoisempia kuin ne, kenelle he huomauttelevat. Ihmiset, jotka eivät jännitä eivät ole "parempia". Ja myöskään puheliaat ihmiset eivät ole "parempia".

Jos jotain ihmistä haittaa toisen ihmisen jännitys, niin sillä, jota se haittaa on kasvaminen omassa psyykkeessään kesken. Kasvanut aikuinen ihminen ei negatiivisesti häiriinny toisen ihmisen jännityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuon takia ap on ravannut terapiassa. Veikkaan että takuulla Kelan rahoilla. Huoh!

Mutta ei suostu ottamaan lääkkeitä ja tulee päivittäin palstalle haukkumaan naisia. Siinä hänen surkea elämänsä. 

Sairaan haukkuminen on toki hienompaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap pyörit noin oman navan ympärillä? Et sä ole niin tärkeä että ihmiset jaksaisi sun jännittämistä miettiä sen kummemmin. Kaltaisesi jännittäjä on loppujen lopuksi hirveän itsekeskeinen ihminen. Sun pitäisi keskittyä muuhun kuin omaan kehoon. 

No jännittäminen nyt on sellaista! Miksi olet noin ilkeä? Ei kukaan tätä valitse itselleen.

"Kun kerran kerroin jännityksestä ennen esitystä, opettaja antoi miinusta koska "harhailin aiheesta kun olisi jo pitänyt puhua". "

Ei se että jännität tarkoita että sinulle ei voisi antaa palautetta siitä mitä esityksessä voisi parantaa. Ihan samalla tavalla annetaan muillekin. Tietenkin jännittäminen tekee nuo virheet ymmärrettäviksi mutta ne ovat silti virheitä joihin kannattaa seuraavilla kerroilla kiinnittää huomiota. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka huomauttelevat eivät ole auktoriteetimpia, eivätkä fiksumpia tai korkea-arvoisempia kuin ne, kenelle he huomauttelevat. Ihmiset, jotka eivät jännitä eivät ole "parempia". Ja myöskään puheliaat ihmiset eivät ole "parempia".

 

Jos jotain ihmistä haittaa toisen ihmisen jännitys, niin sillä, jota se haittaa on kasvaminen omassa psyykkeessään kesken. Kasvanut aikuinen ihminen ei negatiivisesti häiriinny toisen ihmisen jännityksestä.

Toisaalta, sana "myötähäpeä" on olemassa

Vierailija kirjoitti:

👵🏻: Sitä jännitti ihan kauheesti ja sit se vielä änkytti!

👧: Joo mä huomasin kans, noloo. 

Esimerkki keskenkasvuisista ihmisistä, joiden oman kasvun palikat etsivät vielä epävarmoina paikkojansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä väliä sillä on? Miksi yrität peittää jännityksesi? Itse jopa kaikissa esiintymistilanteissa yms kerron heti suoraan yleisölle, että mua jännittää. Yksityisemmässä vuorovaikutuksessa ehkä en, mutta ei mua silti yhtään haittaisi, vaikka se toinen huomaisi jännityksen. Ihmiset yleensä suhtautuu vain myötätuntoisesti. Kaikkia joskus jännittää.

Ihan turhaan teet asiasta numeroa itsellesi.

Niiin mitä väliä sillä on, mutta silti ihmisten pitää huomauttaa siitä? :D Pistää miettimään

Ainakin noissa antamissasi esimerkeissä ihmiset lähinnä yrittivät vain auttaa sinua siinä että ei tarvitse heidän takiaan jännittää ja kaikki on ihan ok.

 

Tuollainen ei todellakaan auta. Päinvastoin.

Minulle on kerrottu, että normaalit ihmiset pystyvät havaitsemaan/"aistimaan" muiden ihmisten tunnetiloja, kuten jännittämisen. Jos ei pysty, se on autistinen piirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka huomauttelevat eivät ole auktoriteetimpia, eivätkä fiksumpia tai korkea-arvoisempia kuin ne, kenelle he huomauttelevat. Ihmiset, jotka eivät jännitä eivät ole "parempia". Ja myöskään puheliaat ihmiset eivät ole "parempia".

 

Jos jotain ihmistä haittaa toisen ihmisen jännitys, niin sillä, jota se haittaa on kasvaminen omassa psyykkeessään kesken. Kasvanut aikuinen ihminen ei negatiivisesti häiriinny toisen ihmisen jännityksestä.

