Joku 2-10 vuoden suhde. Pettymys ja ajanhukka, vai kokemus muiden joukossa?

Öh, olet viisikymppinen ja pelkäät elämää? Siis tässä elämässä voi todellakin käydä ihan mitä vain, esim itse kävin amk-tutkinnon, joka ei työllistänyt, mutta tämmöinen kuuluu pelin henkeen. Olen myös avioeronnut, mutten ajattele sitäkään liittoa ajanhukkana vaan oppituntina.

Noin sinä ainakin saat yksinäisen ja tylsän elämän, jos et edes uskalla aloittaa suhteita. Huonoista suhteista kannattaa lähteä ja onnitella itseään, ettei jäänyt siihen roikkumaan.

Lähde vain sellaiseen suhteeseen joka palkitsee joka askeleella ja etene siinä niin, ettet tee muuta kuin sellaisia asioita jotka tuntuvat hyvältä ja palkitsevalta, vaikka suhde päättyisi huomenna. Eli LAATU ja emotionaalinen irrottautuminen tulevaisuudesta.

Älä suostu mihinkään sellaiseen, johon et suostuisi sellaisessa suhteessa, josta tiedät ettei se kestä. Sitten kun on kosittu ja sanottu "kunnes kuolema meidät erottaa" voit suostua. Siihen asti elä kuin suhteella ei olisi tulevaisuutta.

Hyvin yksinkertaista siis.

Jos tietäisit heti aluksi, että suhde kestää vain kaksi vuotta, haluaisitko silti käyttää sen ajan siihen suhteeseen vai miten muutoin käyttäisit suhteeseen käyttämäsi ajan? Jos sulla on tiedossa esim. jokin harrastus, jota haluaisit kokeilla, valitse se harrastus. 

Älä lähde mihinkään suhteeseen miellyttääksesi toista. Tee mikä itsestä tuntuu tärkeältä ja löydä itsesi ensin. Katso sitten löytyykö kohdalle sopivaa.