Äitini koki minut kilpailuna jo silloin kun olin teini ja eli syömishäiriötään kauttani.

Arvosteli muita perheitä aina kaikesta mutta itse systemaattisesti pelaili ruualla ja lihotti tahallaan herkuilla ja herkkuhetkillä haukkuen perään läskiksi, jolloin omanarvontuntoni kärsi hyvin paljon. Äitini oli myös hyvin sairaalloisen näköinen ja kärsi syömishäiriötä. Halusi elää syömishäiriötä kauttani kuten alkoholin lopettanutkin elää sitä toisen kautta, joka juo vieressä kun itse ei voi. 

 

Kun aloin vihdoin treenaamaan aikuisiässä ja elämä alkoi muiltakin osin luistaa tosi hyvin, otti äiti uuden taktiikan käyttöön ja alkoi nolata julkisella paikalla kovaan ääneen haukkumalla ja syyttämällä ihan ihme jutuista. Kun huomasi, että olin hoikistunut, alkoi taas painostuksen kautta syömään vieminen. Katsoi hyvin iljettyneenä kun söin ja otti kuvia. Muistutti siitä, että olen edelleen se läski.

Hän myös luuli harhaisena, että mulla olisi suhde hänen nuoreen miesystäväänsä, jonka olin nähnyt vain kerran ohimennen. Tätä kyseistä ilmiötä en ymmärrä, toteutunut monen muunkin kohdalla. 

On pahoinpidellyt hakkaamalla päätä seinään, potkimalla mahaan, lyömällä turpaan ja tukehduttamalla. Rikkoi huoneeni oven naama punaisena kun olin pieni. Vei aina väkisin puhelimeni koska itkin kun oli paha olla. 

Makasin paljon yksin kotona kun tämä vietti aikaa työpäivien jälkeen toisen perheen luona jossa yh äiti ja yksi poika. 

 

Hän on edelleen hengissä ja ikää 45, mutta minulle täysin kuollut, sillä kaiken hyvän hän mitätöi ja negaa ja väittää kaiken hyvän, ihanan ja kauniin mulle tässä elämässä olevan vain mun omaa harhaista kuvitelmaa.  

 

Kannattaa varoa kyseistä tyyppiä jos tunnistit.