Miksei sais tuntea huono fiilistä omista virheistä?

Saa tuntea. 

Vastuullinen ihminen murehtii omia virheitään, tuskin hunsvotit paljon murehtii

Kannan syyllisyyttä lapselleni aiheuttamasta surusta ja huolesta kuolemaani asti

Vierailija kirjoitti:

Kannan syyllisyyttä lapselleni aiheuttamasta surusta ja huolesta kuolemaani asti

Samma här

Tottakai saat tuntea. Monet eivät halua kuulla niistä tunteista, mutta se on asia erikseen. Vähintäänkin ammattiapua voit hakea, jos jollekin tarvitsee puhua. Myös vertaistuki on erinomaista, ei tarvitse pahemmin esittää, kun kaikki ovat samassa veneessä.

Vierailija kirjoitti:

Kannan syyllisyyttä lapselleni aiheuttamasta surusta ja huolesta kuolemaani asti

Ja mitä hyötyä siitä kenellekään on? Eikö mieluummin kannattaisi yrittää pitää yhteyttä ja korjata välejä? Jokainen tekee virheitä elämässään. Usein ihan siksi, että tekee kussakin elämänvaiheessa kuten silloin parhaaksi näkee tai mihin kyseisissä oloissa kykenee. Jälkeenpäin on helppoa murehtia että olisi pitänyt tehdä toisin. Vaan kun sitä ei aikanaan tiennyt tai ymmärtänyt.

Ei menneitä murehtimalla pääse eteenpäin.

Urhiutuminen on eri asia, kuin syyllisyydentunto ja vastuun ottaminen. Uhriutuja itseasiassa ei kanna vastuuta, vaan kokee sen olevan muiden homma.

Vierailija kirjoitti:

Urhiutuminen on eri asia, kuin syyllisyydentunto ja vastuun ottaminen. Uhriutuja itseasiassa ei kanna vastuuta, vaan kokee sen olevan muiden homma.

Täsmälleen näin. Uhriutuminen ja (ansaitusti koettu) syyllisyydentunto ovat ihan eri asioita. Terve syyllisyydentunto on oikein ja todella tarpeellinen tunne, se estää meitä toimimasta toistuvasti väärin. Siksi myös "vahingossa" tehdyistä typeryyksistä koetaan yleensä syyllisyyttä, se estää toistamasta samoja virheitä, jotka aiemmin johtivat ikävään lopputulokseen.

Jotta pääsee eteenpäin ikävästä tilanteesta, menneet pitää uskaltaa käsitellä. Käsittelyssä olisi tärkeä olla kuitenkin jollain lailla eteenpäin menevä tila, vaikka sitten vain pienin askelin. Jatkuvasti samassa tunneluupissa vellominen ei tee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urhiutuminen on eri asia, kuin syyllisyydentunto ja vastuun ottaminen. Uhriutuja itseasiassa ei kanna vastuuta, vaan kokee sen olevan muiden homma.

Täsmälleen näin. Uhriutuminen ja (ansaitusti koettu) syyllisyydentunto ovat ihan eri asioita. Terve syyllisyydentunto on oikein ja todella tarpeellinen tunne, se estää meitä toimimasta toistuvasti väärin. Siksi myös "vahingossa" tehdyistä typeryyksistä koetaan yleensä syyllisyyttä, se estää toistamasta samoja virheitä, jotka aiemmin johtivat ikävään lopputulokseen.

Jotta pääsee eteenpäin ikävästä tilanteesta, menneet pitää uskaltaa käsitellä. Käsittelyssä olisi tärkeä olla kuitenkin jollain lailla eteenpäin menevä tila, vaikka sitten vain pienin askelin. Jatkuvasti samassa tunneluupissa vellominen ei tee hyvää.

Eli on ok sanoa ihmiselle, joka on tehnyt virheen ja sen takia surullinen, että mene eteenpäin?