Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syljen tämän nyt tänne,
04.06.2025 |
kun en muutakaan paikkaa keksi. Olen niin uupunut elämääni. Olen tehnyt kaiken väärin ja siksi menettänyt mahdollisuuksia elämässä. Olen uupunut ihmisiin, jotka kehottavat käsittelemään tunteita, mutta eivät itse kykene samaan. Kieltävät kokemukseni, koska heillä on hovi tukenaan. Kulissit ovat tärkeämpiä kuin minä. Minä en enää jaksa. Haluaisin vain kadota jonnekin takavasemmalle. Mutta siihenkään pysty, vaisto varoittaa lähtemästä ja jäämästä.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.
Vierailija kirjoitti:
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Hyvin kiteytetty.
Sinun tunteesi ovat sinun tunteitasi, kukaan muu ei niitä pysty käsittelemään kuin sinä itse. Muiden tunteet ovat heidän tunteitaan, eivät sinun.
Jos tuntuu että et jaksa enää pitää yllä kulisseja, älä pidä niitä yllä. Mieti mikä on itsellesi parasta juuri nyt ja toimi sen mukaan.
Mieti miksi vaistosi varoittaa sinua ja erityisesti sitä mitä se yrittää sinulle oikeasti kertoa. Lähteminen ja jääminen ovat kaksi eri asiaa ja yleensä vaisto puoltaa niistä toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun tunteesi ovat sinun tunteitasi, kukaan muu ei niitä pysty käsittelemään kuin sinä itse. Muiden tunteet ovat heidän tunteitaan, eivät sinun.
Jos tuntuu että et jaksa enää pitää yllä kulisseja, älä pidä niitä yllä. Mieti mikä on itsellesi parasta juuri nyt ja toimi sen mukaan.
Mieti miksi vaistosi varoittaa sinua ja erityisesti sitä mitä se yrittää sinulle oikeasti kertoa. Lähteminen ja jääminen ovat kaksi eri asiaa ja yleensä vaisto puoltaa niistä toista.
Tottakai itse pitää jokaisen käsitellä omat tunteensa. Tarkoitin tuolla sitä, että kehotusta heitellään silloin, kun on itse mokattu ja halutaan vältellä vaikeita tunteita. Ongelmat ns. sysätään mun käsiteltäviksi. Ja kun huomautan epäreilusta käyttäytymisestä, sitä ei pahoitella, vaan kehotetaan käsittelemään lisää tunteita. Suoraan sanottuna minulla ei tällä menolla ole enää yhtään tunteita suuntaan eikä toiseen, kaikki on niin puhki käsitelty.
T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Niin? Mitä ajattelit meidän täällä kertovan noin ihanan epämääräisillä tiedoilla? Viimeisessä lauseessakin on ristiriita "..vaisto varoittaa lähtemästä ja jäämästä." Niin siis varoittaako vaistosi sekä lähtemästä että jäämisestä?