Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi tottelee vasta kun suutun?
25.05.2025 |
Onko kellään muulla samanlaista? Kun lasta pyytää tekemään tai olemaan tekemättä jotain, niin hän kyllä kuulee mitä sanottiin ja ymmärtää, mutta ei kuitenkaan tee kuten pyydettiin. Sitten pyydetään uudelleen jämäkämmällä äänellä ja pysäytetään lapsi ja kysytään että kuulithan mitä sinulle sanottiin, niin vastaus on aina että joo kuulin, mutta silti ei tee kuten käskettiin. Vielä yksi pyyntö vielä jämäkämmin eikä edelleenkään mitään tapahdu, kuin kaikuisi kuuroille korville. Sitten hermostun ja karjaisen vihaisella mutta ei nyt kovin kovalla äänellä saman asian ja lapsi havahtuu kuin transsista, että ai pitikö tehdä jotain tai ai pitikö lopettaa joku kielletty tekeminen ja tottelee heti. Ja hämmästyneenä kysyy miksi suutuit. Ja vastaan aina, että huomasitko kun ennen suuttumista pyysin monta kertaa etkä reagoinut siihen mitenkään. Ja lapsi sanoo että huomasin mutta en ajatellut. Eli kyse ei ole siitä että lapsi ei haluaisi totella tai tahallaan uhmaisi, vaan hänelle ei mene jotenkin perille asiat ennen kuin ne sanotaan vihaisesti. Vasta sitten hän havahtuu että häneltä oikeasti pyydettiin jotain. Ikääkin on jo 7. Neuvoja?
Kommentit (31)
Ja jos isä elää talossa kuin sika pellossa, tämä näyttää lapsille koko ajan mallia, että mitään rajoja tai pyyntöjä ei tarvitse kunnioittaa. Lapsen huumaaminen ei ole tähän mikään ratkaisu, vaan isän kanssa keskustelu ja yhteisistä pelisäännöistä sopiminen. Jos tämä ei onnistu niin sitten on parempi hyväksyä, että se lapsikin elää kuin sika pellossa. Muuttaa vaikka itse pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuollaisen käytöksen taustalta löytyi lopulta ADHD. Lapsi pystyi jopa toistamaan antamani ohjeen, eli oli kyllä varmasti kuullut, mutta kun aivoissa on 12 kanavaa yhtä aikaa auki niin heti kun pidän vähemmän meteliä, joku muu kanava vetää huomion puoleensa ja ohjaa lapsen toimintaa. Äänen korottaminen on yksi keino vaatia huomio haluamaansa asiaan, mutta vaihtoehtoja on katsekontakti, kosketus, se että jää lapsen kanssa toteuttamaan ohjetta eikä odota että lapsi muistaisi sen puolta sekuntia pidempään yksinään... Ja yksi vähän hassu, eli laulan ohjeen (kuuluvasti virren sävelellä veisaten, oopperalaulua matkien tms), mikä poikkeaa normaalista pölpötyksestä sen verran että riittää havahduttamaan.
Tsemppiä. Ihmisiä niistä kasvaa. Meillä on auttanut myös se että sanoitan ilmiötä (lastasi pari vuotta vanhemmalle) lapselle: Olen pyytänyt nyt kahdesti, mutta se ei ole toiminut. Mulla on sellainen olo että mun pitäisi huut
Jos joskus jäät työttömäksi, niin hanki toimintaterapeutin pätevyys. Todella harvinaisen hyviä neuvoja sinulla!
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naiset ovat lapsesta asti sellaisia, että eivät meinaa totella millään.
Miten niin? Kyllä kaikki kunnioittavat yhteisiä pelisääntöjä, jos ne todella ovat yhteisiä. Lapsi tunnistaa sen kuitenkin epäreiluksi, jos hän on kodissa ns. toisen luokan kansalainen ja joku orja, kun muut pelaavat eri säännöillä. Se lapsikin on ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin naiset ovat lapsesta asti sellaisia, että eivät meinaa totella millään.
Miten niin? Kyllä kaikki kunnioittavat yhteisiä pelisääntöjä, jos ne todella ovat yhteisiä. Lapsi tunnistaa sen kuitenkin epäreiluksi, jos hän on kodissa ns. toisen luokan kansalainen ja joku orja, kun muut pelaavat eri säännöillä. Se lapsikin on ihminen.
Eiväthän naiset ole muuta kuin palvelijoita, nyrkkeilysäkkejä ja seksileluja meille miehille.
Vierailija kirjoitti:
Ja sanonpa vielä tuosta adhd:sta. Jopa lääketeollisuus itse luokittelee adhd-diagnoosin saaneet r oskaväestöksi, eikä hyväksy esim. heidän sukusolujaan luovutusohjelmiinsa. Lapselle se on elinikäinen huumekoukku. Eli miettikää kahdesti ennen kuin alatte huumaamaan niitä pentujanne tottelevaisiksi, voisiko ehkä omassa käytöksessänne oll jotakin parantamisen varaa. Lapsihan kyllä syö sen huumeen kun sen kurkusta alas tungette, mutta se on kokonainen ihmiselämä minkä siinä pilaatte.