Toisaalta, sana "myötähäpeä" on olemassa

Ihmiset ovat keskenkasvuisia. Jotkut tuntevat myötähäpeää ihan pikkuasioista, mitä jotkut eivät edes huomaa. On myös isompia asioita, joista voi olla yleisesti ihmisten hyvinvoinnin kannalta hyödyllistäkin tuntea myötähäpeää, kun joitakin sääntöjä ihmisten kesken on ja täytyykin olla, jo pelkästään toisten kunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden takia.

Ei ehkä huomaa mutta kyllä sen haistaa kun on paskat housussa.

Ärsytti aikanaan sama asia. Pahasta esiintymiskammosta kärsivänä tuo vinkki vitonen vi tu tti ehkä eniten. Toiseksi eniten se, että pitää vaan esiintyä ja esiintyä niin sillä se lähtee millä tulikin. Ei lähde, vaan pahenee. Ja todellakin näkyy ulospäin.

Mun kokemukseni mukaan ihmiset tulkitsevat tunteita usein ihan pieleen. Kun olen ollut hyvällä tuulella, seuraavalla kerralla kun tapaan saman tyypin, se kysyy miksi olin niin masentuneen oloinen, onko kaikki ok. Kun taas olen ollut paniikissa, käytös on tulkittu ylimieliseksi. Olen autismin kirjoilla, joten en osaa esittää tunteita varmaankaan oikein, joten neurotyypilliset itsevarmasti tulkitsevat ne ihan päin honkia.

Vierailija kirjoitti:

Siis olen juuri pari päivää miettinyt ja ihmetellyt sitä että terapiassa yms. minulle opetetut tavat selvitä joistain tilanteista eivät oikeasti toimi. Kun kerran kerroin jännityksestä ennen esitystä, opettaja antoi miinusta koska "harhailin aiheesta kun olisi jo pitänyt puhua". Töissä se että kerrot olevasi vähän hajamielinen ei auta, vaan virheet nähdään tietoisena toilailuna. On oikeasti paljon asioita joita terapiassa tarjotaan ratkaisuna, mutta todellisuudessa me vain ärsyttää ihmisiä ja eivät ratkaise sitä perusongelmaa.

On muuten ihan totta, että mainitsemasi tavat tulkitaan usein selittelyksi, tekosyiden sepittämiseksi tai "mua nyt vaan pitää ymmärtää" -kortin heilutteluksi. Ihmiset eivät kovinkaan usein ole avoimia esimerkiksi sille, että joku kertoo jännittävänsä esiintymistä ennen esitelmän pitoa tai mainitsee työpaikalla siitä, että työtehtävä x vaatii häneltä normaalia enemmän suoritusaikaa syyn y takia. Tavallaan nihkeä suhtautuminen on ymmärrettävää, koska jotkut oikeasti pyrkivät laistamaan vastuusta tai oikeuttamaan huonon käytöksensä vetoamalla tiettyihin syihin. Toisaalta ainakin ammattitaitoisen opettajan pitäisi kyllä erottaa se, kuka oikeasti jännittää ja kuka muuten vain puhuu läpiä päähänsä, jotta saisi vapautuksen esiintymisestä. Ikävä kyllä kaikki alan ihmiset eivät ole sosiaalisesti kovin taitavia saati hyviä ihmistuntijoita.

eniten ärsyttää se ainanen, miks sä oot noin punanen?!

Kaikki huomaa ja nauravat partaansa sisällänsä! Näkevät kuinka jännitäjän kasvot vääristyvät ja silmät purskautuvat melkein ulos kallosta!

Itse jännitän ihan vaa vittuilun vuoksi. Parasta jos saa muut tuntemaan niin vahvaa myötähäpeää että joutuvat poistumaan lähiympäristöstä!

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemukseni mukaan ihmiset tulkitsevat tunteita usein ihan pieleen. Kun olen ollut hyvällä tuulella, seuraavalla kerralla kun tapaan saman tyypin, se kysyy miksi olin niin masentuneen oloinen, onko kaikki ok. Kun taas olen ollut paniikissa, käytös on tulkittu ylimieliseksi. Olen autismin kirjoilla, joten en osaa esittää tunteita varmaankaan oikein, joten neurotyypilliset itsevarmasti tulkitsevat ne ihan päin honkia.

Tämä on ihan totta! On hämmentävää kun kaveri, tuttu tai työkaveri tenttaa että mikä sinulla on kun olet niin masentuneen tai ahdistuneen oloinen, ja mietit itse vaan että mitä v, olen ollut koko päivän ihan mahtavalla tuulella. Ja sitten se toinen osapuoli suuttuu kun et suostu kertomaan mikä mättää. Mitä ihmettä tuossa tilanteessa pitää tehdä, keksiä feikkisyy "masentuneisuudelle"?