Opiskelu ja pienet lapset
Heippa,
haen täältä tukea tulevalle päätökselleni. Olen ollut nykyisessä työssäni melko kauan ja vaikka pidän siitä, tiedän, että se ei ole tulevaisuuteni ammatti. Työtunteihin nähden tienaan suht hyvin, mutta tietenkään se ei pitkälle motivoi.
Olen päättänyt vaihtaa alaa ja lähteä lukemaan itselleni uutta ammattia. Uuden ammatin opiskelu kestäisi viisi vuotta yliopistossa.
Samaan aikaan vauvakuume toiseen lapseen nostaa päätään. Meillä on tällä hetkellä hieman yli 2 vuotias poika ja haluaisimme hänelle kovasti sisarta. Mutta jos nyt rupeamme yrittämään lasta, niin opiskelu jää hamaan tulevaisuuteen. En halua missään nimessä siirtää toisen lapsen yrittämistä valmistumiseeni. Mutta olisiko parempi aloittaa opiskelu ja kesken opiskelua saada toinen lapsi vai nyt heti, kun lasten ikäero jäisi noin kolmeen vuoteen?? Eihän sitä ikinä tiedä saadaanko edes toista lasta..
Haluaisin siis muiden kommentteja sekä opiskelusta lasten kanssa (+osa-aikaisena vanhassa työssä) sekä lasten ikäerosta?Miten olet onnistunut yhdistämään opiskelun ja pienet lapset? Minkä ikäeron koette olevan lapsille paras ja miksi??
Kommentit (4)
Minä alotin opiskelut (amk:ssa) esikoisen olessa 1v2kk. Aloin myös osottaa toista lasta syksyllä juuri ennen koulun alkua. Eli aivan selvää että aloitan syksyllä koulun vaikka vauva-yritys olikin käynnissä ja kun tärpääsikin niin en hetkeäkään miettinyt etten lähtisikään kouluun. Alkusyksy oli rankka, koulumatka 40km suuntaansa ja raskauden aiheuttama väsymys ja pahoinvointi siinä lisänä.... Mutta hyvin meni syksy :-) Kouluhommia tein kyllä yleensä vasta muksun mentyä maate, en raatsinut yhteistä aikaamme koulu -ja hoitopäivien jälkeen käyttää niihin.
Kevään otinkin tosi rennosti koulussa, koska la oli 2.5 ja opiskelu olisi loppunut 30.4, en uskonut jaksavani siihen asti painaa täysillä, joten keväällä olin yleensä koulussa n3pv/vko , suoritin vain muutaman kurssin.
Sittemmin kyllä erosin koulusta ja nyt kunhan syksy koitta on tarkoitus lähteä opiskelemaan ihan eri alaa, lasten ollessa 3v2kk ja 1v3kk. Nyt jännittää enemmän, jos pääsen haluamaani kouluun, joudun todennäköisesti olemaan 1-2yötä/vko pois kotoa ihan jo kulkemisen takia (koulu kaukana, ei järkeä ajaa joka päviä).
Mutta itse suosittelisin kyllä aloittamaan opsikelut vaikka vauva-yritys on käynnissä :-)
Pakko hehkuttaa, että on mennyt paremmin kuin osasin edes kuvitella! Opiskelun ohessa käyn vielä töissä 2-3 pvä vko ja opiskelupaikkakunnallekkin on 100km matkaa, mutta ehkä sitä näin aikuisena osaa suunnitella opinnot ja arvioida omat voimavaransa niin paljon paremmin kuin nuoremmat. Opintoni ovat edistyneet jopa paremmin kuin osasin aluksi ajatella.
Yliopistossa on vielä se hyvä puoli, että voi itse suunnitella lukujärjestyksensä ja opintojensa etenemisen, joten voi oman jaksamisensa mukaan opiskella.
Mutta kaikkein tärkeintä on ollut se, että mieheni on 100% tän homman takana, ilman häntä ei tästä opiskelu-työ-perhe-rumbasta tulisi yhtään mitään!
Rahasta tekee tosi tiukkaa, mutta olen silti onnellisempi kuin vuosiin! Suosittelen! :-)
Kiitos viesteistänne!
Ihana lukea, että tämä ajatus ei ole aivan typerä ja muillakin se on onnistunut. Ja miksei siis meilläkin?
Rahasta tulee aivan varmasti tekemään tiukkaa, mutta olemme mieheni kanssa pohtineet, että jos minä sitä kautta löydän työn ja ammatin, jonka oikeasti haluan, niin sitten se on sen arvoista. Aion töiden ohella käydä osittain töissä, mutta se on hyvin satunnaista.
Ihana kuulla, että tämä kaikki on mahdollista saavuttaa! Nyt eikun pääsykirjoja lueskelemaan ja toisesta vauvasta haaveilemaan =)
Meillä lapsia on 4, ikähaarukalla 2v-10v. Teen myös töitä joka päivä työaika on noin 8-13 työpaikalla, mutta kotiin jää illaksi vielä töitä. Opiskelut jatkuu vielä reilun vuoden, takana on jo jokunen vuosi, mutta tämä vuosi tiiviinpää tahtia työnohessa.
Vuosi on ollut tosi rankka, mutta myös antoisa. Koska tiedän opiskelevani unelma-ammattiini, en päivääkään vaihtaisi pois. Perhe on tietenkin kärsinyt äidin pitkistä päivistä ja itse olen välillä niin uupunut etten meinaa jaksaa sängystä nousta. Onneksi mies on ollut tukena ja kannustanut minua opiskeluissa. Yhdessä on säädelty aikatauluja ja suurta organisointikykyä tämä aika ajoin vaatii, mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo.