Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle! VI/2025!
Kommentit (35298)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaipaan koko taivaan täydeltä, avaan ovet ja ikkunat kaipuun täyttää tilat ja hengitysilma ja minut kokonaan, happi kuljettaa, verisuoni pumppaa, tavoittaa aivosolut, reisivaltimot, pikkuvarpaat, olen kaipuun sähköä ja soluenergiaa,
eikö tämä välity jo sinne asti?
Taitaa se välittyä jonkinlaisena säteilynä. Oikein läheltä sen tuntee vasta todella, jos vaikka hipaiseekin toista.
Vierailija kirjoitti:
Tänään ikävä tuntuu kipuna koko kehossa.
Tuo se keho tässä huoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Kunpa joskus saisin sinusta selvää. Viisi vuotta ei ole siihen riittänyt. Hyvää yötä. 💕
Tähän haluaisin vastauksen. Mitä oikeasti haluat? Onko nykyinen se tila, jossa aiot pysytellä? Sana on vapaa. Kaunistelematon vastaus toiveissa.
Vierailija kirjoitti:
Oot mielessä joka päivä. Sattuis paljon vähemmän, jos pystyis oleen ajattelematta, mutta ei se mee niin. Muistan viimeisen kosketuksen ja hymyn - se syöpyy mieleen varmaan ikäs hetkenä, jolloin todellisuus oli vielä päivämatkan päässä meistä.
Hyvä kirjoitus. Samalta tuntuu. -varmaankin sivusta
Olet ollut mielessäni tänään enemmän.
Voi kunpa kohtaisimme jossain kahden. Täällä en sinua enää näe kuin tuurilla ja muutoinkin ympäristö on sopimaton.
Oliko se vilpitöntä? Tunsitko sinäkin?
Katselin eilenkin sua täysin haltioituneena. Olet kaunis ja sulla on hyvä, silmääni hivelevän muodokas kroppa. Kun siinä edessä jotain venyttelit tai riisuit takkia niin että väänsit hartioita ja käsiä taakse ja rintakehäsi työntyi eteen, piirtyivät rintsikoittesi ja sitä kautta rintojesi muodot paitaasi niin, että meinasin pyörtyä. Juu, olen ihan typerys, mutta vaikutat minuun todella vahvasti. Enkä siis tosiaan ole mikään tissipervo. Kyse ei ole rinnoista yleensä vaan siitä, että ne kuuluvat just sulle. Se tekee niistä täydelliset.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaipaan koko taivaan täydeltä, avaan ovet ja ikkunat kaipuun täyttää tilat ja hengitysilma ja minut kokonaan, happi kuljettaa, verisuoni pumppaa, tavoittaa aivosolut, reisivaltimot, pikkuvarpaat, olen kaipuun sähköä ja soluenergiaa,
eikö tämä välity jo sinne asti?
Välittyy, voin tuntea sen. Ja samankaltaiselta tuntuu täällä. sivusta
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut mielessäni tänään enemmän.
Voi kunpa kohtaisimme jossain kahden. Täällä en sinua enää näe kuin tuurilla ja muutoinkin ympäristö on sopimaton.
Oliko se vilpitöntä? Tunsitko sinäkin?
Tunsin kyllä. Oli vilpitöntä. <3 <3
Kaipaan sinua kaikilla olemassaoloni tasoilla kaikkina päivinä. Tiedän, että en voi koskaan saada sinua, vaikka kaipuu ei merkeistä päätellen ole yksipuolista. Minun pitäisi vain sietää kokemukseni kautta hiljaa tämä, olen tehnyt sen muinoin ja purrut kättäni vaietakseni ja sen yritän tehdä myös nyt, sillä tapahtui mitä vain, en halua satuttaa sinua. Tämä viestini olkoon se äänetön huuto omasta tuskastani pimeyteen, jonnekin sinne missä se ei voi sinua koskaan satuttaa. Koska tämä kipu loppuu?
Mitenhä montaa sä kaipaat ja haluat, ja ihastuneena katsot ja kuolaat?
En ole enää vakuuttunut siitä että tosissasi mua haluaisit kaikista heistä eniten.
eräälle, irl tapahtunutta , jota en nyt irl kuitenkaan ilmaise
Ajattelen edelleen söpöä Kukkaistyttöä. Saisinpa silitellä poskiasi ja painaa hellän suukon mehukkaille huulillesi.
Onpa täällä kipuisaa kaipausta. Minulla haikeutta mielessä, kun pohdin sinun menettämistä. Kipuakin sitten ehkä.
On vain yksi sinä!
Todella kauniita viestejä täällä tällä hetkellä, helppo samaistua kaipuun tuskaan 💔
Niin paljon asioita, joita ei voi sanoa ääneen. Ja kuitenkin näen katseestasi, että tunnet samoin.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä kipuisaa kaipausta. Minulla haikeutta mielessä, kun pohdin sinun menettämistä. Kipuakin sitten ehkä.
On vain yksi sinä!
Voi kyllä kuolata eniten täälläkin.
Tein mitä pystyin. Vain sinä voit tästä jatkaa. Ehkä joskus olet ovellani?
Vierailija kirjoitti:
Tein mitä pystyin. Vain sinä voit tästä jatkaa. Ehkä joskus olet ovellani?
Mitä oli se, mitä pystyit tekemään? Minulle asti se ei ole näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sinua kaikilla olemassaoloni tasoilla kaikkina päivinä. Tiedän, että en voi koskaan saada sinua, vaikka kaipuu ei merkeistä päätellen ole yksipuolista. Minun pitäisi vain sietää kokemukseni kautta hiljaa tämä, olen tehnyt sen muinoin ja purrut kättäni vaietakseni ja sen yritän tehdä myös nyt, sillä tapahtui mitä vain, en halua satuttaa sinua. Tämä viestini olkoon se äänetön huuto omasta tuskastani pimeyteen, jonnekin sinne missä se ei voi sinua koskaan satuttaa. Koska tämä kipu loppuu?
Mn, nm, nn, mm?
Vierailija kirjoitti:
Aloitko pohtia asioita uudemman kerran? 😃
En, joskus vain palaat hyökyaallon lailla mieleen. Kuten tänään. Näin tänään työpaikan ikkunasta samanlaisen ja värisen kulkupelin kuin sinulla oli silloin, kun olit minuun rakastunut. Tuli flashback menneisyyteen.
Nyt kaipaan koko taivaan täydeltä, avaan ovet ja ikkunat kaipuun täyttää tilat ja hengitysilma ja minut kokonaan, happi kuljettaa, verisuoni pumppaa, tavoittaa aivosolut, reisivaltimot, pikkuvarpaat, olen kaipuun sähköä ja soluenergiaa,
eikö tämä välity jo sinne asti?