Lue keskustelun säännöt.
Ihan mielenkiinnosta kysyn:
21.03.2007 |
Silloin kun sinulla ei vielä ollut omia lapsia, katsoitko " kieroon" jonkun muun tapaa kasvattaa lasta ja päätit, että minä en koskaan tule sallimaan tuollaista?
Esim:Meillä kyllä syödään alusta asti vain ja ainoastaan keittössä pöydän ääressä. Kun lapsi on alkanut liikkumaan ja tarvitsee muutakin kuin maitoa ja kiinteät takkuilee, ei malta istua syöttötuolissa jne... Oletko sortunut perumaan pyhät päätökset ja syöttänyt esim lattialla leikin lomassa? Eli mennyt periaatteessa siitä mikä on helpointa.
Itseäni naurattaa kun nyt on oma 8kk lapsi ja syöminen takkuaa, on joutunut päätöksiä perumaan urakalla milloin missäkin asiassa :)
Miten muilla? Mitä olet perunut?
Toivottavasti joku ymmärsi mitä haen takaa :)
Kommentit (13)
omat vanhempani minua. En huuda enkä valita, kuinkas kävikään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parivuotiaan joka paikkaan ehtivän uhmaikää lähenevän taaperon äitinä olen ymmärtänyt, miksi välillä tekee mieli tiuskia...
että
-meillä syödään keittiössä, ei muualla, eikä herkkuja tule ennenkuin ruoka on syöty
-ei lasten takia laitella lukkoja kaappeihin, eikä siirrellä kirjoja, levyjä tms alahyllyiltä ylemmäs
-ei laiteta lasta hoitoon kenellekään lähipiirin ulkopuoliselle, eikä yöhoitoon lainkaan ennen pakollsita tarvetta
-ei aleta pestä sataa koneellista pyykkiä päivässä ja elämään sotkujen keskellä
-heti opetetaan lapselle mikä on ok ja mikä ei
Ja kas kummaa! Meilläpä onkin päätökset pitäneet. Olen siitä salaa ylpeä, kun muut aikoinaan naureskelivat, että " odotapas vaan" . Vieläkin jotkut jaksavat tuota " odotas sitä sitten kun..." , ja minä odotankin innolla.
Ei ole vielä lapsia, mutta näkemystä ja mielipiteitä kasvatukseen löytyy senkin edestä. Yleensä pidän ne kyllä ihan omana tietonani tai sitten paasaan vain lähinnä miehelleni. Niin ja täällä joskus avaan suuni, kun kukaan ei tunnista:-)
Sanonkin toisinaan, että pitää nyt päteä kasvatustaidoillaan, kun vielä tietää kaiken:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen kaikesta on joutunut joustamaan ja keksimään itse tilanteeseen sopivan vaihtoehdon.
t: kolmen äiti
vaikka meillä tunnetaan myös poikkeukset säännöistä. Olen mielestäni johdonmukainen kasvatuksessa. Vanhempi lapsista (3 v 6 kk ja äärimmäisyyksiin menevä persoonana eli ei mitenkään helppo lapsi, mutta onneksi hyvin aurinkoinen) esim syö pöydän ääressä, mutta jos sanon, että nyt saa syödä banaanin siististi TV:tä katsellessa olohuoneessa, niin tekee sen siististi. Kysyy minulta aina luvan, että saako viedä jonkin tietyn ruoan olohuoneeseen ja tietää, että pitää sitten osata syödä siististi ja jos kiellän, niin sitten ei yritä kumota kieltoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten minua huvittaa se, että silloin kun toinen syntyi perheeseen ja kaikki meni veljeksillä hyvin, ei ollut mustasukkaisuutta ym. lapsilla ikäeroa 1v7kk ja todellakin se alku oli niin ihanaa... ja kun minulle sanottiin, että kohta ne tappelevat keskenään niin hihittelin, että tuskimpa kun ovat niin sopuisia...
Nyt kun nuorempi on 2,5v ei meidän perheessä ole viimeiseen vuoteen muuta tehtykkään kun komenneltu tappelevia lapsia. Ei hyvänen aika kun varttia ei voi olla tappelematta toisen kanssa...
selitän heille asiat ja he tottakai ymmärtävät. Minusta oli myös hirveän hauskaa leikkiä kavereiden pikku lasten kanssa ja ihmettelin, mikseivät vanhemmat leiki enempää, kyllä minä sitten joskus...
Joo, 3-v. uhmikselle ei selitykset mene läpi sitten pätkääkään ja rajallisen ajan sitä sitten kuitenkin jaksaa lapioida hiekkaa kasasta a kasaan b :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä että miten minun lapseni käyttäytyvät ja lista myös siitä miten minä käyttäydyn kun on lapsia. esim en koskaan korota ääntäni.
no joo. nyt on 3 lasta ja viimeksi tänään mies sanoi että on rouvalla hieman periaatteet löystyneet kun syötin vauvan ensimmäisellä käteen osuneella lusikalla muovisen ensilusikan sijaan. ja lika on puhdasta myös ;-)
Joskus tekisi mieli antaa periksi esim. siitä, että saako tv:n taakse mennä vai ei, koska välistä se parinkin tunnin kieltäminen käy omaan hermoon...
Koen kuitenkin, että säännöt on lapsen parhaaksi enkä saavuta mitään sillä, että annan periksi... Tai no, saisin ehkä hermolepoa hetken, mutta... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen vaadin pieneltäkin lapselta paljon kuten ajattelin aiemminkin. Ruuat syödään aina pöydässä, jäljet siivotaan, ei huudeta ja juosta kaupassa ja niin edelleen.
Mutta siinä on joutunut korjaamaan ajatusmaailmaansa, että lapsen käytös heijastaisi suoraan sitä, miten on kasvatettu. Monet lapset kuitenkin lähtevät kokeilemaan rajojaan oli kasvatus minkälainen tahansa.
On helppo elää hyvän kasvattajan illuusiosta kunnes joku lapsista osoittaa, että lapsen luonteella on iso merkitys kuinka vaativaa kasvatustyö tulee olemaan. Ja päinvastoin hyvä käytös ei olekaan vain vanhemman ansiota vaan saattaa juontaa juurensa lapsen tempperamentista. Toiset lapset heittäytyvät kaupan lattialle kiljumaan, toiset istuvat kärryissä hymyillen. Kun ulkopuolinen kävelee ohi, hän saattaa ajatella, että onpas lattialla karjuva kakara huonosti kasvatettu:)
Monesti tarvitaan useampia lapsia, ennenkuin vanhemman mielikuva omasta erinomaisuudestaan kasvattajana särkyy.
MINÄ ihan varmasti sitten kuuntelen kaiken mitä lapsella on sanottavaa ja vielä tarkkaan ja ajatuksen kanssa ---> Meidän 5v on hiljaa kun se nukkuu ja sukeltaa, että kyllä autopilotti toimii.
Ihan varmasti MINÄ ihailen jokaisen piirustuksen tarkkaan ja erittelen vielä mikä siinä on hienoa ---> Niitä piirustuksia tulee päivässä keskimäärin Dostojevskin sivujen verran...