Minä olin eka joka kommentoi ADHD:sta ketjuun. Se näkökulman huomioiminen ei edellytä lääkkeitä eikä edes diagnostiikkaa, vaan ihan vain sitä että jos on avoin miettimään (kuten aloittaja on) että kyse voi olla erilaisesta tavasta vastaanottaa ja käsitellä tietoa, eikä vain uhmakkuudesta joka pitää nöyryyttää ulos lapsesta, niin silloin voi helpommin löytää uusia juttuja oman lapsen kanssa kokeiltavaksi ja ehkä toimivaksi. Kaikki me ollaan jossain kohtaa neurodiversiteettiä, ja diagnooseja tai ei, siitä voi olla paljonkin apua jos ymmärtää missä kohtaa lapsen, puolison, ystävän ja omat aivot reagoi vähän eri tavalla. Se ei ole vapaalippu siihen että ei tarvitse kasvattaa tai kasvaa, mutta voi olla tuloksellisempaa kuin "kyllä x ikäisen pitää pystyä y" -tuskailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni haluaisi tuon ADHD-diagnoosin lapselleen, mutta useinkaan se ei onnistu koska diagnoosien kriteereitä on tiukennettu. Käypä hoito -suositus muuttui äskettäin.
Meidän perheessä ei huudeta asiaa, vaan tekijän nimi. Tämä on toiminut neljän pojan kohdalla, yksi adhd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä lapsia, jotka unohtuvat omaan tekemiseensä ja tarvitsevat useita toistoja ohjeissa kutsuttiin aiemmin usein esim. untamoiksi tai hajamielisiksi professoreiksi. Oikeasti kyse on melko varmasti ollut kehityksellisestä neuropsykiatrisesta pulmista, joita ei vain osattu aiemmin todeta, mikäli piirteisiin ei liittynyt mitään räikeämmin näkyvää.
ADD kuuluu nykyään ADHD-diagnoosin alle eli ei ole oma diagnoosinsa, mutta kyseessä on siis aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulma ilman sitä ulospäin näkyvää yliaktiivisuutta. Aivoissa tapahtuu silti ihan samoja asioita, eli välittäjäaineiden toiminhäiriön vuoksi aliaktiiviset aivot meinaavat "sammua" ja tätä tilaa ehkäistään impulsiivisella toiminnalla, usein myös motorisella levottomuudella ja pirstoutuvalla tarkkaavuudella, jossa tarkkavuus vaihtelee jatkuvasti usean eri ärsykkeen välillä.
Ap:n lapsen tapauksessa kuvaus voisi liittyä tähän. Toisaalta ADHD diagnoosi vaatisi kyllä jotain tavanomaisesta poikkeavaa muussakin toiminnassa. Diagnoosi ei ole joko-tai, vaan sitä varten tehdään pisteytys erilaisten oireiden suhteen. Ap:n lapsi saisi varmaan korkeat pisteet ohjeiden noudattamisen hankaluuksissa, mutta se ei yksin riittäisi diagnoosin tekoon. Ehkä olisin asian suhteen kuitenkin ns. hereillä, jotta mahdollisia muita pulmia esim. koulussa osaa suhteuttaa tähän.
Myös ADD-tyyppistä ADHD:ta hoidetaan tarvittaessa lääkityksellä, joka hiljentää monikanavaiset aivot. Toimiva lääke parantaa keskittymistä, auttaa oppimisessa, vähentää kuormittumista ja auttaa lasta ylipäätääm voimaan paremmin.
Toki erityisesti lievissä muodoissa kaikkein keskeisintä on mukauttaa ympäristöä, jotta lapsi pystyy toimimaan siinä sujuvammin. Ap saikin jo hyviä vinkkejä esim. kosketuksen, body doublingin ja ohjeiden annon yllätyksellisyyden suhteen. Ennakointi, assertiivisuus ja johdonmukaisuus toimivat myös aina, myös ihan kaikkien lasten kanssa. Mitä nuorempi lapsi, sitä vähemmän asioista neuvotellaan. Toki lasta pitää kuulla ikäkauteen sopivissa asioissa, mutta aikuinen kantaa vastuun ja päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.
Minusta tuo on skitsoa.
Kasvoin itse äidin kanssa, ja velvollisuudet olivat sovitut, mutta ei ollut mitään tuollaista simputusta, että "NYT KESKEYTÄ TEKEMISESI KUN MINÄ KÄSKEN ETTÄ SINÄ TEET NÄIN SENKI
No eihän tässä nyt mistään tuollaisesta ole kyse, numero 11. Vaan sitä, että jos pyydetään tekemään jotain, niin sitä ei pitäisi moneen kertaan joutua hokemaan. Uskon, että joka perheessä (ainakin pitäisi olla) on säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.
Olen laittanut tuollaisia seuraamuksia. Meillä on ollut pädit ja videot ja telkkarit välillä parikin kuukautta pois kokonaan. Ei sillä ollut asiaan mitään vaikutusta, eikä edes juuri harmittanut lasta kun ei hän
Ok
Alue: Aihe vapaa
Ainakin naiset ovat lapsesta asti sellaisia, että eivät meinaa totella millään.