Olen yksinhuoltaja ja melko vaativassa työssä, lisäksi olen

Kaikki väsyy joskus. Voit keksiä mistä keventää ja miten taas saada omaa aikaa. Voit myös miettiä onko sun elämässä jokin uusi kuormitus tekijä? Hankala työkaveri/asiakas, menetyksiä, toteutumattomia toiveita tms.?

Kaipaat selkeästi miestä rinnallesi. Muistatko,kun kävit hakemassa pizzan perheellesi raskaan päivän päätteeksi. Se silmiin syvästi katsonut lämmin tummasilmäinen mies? Siinä on vastaus sinulle.

Kuulostaa vähän siltä, että suoritat elämää ja haluat näyttää myös ulospäin, että teillä menee hyvin ja sinä pärjäät. Olenko oikeassa?

Voihan nuo olla burnoutin oireita, mutta voi se väsymys ja sitä seuraavat lieveilmiöt (esimerkiksi ärtyneisyys) johtua muustakin. Niinkin muodikasta kuin se onkin, onko rauta-arvojasi mitattu?

Kiitos vastauksesta. Kyllä, stressiä on ollut, läheisten sairauksia ja tuntuu, että se on ollut sellainen asia, joka on ns. kaatanut korttipakan. Eli olen huomannut että olen elänyt äärirajoilla eikä siihen ole mahtunut enää stressiä ja huolta.

Ehkä pitää olla armollisempi itselleni. Nyt lähinnä syytän itseäni että en osaa olla heille enemmän tukena. 

Hyviä vastauksia kiitos. Voi hyvin olla, että suoritan ja tunnistan myös tuon, että haluan aina näyttää kaikille,  että pärjään. En halua kuormittaa ketään ja lapsuudesta opittu toimintamalli, että haluan olla aina rakentava, vaivaton ja mukava. 

Ja tein puhti-paketin, kaikki arvot ok. 

Katkeruus alkaa puskemaan läpi mutta sellaista se on.

Ja kyllä, kaipaisin miestä, mutta arki on niin täyttä, että ei tähän kukaan mahdu. Lasteni kustannuksella en ala seurustella.

Lähinnä kaipaisin sellaista miestä, joka nimenomaan jakaisi tämän arjen, mutta ymmärrettävästi ei ole mahdollista. Eli siis ydinperhettä, jossa miehelläkin olisi vastuu, kiinnostus ja rakkaus lasten asioihin.

Itse vaihdan juuri johtohommista asiantuntijatehtäviin, ihan vaan sen vuoksi, että elämässä pitää olla muutakin, kuin työ ja siinä jaksaminen. En ole jaksanut käydä salilla, en kävelyllä, en mitään pitkiin aikoihin. 

Kuinka usein näet ystäviäsi?

Ruokavalio, liikunta ja lepo. 

Kasvatat sukupolvea jolle se pöytä on katettu valmiiksi? 

Mikä sulla nyt on niin huonosti, että sinulla olisi suurempi oikeus valittaa kuin muilla? 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän siltä, että suoritat elämää ja haluat näyttää myös ulospäin, että teillä menee hyvin ja sinä pärjäät. Olenko oikeassa?

Keski-iän voimaantuminen. Mihin hittoon minä oikein unohdin itseni? Keski-ikäinen valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Keski-iän suurin sudenkuoppa onkin huolella rakennettu elämä, josta vaivihkaa on tullut vankila. Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa mieleemme nousta kysymys, kuka minua käskee ja kenen takia tätä kaikkea teen? 

Vierailija kirjoitti:

Hyviä vastauksia kiitos. Voi hyvin olla, että suoritan ja tunnistan myös tuon, että haluan aina näyttää kaikille,  että pärjään. En halua kuormittaa ketään ja lapsuudesta opittu toimintamalli, että haluan olla aina rakentava, vaivaton ja mukava. 

Suosittelen miettimään, että mikä on oikeasti tärkeää ja mitä sinä haluat elämässä tehdä. Älä ajattele muiden mielipiteitä vaan elä omaa elämääsi.

Lapset on minulle tärkeitä ja tärkeintä elämässä. Töissä on pakko käydä jo rahaakin takia. Ei tässä ole kovasti valinnanvaraa.

On ihan aiheellista olla katkera lasten isälle, joka ei heistä vastuuta kanna. Se on ihan tervettä.

Suosittelen, että madallat rimaa joksikin aikaa. Vähennät siivousta ja ruuaksi eineksiä terveellisemmästä päästä ja lasten kanssa rauhallisia leffailtoja kotona, kun ei ole harrastukseen liittyviä menoja. Yritä myös nukkua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on minulle tärkeitä ja tärkeintä elämässä. Töissä on pakko käydä jo rahaakin takia. Ei tässä ole kovasti valinnanvaraa.

Aina on vaihtoehtoja miten organisoida sitä arkeaan paremmin.