Miksi ihmiset tuottavat aina vain pettymyksen?

Älä aseta odotuksia niin et pety. 

Koska SINÄ olet asettanut heille odotuksia.

Täytätköhän sinä toisten ihmisten odotuksia? Elätkö täyttääksesi niitä?

En ajatellutkaan.

Pidä lähellä sellaisia ihmisiä, jotka välittävät kun kerrot mitä heiltä toivoisit. Älä vaadi, mutta kommunikoi tarpeesi

 ihmiset ovat käveleviä pettymyksiä, hyvässä ja pahassa. 😁😇

Millainen on oman mielesi tasapaino.

Olen aikaa sitten lopettanut jo ihmisten kanssa olon. Oma koti ja ihana luonto paljon parempaa seuraa. Vaikka en ole surkeimmasta päästä, niin aina vaan sataa paskaa niskaan. En ota Itse enää mitään yhteyttä ihmisiin ja jos joku yrittää ottaa minuun, niin en ala millekään. 

Aseta kaikki odotukset ITSELLESI

Silloin kun et odota mitään toisilta, kun odotuksesi ovat 0, niin sinulla on vain iloisia yllätyksiä.

Ja muista, kukaan EI ole sinulle yhtään mitään velkaa. 

Kukaan ei ole velvollinen tuottamaan sinulle onnellista elämää. 

Minä paskaläjästäkin positiivisuutta kaivavana ihmisenä petyn kerta toisensa jälkeen ihmisiin.

 

Olen hyvä kuuntelija ja tämä on se kaikkein pahin kompastuskiveni. Vedän magneetin tavoin ihmisiä, jotka kaipaavat kuuntelijaa. Ja minulle sitten vuodatetaan!!! Itse olen enemmän sellainen, että pohdiskelen asioita itsekseni. Ja tämähän on vuodattajista varmasti aivan ihanaa. Saa itse vain märehtiä ja kuuntelija löytyy.

 

Mutta koskaan en päädy kenenkään ihmisen ns ykkösihmiseksi. Seuraani kysytään aina viime hetkellä. Kun varmaan on kysytty kaikki muut s**tana läpi! 

Tänään juuri aamulla puolituttu laittoi minulle 10 min ääniviestin, jossa puhui vain itsestään. En osaa katkaista tätä saatanan hyväksikäyttöä! Nyt olen alkanut vetämään rajoja ja voitte varmaan uskoa, että saan olla ihan ittekseni.

Carpediem.

Ei kannata olettaa ihmisiltä mitään. Mulle taas ihmiset tuottavat nykyään positiivisia yllätyksiä: on mielenkiintoista tutustua ihmisiin ja kuulla heidän ajatuksistaan ja elämästään. En kuitenkaan koskaan lähde tutustumaan ihmisiin siinä mielessä, että haluaisin heistä jotain, esim. ystäviä. Ystävyyssuhteet muodostuvat, jos muodostuvat. Mulla ei ole myöskään korkeita odotuksia ystäville, riittää, että heidän kanssaan on mukavaa. En kaipaa yhteydenpitoa tai jatkuvaa näkemistä, nähdään kun nähdään ja pidetään yhteyttä jos pidetään.

Ymmärrän kyllä, että ihmisiä on erilaisia. Mun on helppo tutustua ihmisiin. Toisilla se on vaikeampaa ja se aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta. Ihmiset myös määrittelevät ystävyyden eri tavoilla. Mulla siihen liittyy hyvin vähän sitoutumista.

Samaa kokenut paljon elämässäni. Siksi olen aika paljon itekseni. Luottamus menny. Nykyään en odota liikoja ihmisiltä. Siten ei joudu pettymään. Elän omaa pientä elämääni johon kuuluu muutama ihminen joihin luotan. Sit pääosin pidän olostani rauhassa kissani kanssa. 

Nykymeno ok liian stressaavaa. En kuluta kuin pakolliset. Ei oo edes varaa paljo mihkää. 

Vierailija kirjoitti:

Älä aseta odotuksia niin et pety. 

Minä en ole aloittaja mutta minulla on sama kokemus. Nuorena odotin ihmisiltä vain normaalia käytöstä mutta se oli liikaa joka kerta. Aikuisena en enää odota mitään muuta kuin pettymyksiä mutta ihmiset osaavat alittaa tuonkin joten olen erakoitunut tämän vuoksi.

Pessimisti pettyy vähemmän.

Joo niin usein meitä ns. Kilttejä käytetään hyväksi. Ollaan ilmaisia terapeutteja. Kuunnellaan toisia. Mut kun meillä on kriisi niin kas kummaa ei ole ketään kuuntelemassa. No on mulla kissa se ei pääse mua karkuun. Muut ei välitä yhtä mitään. Usean vuoden ollu sinkkuna ja tuntuu että tuskin enää löydän edes parisuhdetta. Kun vastaan tullu vaa tyhjiä puheita ja lirum larum settiä. 🤔

No eikä tuota, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Minä koen päivittäin ihania pieniä asioita jopa tuntemattomien ihmisten kesuudessa,  pieni ele antaa paljon voimia, lohduttaa jopa.

Jos olet ilkeä ja paha, se tulee sinulle vastaan ilkeytenä ja pahuutena. Valitettavasti! 

Jo se, että joku antaa minun mennä bussiin edellään vaikka tulin juuri, on lämmin ele jota itse vien taas eteenpäin :D

Sinäkin olet ihminen.

Ihmettelin nuorena työpaikoilla. Kun vanhemmat työntekijät olivat nin piikikkäitä ja pahantahtoisia. Nyt kun on itsellä tullut ikää, niin ikäväkseni olen huomannut olevani Itse myös ikävä. Ihan kuin kostaisi. Ei jaksa enää olla itsekään mukava, kun saa vain ilkeilyä osakseen.