Miten pakottaa itsensä miehen veljenpojan lakkiaisiin?
Miehen veljet ovat mukavia ja käyttäytyvät normaalisti, mutta siskot ovat erittäin vihamielisiä ja etäisesti käyttäytyviä. Siskon lapset ovat koppavia, ja varsinkin itse juhlasankari on ollut huonosti käyttäytyvä teini jo monen monta vuotta. Miten jaksan istuskella, keskustella, katsella ja kuunnella sitä käytöstä monta tuntia? Mies jaksaa erityisesti sukunsa naispuolisia jäseniä mielistellä ja kehuskella sekä lepperrellä loppumattomiin. Velvollisuudesta menen, mutta en tiedä, miten jaksan henkisesti romahtamatta sitä showta monta tuntia. Miten jaksan pysyä asiallisena, jos ja kun tulee taas tylyjä ja piikitteleviä kysymyksiä ym.? Miehen naispuoliset sukulaiset vetäytyvät taas kahdenkeskisiin keskusteluihin johonkin pieniin soppeihin, ja jään miesten seuraan. No toki miehet ovatkin tässä tapauksessa parempaa seuraa, vaikka puheenaiheet eivät mene aina ihan yks yksiin. Keskustelen miesten kanssa ihan mielelläni siihen asti, kunnes ovat taas liian syvällä teknisissä jutuissa. En autottomana, ajokortittomana jne. ihmisenä vain jaksa pysyä keskustelussa loputtomiin mukana.
Kommentit (36)
Otat pikkasen teräviä menomatkalla. Ja jos otat liikaa, sun ei hatkossa ole pakko mennä.
Nytkin voit olla "työpaikan koulutusviikonlopussa".
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte mennä jos ei haluu.
Mies ehdottomasti vaatii ja loukkaantuu, jos jään pois.
Joskus täytyy tehdä asioita joista ei tykkää. Menet sinne, käyttäydyt asiallisesti ja olet vaikka pääasiassa hiljaa. Yleensä ihmiset ovat innokkaita puhujia ja muutama - aha, jaa, niinkö vai - riittää sinne väliin. Älä hermostu, hyvin se menee.
Sutaset vähän vessassa ylioppilasta. Saa sukun jutunjuurta hetkeksi aikaa.
Nyt ei joku täsmää, ensin puhut veljenpojasta ja sitten siskon koppavasta juhlasankarista. Ei sillä että aihe muutenkaan kiinnostaisi mutta jutuissaan sekoilevat trollit huvittavat aina.
Hymyilet vaan ja nyökkäilet ja annat mennä juttujen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä sanot jotain mmmm tai voi voi, ihan riippuen siitä onko kertoja iloinen vai surullinen. Olet siis niin, kuin mikään ei koskettaisi sua. Ihan helppoa, näin mä olen selvinnyt sukujuhlista pitkään ja olen mukavan ihmisen maineessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte mennä jos ei haluu.
Mies ehdottomasti vaatii ja loukkaantuu, jos jään pois.
No voi voi. Se mieli vaan välillä väkisinkin pahoittuu.
Itse en tuollaisiin pakkokokoontumisiin lähtisi.
Trollipa trolli. Ei loogisuus p:llä ihan riittänyt tarinan loppuun viemiseen. No, parempi onni ensi kerralla Porvoossa
Vierailija kirjoitti:
Nyt ei joku täsmää, ensin puhut veljenpojasta ja sitten siskon koppavasta juhlasankarista. Ei sillä että aihe muutenkaan kiinnostaisi mutta jutuissaan sekoilevat trollit huvittavat aina.
Vai onko miehen veljellä ja siskolla yhteisiä lapsia?
Siellä mitään tuntikausia olla, ainakaan Helsingissä. Itse aattelin olla max tunnin (tosin on menoa). Lahjaraha menee mobilepaylla suoraan ylioppilaan tilille. Kakut ja kahvit ja eiköhän se ole siinä. Johan se ylioppilas haluaa itsekin lähteä viihteelle.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa käy usein niin, että joutuu tapaamaan ihmisiä, joita ei niin mielellään kohtaisi. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihi
Mummolla on hyvät ja asialliset neuvot. Ota niistä oppia, ap 🙏👵🏻
En lukenut aloitusta, mutta ennen...eli 80 ja 90 luvuilla vielä oltiin tekemisissä sukulaisten kanssa. Joo, oli synttäreitä, ylioppilasjuhlia, muita hiton päättäjäisiä, mutta niissä käytiin, onnittelemassa vastavalmistujaa. Miksi kaikki pitää tehdä hirmu vaikeaksi nykyään? Ei voi mennä sinne, ei voi mennä tänne kun on sitä ja tätä...Oikeesti hei ihmiset!?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitusta, mutta ennen...eli 80 ja 90 luvuilla vielä oltiin tekemisissä sukulaisten kanssa. Joo, oli synttäreitä, ylioppilasjuhlia, muita hiton päättäjäisiä, mutta niissä käytiin, onnittelemassa vastavalmistujaa. Miksi kaikki pitää tehdä hirmu vaikeaksi nykyään? Ei voi mennä sinne, ei voi mennä tänne kun on sitä ja tätä...Oikeesti hei ihmiset!?
Jaa. En mä ole käynyt silloinkaan missään tilaisuuksissa sellaisten sukulaisten luona joista en välitä.
Lakkiaisissa ei viivytä kuin noin tunti. Kyllä sä sen kestät.
Miksi olette monta tuntia siellä? Se on epäkohteliasta. Yo juhlissa käydään pyörähtämässä.
Mä oon vastaavassa tilanteessa lähtenyt yksin pois kun exäni vielä jäi.
🥱