Olisipa vielä 1980- luku.

Moniko täällä muistaa nykyisen hyvinvointivaltion ajan alkaneen vasta 70-80- lukujen vaihteen tienoilla. Suomi oli vielä 60-luvulla enemmän köyhä kehitysmaa. 60-70 luvuilla lähti 600 000 suomalaista pakoon työttömyyttä ja köyhyyttä Ruotsiin. Nuoremmilla 70-luvun loppupuolelta alkaen syntyneillä on kuvitelma kuin Suomi olisi Ruotsin kaltainen varhain teollistunut hyvinvointivaltio mutta totuus on karumpi. Varsinkin vasemmiston piirissä elää kuvitella vauraasta Suomesta. Vaikka elintaso saavutti edes osan siitä mikä on oli ollut normaalia rikkaissa länsimaissa jo 60-luvulla vasta 80-luvulla.

Nyt Suomen talous ei ole kasvanut 20 vuoteen kun elinkeinoelämä ei kykenekään selviämään markkinataloudessa markkinoilla joilla kuluttajilla on valinnanvapaus. Nokian kalikka myi itse itsensä kun oli hetken tekniikan alloon edellä. Ei se menestys tullut suomalaisten markkinointi kyvyillä. Sen jälkeen ei olekaan ollut mitään merkittävää. Vientiteollisuus tuottaa kehitymaatuotteita joiden vientiä tekohengitettiin markka aikana devalvaatioilla. Asetelma oli jo alunperin sairas. Ei Ruotsin teollisuuden vienti todella ole koskaan ollut kiinni devalvaatioista.

80-luvulla oli kaikilla varaa käydä ulkomailla ja ostaa uusi auto kolmen vuoden välein.

Kaipaa kyllä enemmän ilmaista ydinsodan pelkoa kun nykyistä ilmastonmuutosta jolloin joka käänteessä ollaan taas käymässä veronmaksajien lompakolla.

Pisa tulokset oli huipussaan...

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oli kaikilla varaa käydä ulkomailla ja ostaa uusi auto kolmen vuoden välein.

Harvoin matkusteltiin. Silloin luultiin, että on kulutusjuhlat, mutta ei se ollut mitään tähän nykyörvellykseen verrattuna. Kyllä suomalaisten kulutus on kasarilta moninkertaistunut. 

80-luvulla kaikki osas lukea ja kirjoittaa. Tulevaisuudenusko oli hupussaan. 

Aikaa kultaa muistot. Elämä oli tuolloin monelle paljon köyhempää ja ankeampaa.

Me 80-luvun lapset oltiin tosiaan "happy children" :)