Huomioita Suomen politiikasta

March 21, Wednesday, 2007



Vaalit 07



" Suomi siirtyi oikealle!" Näin luki ilta-sanomien kannessa eilen. Otsikko ei ollut väärässä. Suomalaiset olivat juuri edellisenä iltana äänestäneet Kansalliselle Kokoomukselle valtaisan vaalivoiton eduskuntavaaleissa.



Kokoomus oli onnistunut kampanjoinnissaan loistavasti. Heidän vaalikampanjassaan pystyttiin kääntämään äänestäjien katse asiasisällön sijaan siihen miten asiat esitetään. Moni suomalainen meni siihen halpaan, että porvaripuolue ihan oikeasti muka pyrkisi tasavertaisesti tekemään kaikkensa, jotta työpaikat maassa lisääntyisivät. Työpaikkojen lisäämiseen varmasti panostetaan, mutta määrä ei aina korvaa laatua. Ei edes työllisyyskysymyksessä.



Kokoomuksen ajamalla linjalla luodaan toki uusia työpaikkoja, mutta samalla kansan kahtiajakoisuus ja eriarvoisuus lisääntyvät. Kokoomus onnistui hyvin kääntämään itse harjoittamansa " rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy" -politiikkansa SDP:tä vastaan. Ihme, ettei kukaan kyseenalaistanut heidän " vastakkainasettelun aika on ohi" -lausahdustaan äänekkäämmin. Kokoomusvetoisesti Suomea ajetaan yhä väkevämmin kohti amerikkalaista kapitalismia. Markkinataloutta, jossa omalle yrittämiselle annetaan kaikki tuki ja kannatus. Samalla kuitenkin yrityksissään epäonnistuneet ja muuten vain huonommin pärjäävät ihmiset jätetään armotta vaille tukea. Työpaikkoja olisi toki luotu lisää, mutta kengänkiillottajailmiön myötä systeemin alempiosaiset joutuisivat tekemään rankkaa työtä minimipalkalla. Ja kyseessäoleva minimipalkka olisi jotain aivan muuta kuin hyvinvointivaltion työehtosopimuksissa määritellyt tulorajat.



Ei voi kuin ihmetellä sitä intoa, mikä Suomessa on johtanut nurkkakuntaisen " koti, uskonto ja isänmaa" -asenteen leviämiseen. Vaalien toinen suurvoittaja on lähes äärioikeistolainen Perussuomalaiset. Suomalaisissa kytenyt suvaitsemattomuus on ollut aina tiedossa, mutta vasta nyt sille on annettu realistinen kanava purkautua. Presidentinvaalien uskottavan kampanjan jäljiltä Timo Soini on onnistunut vakiinnuttamaan porukkansa varteenotettavien puolueiden joukkoon, joten kovia kansallisia arvoja ihannoiva on voinut äänestää Perussuomalaisia ilman marginaaliäänestäjän statusta. Äärimmäisen oikealle on varmasti kaikonnut muutamia palavan vasemmalle ennen menneitä ääniä. Osa ihmisistä äänestää äärimmäisyyksiä vain siksi, että haluaa radikaalia muutosta tietämättä oikein mistään mitään.



Seuraavaksi neljäksi vuodeksi Suomessa tulee valitettavasti pienenemään jo ennestään aivan liian pieni määrä inhimmillistä politikointia. Jos porvarihallitus toteutuu, jäävät toisista välittäminen, seksuaalinen ja etninen suvaitsevaisuus, solidaarisuus ja köyhempien maiden ongelmien vähentämiseksi tehtävä työ taka-alalle.