Voiko sektioäiti hoitaa vauvaa laitoksella?

Minulle tehtiin kiireellinen sektio ja sain kyllä vauvan pitää omassa hoidossa. Tosin leikkausarpi oli niin kipeä etten häntä saanut itse nostettua, onneksi mies oli isyyslomalla ja auttamassa aamusta iltaan sairaalassa. Sängystä ylös pääseminen omin avuin onnistui kolmantena päivänä ja sen jälkeen myös sain vauvaa itse kannettua ja nostettua. Kyllä ne sairaanhoitajat vauvan tuli mielellään nostamaan rinnalle ja viereen jos apua tarvitsin.



Näin ainakin naistenklinikalla.



Mia

Itselläni kaksi sektiota takana ja olen pitänyt 100%:sti molemmilla kerroilla lapseni vierihoidossa koko ajan kanssani. ALuksi heti sektion jälkeen pystyin imettämään vaikka makasinkin sängyssä ja hoitajat kävivät välillä vaihtamassa vaipan kun pyysin.

Seuraavana päivänä nousin sängystä ja virtsakatetri otettiin pois ja rupesin itse tekemään kaikki hoitoon liittyvät aamupesut ym.

ELi minulta onnistui loistavasti mutta tiedän kyllä niitäkin ketkä vain makaavat kipeinä sängyssä. Itselläni henkilökohtaisesti toipuminen alkanut heti kun olen noussut sängystä. Mutta tiedän myös paljon niitä äitejä ketkä ovat synnyttäneet normaalisti ja ovat olleet niin kipeitä että eivät le pystyneet heti ottamaan vauvaa vierihoitoon.

Minulla on kaksi nelikiloista vauvaa syntynyt sektiolla. Molemmilla kerroilla hoidin vauvaa jo seuraavasta päivästä lähtien täysin itse.



Kuopus nukkui vieressäni ensimmäisestä yöstä lähtien sairaalassa. Koska haluan pitää vauvan ensihetkistä lähtien vierelläni, käytin sektiota oikein perusteluna sille, että sain nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä. ;) Enhän olisi ensimmäisen vuorokauden aikana pystynyt nostamaan vauvaa rinnalle sieltä omasta sängystään. Lisäksi sektion jälkeen ainakin TAYSissa on laidalliset sängyt toisin kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Sellainen sänky on aivan loistava vauvan kanssa nukkumiseen kun laittaa vähän tyynyjä sängyn laitoja vasten. Meillä muuten kuopus nukkuikin sitten vieressäni kaksivuotiaaksi asti, sitten itse oli valmis omaan sänkyyn. :)



Kyllä sektiosynnytyksestäkin voi tehdä vauvalle aika " lempeän" . TAYSissa vauva on isän kanssa sen aikaa kun äiti kursitaan kokoon ja jo heräämössä vauvan saa rinnalle. Näin ainakin kun sektio tapahtuu paikallispuudutuksessa ja vauva on kunnossa.



Minulla on tosi hyvät kokemukset sektiosta vauvan lähellä pitämisen suhteen. Ei siis syytä huoleen! Itse olen menossa taas suunniteltuun sektioon ja ihan luottavaisin mielin. :)

Hei,



Kiinnostuin viestistäsi, kun olet synnyttänyt Taysissa. Olisin menossa toista kertaa Taysiin synnyttämään, mutta eka kerta (alatiesynnytys + jälkeinen hoito ja oleskelu) ei tyydyttänyt.



Kuinka helposti sait sektion ja kuinka Sinua kohdeltiin Taysissa?

Minulle tehtiin sektio viime maanantaina ja juuri äsken kotiuduin.



Minut leikattiin puoliltapäivin. Leikkaussalissa sain pienen hetken nuuhkutella ja suukotella vauvaa mutta koska siinä vaiheessa vauvat on kylmänherkkiä, hänet aika pikaisesti vietiin isukin kanssa synnytyssaliin, jossa isi sai pestä ja mitata ym. Sitten vauva meni lämpökaappiin kahdeksi tunniksi. Siinä valissä isukki tuli minun luokse heräämöön, josta ilouutista soiteltiin eteenpäin.



Isukki meni osastolle vauvan kanssa klo 15 ja minä pääsin heräämöstä vartin yli 5.



