Lapset ja eläimet lähestyvät
Mistähän johtuu tällainen ilmiö että pienet lapset ja koirat pyrkivät luo tai jäävät katsomaan? Olen pohtinut johtuuko se jostain ulospäin heijastuvasta henkisestä ominaisuudesta (olen mm. aika herkkä ja intuitiivinen omasta mielestäni)? Onko muilla samaa ja miten tulkitsisitte?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
pienet lapset nyt lähtökohtaisesti peilaavat itseään muihin ihmisiin ja etsivät kontaktia eli ihan normaalia, toki jotkut aikuiset keksivät ahdistua moisesta. t. lapseton, mutten saa slaagia jos joku lapsi mua katsoo, vilkuttelee, osoittelee tms
En ahdistu tai saa slaagia, päinvastoin sympaattista ja hymyilen takaisin! Lähinnä yleistä pohdintaa tässä teen
Minä olen koiramagneetti ja uskon sen johtuvan puhtaasti siitä, että pidän kovasti koirista. Ne tietysti vaistoavat sen ja haluavat tulla tekemään lähempää tuttavuutta tai vähintäänkin pysähtyvät katselemaan uteliaana. Olen joskus saanut hämmästyneitä kommentteja koskien sitä, ettei minulla ole koskaan ollut omaa koiraa, koska koirat pitävät minusta niin paljon ja osaan olla ilmeisen luontevasti niiden kanssa.
Lapsiin en ole kiinnittänyt niin paljoa huomiota mutta käsittääkseni se on heille ihan tyypillistä tarkkailla ympäristöään ja tuntea jotkut ihmiset helpommin lähestyttäviksi kuin toiset. Lapset suhtautuvat minuun aika neutraalisti: eivät yleensä pyri luokse mutta eivät juokse karkuunkaan tai muuten osoita, että pelkäisivät tai inhoaisivat minua.
pienet lapset nyt lähtökohtaisesti peilaavat itseään muihin ihmisiin ja etsivät kontaktia eli ihan normaalia, toki jotkut aikuiset keksivät ahdistua moisesta. t. lapseton, mutten saa slaagia jos joku lapsi mua katsoo, vilkuttelee, osoittelee tms