Illan ja yön aikana hoitajat kävivät tuomassa vauvaa rinnalle säännöllisesti n. 1,5 tunnin välein ja vauva oli rinnalla n. 45 minuuttia kerrallaan.



Aamulla sitten aamuimetyksen jälkeen pääsin irti katetrista ja sen jälkeen nousin sängystä ilman sen suurempia tuskia ja kävin pesuilla ja vessassa. Sen jälkeen liikuin pitkin päivää ja olin kyllä mielestäni tosi hyvässä kunnossa. Kipupumppukin irrotettiin jo puoliltapäivin heti leikkauksen jälkeisenä päivänä ja sen jälkeen selvisin vallan mainiosti suun kautta otettavilla lääkkeillä.

Vauvaa pystyin siis hoitamaan ihan täysin itsenäisesti leikkauksesta seuraavana päivänä.



Olisin ollut valmis jo eilen lähtemään kotiin, mutta vauvan lääkärintarkastus oli vasta tänään.



Nyt ollaan tuhisevan nyytin kanssa kotona erittäin hyvinvoivana.



Sektiosta voi oikeasti toipua tosi, tosi nopeasti. Oma asennekin ratkaisee erittäin paljon.

Elma06:

Hei,

Kiinnostuin viestistäsi, kun olet synnyttänyt Taysissa. Olisin menossa toista kertaa Taysiin synnyttämään, mutta eka kerta (alatiesynnytys + jälkeinen hoito ja oleskelu) ei tyydyttänyt.

Kuinka helposti sait sektion ja kuinka Sinua kohdeltiin Taysissa?

Esikoisen synnytys ei edistynyt ja kolmas minua tutkinut lääkäri huomasi vauvan olevan otsatarjonnassa (nenä edellä yritti maailmaan), eikä mahtuisi mitenkään tulemaan siinä asennossa. Tämän jälkeen sain heti päätöksen kiireellisestä sektiosta.

Kuopusta yritettiin käynnistää ison koon vuoksi ja kun ei onnistuttu, sovittiin lääkärin kanssa yhteispäätöksellä sektioaika laskettuun aikaan. Lääkäri kuunteli asiassa mielipiteitäni, minä taas luotin tässä hänen ammattitaitoonsa, joten koen, että se oli tosiaankin yhteispäätös, vaikka lääkärihän sen viimekädessä päättää. :) Mieluiten olisin kyllä halunnut helpon ja luomun alatiesynnytyksen, mutta kun se ei vaan ollut mahdollista. :)

Osastolla oli tosi kiireistä ja huone rauhaton. Olin ihan poikki ja odotin vain, että pääsen kotiin nukkumaan univelkojani. Kipulääkitystä jouduin jossain vaiheessa odottamaan tunnin verran todella kipeänä kun hoitaja ei ehtinyt sitä minulle antamaan kun pyysin.

Toiskertalaisena onneksi sitä osasi imetyksen ym. jo ihan entuudestaan, joten en tarvinnut niihin paljon apua.

Minulla on hyvin samanlaiset kokemukset kuin nimimerkillä " nimiko" . Vauvan on saanut viereen heti heräämöstä tulon jälkeen. Ja sen ajan vauva oli isän sylissä. Ympärivuorokauden on saanut itse hoitaa. Ja kun en ensimmäisen 0,5vuorokauden aikana pystynyt nousemaan vielä sängystä, hoitaja ja tuore isä nostelivat vauvaa mm vaipanvaihtoon yms. tarpeellista. Kaikki on tietenkin kiinni äidin toipumisesta. Jos äiti toipuu parhaalla mahdollisella tavalla, niin vauvan vaa varmasti pitää vieressään/sylissään. Mutta jos on todella heikossa kunnossa, esim suuren verenhukan vuoksi tai jonkin muun komplikaation, niin silloin äiti ei kyllä jaksa tai edes tajua haluta pitää vauvaa vieressään.



Asiasta toiseen: Joku mainitsi kipupumpun. En muuten suosittele kipupumpun käyttöä sektion jälkeen, jos haluaa olla täysissä sielunvoimissaan. Mulla oli se ekan sektion jälkeen kipulääkityksenä, ja siitä tuli liikaa lääkettä ja selääkitys oli vahva opiaatti. Ei sopinu mulle yhtään, vaikka hoitsut sanoi että ei siitä voi saada yliannostusta, kun kone annostelee lääkkeen... Eli se huumaa ja vie aktiivisuutta ja tekee olon tosi raukeaksi ja uniseksi. Silmät ei meinaa pysyä auki. Toisen sektion yhteydessä kielsin kipupumpun käytön, sekä lihakseen pistettävät kipulääkkeet sektion jälkeen (joita olisivat olleet tuikkaamassa heti tunnin kuluttua synnytyksestä), ja söin pelkästään suun kautta panadolia ja ibuprofeiinia. Ne ei ole opiaatteja sillälailla, eikä vaikuta järjenjuoksuun. Ja kivun veivät aivan täysin pois, siitä ei ole pelkoa. Neljäntenä päivänä lopetin tableteidenkin syönnin, kun ei ollut enää mitään kipua. Eri sairaaloissa on eri kivunlievitysmetodit. Esim Tayssissa käytetään kipupumppuja, joissain muissa ei.

Entäs jos lapsi on viisi kiloinen tai ylikin, päteekö silloinkin sama juttu että itse voipi hoidella? Onko kellään kokemuksia?

Kyselee Typykkä

Maaria-80:

Asiasta toiseen: Joku mainitsi kipupumpun. En muuten suosittele kipupumpun käyttöä sektion jälkeen, jos haluaa olla täysissä sielunvoimissaan. Mulla oli se ekan sektion jälkeen kipulääkityksenä, ja siitä tuli liikaa lääkettä ja selääkitys oli vahva opiaatti. Ei sopinu mulle yhtään, vaikka hoitsut sanoi että ei siitä voi saada yliannostusta, kun kone annostelee lääkkeen... Eli se huumaa ja vie aktiivisuutta ja tekee olon tosi raukeaksi ja uniseksi. Silmät ei meinaa pysyä auki.

Minulla on kokemusta kahdenlaisista kipupumpuista. Esikoisen sektion jälkeen sain sellaisen automaattisesti annostelevan kipumpumpun, josta todellakin tuli liikaa lääkettä ja olin aika pöllyssä. Toisen sektion jälkeen sain itse annosteltavan kipupumpun, ja se oli mahtava! Kivunlievitys osui täysin kohdalleen, kun sain itse painaa napista kun tarvitsin lääkettä, ja se vaikutti saman tien. En edes tarvinnut kuin muutaman annoksen, kun ainoat todella tuskaiset hetket olivat niitä kuin vaihdoin asentoa. Eli tätä jälkimmäistä suosittelen. En tiedä ovatko ne jo ihan vakikäytäntönä, esikoinen syntyi -03 ja kuopus -05.

Sektion saaminen ei ollut ihan helppoa TAYSissa. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla synnytyksen pysähtymisen vuoksi (käynnistetty, raju synnytys), ja kuopuksen raskauden mennessä yli lasketun ajan en suostunut käynnistykseen lisääntyneiden riskien vuoksi. Ensimmäinen lääkäri oli myötätuntoinen ja lupasi sektion, mutta toinen lääkäri selvästi loukkaantui kun en suostunut odottamaan viikolle 42 ennen sektiota (käynnistystäkin yritti väkisin tyrkyttää). Esikoinen oli ahdinkotilassa jo 41+3, ja vähältä piti ettei käynnistystä lykätty viikonlopun yli. En siis luota ihan varauksettomasti lääkärien sanaan että voidaan vielä odotella, mieluummin otetaan vauva pois ajoissa. Kuopus siis syntyi sektiolla 41+2, ja lääkäri merkitsi sektion syyksi alatisynnytyspelon. Tälle lääkärille en enää halua, ja aion varmistaa etten hänelle joudu kun menen tässä raskaudessa synnytyksen suunnitteluun.

Mutta muuten olen tyytyväinen TAYSin toimintaan juuri siinä että vauvan saa jo heräämössä rinnalle, ja siinä että sektiopotilaat saavat laidalliset sähkösängyt (laidattomissa sängyissä vauvan nukuttaminen vieressä on aika vaikeaa ellei jopa vaarallista). Miinusta tulee siitä että kuopuksen syntyessä heinäkuussa töissä oli paljon opiskelijoita, ja heistä osa oli todellisia tumpeloita. Antoivat vääriä neuvoja eivätkä edes viitsineet tarkistaa kokeneemmilta vaikka selvästi olivat epävarmoja asiasta. Mutta sellaista se on kai kaikissa sairaaloissa loma-aikaan, valitettavasti.