Miksi lapsi tottelee vasta kun suutun?

Ja hänelle en siis todellakaan ole karjunut pienenä eli jotenkin opettanut siihen että vasta karjumista pitää totella. Hän on ollut aina tällainen. Pienempänä ratkaisin asian niin, että menin fyysisesti ohjaamaan häntä kun hän ei reagoinut sanottuun pyyntöön tai kieltoon eli menin siis nostamaan hänet pois kielletystä tekemisestä tai taluttamaan siihen mitä käskin tehdä. Mutta ei 7-vuotiaan kohdalla tuo ole enää mahdollista. Ja minulla alkaa nykyään pinna kiristyä kun mikään mitä normaalilla äänellä sanotaan ei tunnu koskettavan lasta. Tai siis ihan kuin hän kokisi että ne ei liity häneen. Että vasta karjaisi havahduttaa hänet että ai tämä pyyntö tai kielto ihan oikeasti koskee juuri minua. Ap

Meillä tuollaisen käytöksen taustalta löytyi lopulta ADHD. Lapsi pystyi jopa toistamaan antamani ohjeen, eli oli kyllä varmasti kuullut, mutta kun aivoissa on 12 kanavaa yhtä aikaa auki niin heti kun pidän vähemmän meteliä, joku muu kanava vetää huomion puoleensa ja ohjaa lapsen toimintaa. Äänen korottaminen on yksi keino vaatia huomio haluamaansa asiaan, mutta vaihtoehtoja on katsekontakti, kosketus, se että jää lapsen kanssa toteuttamaan ohjetta eikä odota että lapsi muistaisi sen puolta sekuntia pidempään yksinään... Ja yksi vähän hassu, eli laulan ohjeen (kuuluvasti virren sävelellä veisaten, oopperalaulua matkien tms), mikä poikkeaa normaalista pölpötyksestä sen verran että riittää havahduttamaan. 

Tsemppiä. Ihmisiä niistä kasvaa. Meillä on auttanut myös se että sanoitan ilmiötä (lastasi pari vuotta vanhemmalle) lapselle: Olen pyytänyt nyt kahdesti, mutta se ei ole toiminut. Mulla on sellainen olo että mun pitäisi huutaa että menee perille, mutta tiedän että et tykkää siitä. Mites tehdään? "Ai joo, niin mitä sää sanoit?"

Mitä jos laitat käden hänen hartioilleen?

Minä olen tuollainen aikuinen, ja saatan sujuvasti töissäkin sanoa joo kuulematta mitään, mistä pomo puhuu. Positiivista on, että pystyn keskittymään tosi hyvin. 

Meillä tuota ihan samaa ja tajuan turhautumisesi täysin. En haluaisi olla karjuva vanhempi. Ajattelen itsekin että adhd liittyy tuohon. Vie voimia kun arkiasiat ovat monesti yhtä taistelua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuollaisen käytöksen taustalta löytyi lopulta ADHD. Lapsi pystyi jopa toistamaan antamani ohjeen, eli oli kyllä varmasti kuullut, mutta kun aivoissa on 12 kanavaa yhtä aikaa auki niin heti kun pidän vähemmän meteliä, joku muu kanava vetää huomion puoleensa ja ohjaa lapsen toimintaa. Äänen korottaminen on yksi keino vaatia huomio haluamaansa asiaan, mutta vaihtoehtoja on katsekontakti, kosketus, se että jää lapsen kanssa toteuttamaan ohjetta eikä odota että lapsi muistaisi sen puolta sekuntia pidempään yksinään... Ja yksi vähän hassu, eli laulan ohjeen (kuuluvasti virren sävelellä veisaten, oopperalaulua matkien tms), mikä poikkeaa normaalista pölpötyksestä sen verran että riittää havahduttamaan. 

Tsemppiä. Ihmisiä niistä kasvaa. Meillä on auttanut myös se että sanoitan ilmiötä (lastasi pari vuotta vanhemmalle) lapselle: Olen pyytänyt nyt kahdesti, mutta se ei ole toiminut. Mulla on sellainen olo että mun pitäisi huut

Kiitos kun kommentoit ja kiitos tsempistä! Osittain kuulostaa tutulta. Minunkin lapseni pystyy kysyttäessä toistamaan sen mitä kiellettiin tai käskettiin. Eli kuuli ja ymmärsi. Mutta ei mennyt jakeluun niin pitkälle että se oikeasti tarkoitti häntä tai että oikeasti oli tarkoitus totella. Mutta oma lapseni ei ole mitenkään ylivilkas. Vaan enemmän sellainen joka uppoutuu omaan tekemiseensä niin että käskyt ja kiellot ei vain mene läpi siitä ennen kuin ne tulee todella kovalla äänellä. Näistä tilanteista tuntuu vaikealta jotenkin rangaista, kun hän ei tahallaan kuitenkaan ole tottelematon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuollaisen käytöksen taustalta löytyi lopulta ADHD. Lapsi pystyi jopa toistamaan antamani ohjeen, eli oli kyllä varmasti kuullut, mutta kun aivoissa on 12 kanavaa yhtä aikaa auki niin heti kun pidän vähemmän meteliä, joku muu kanava vetää huomion puoleensa ja ohjaa lapsen toimintaa. Äänen korottaminen on yksi keino vaatia huomio haluamaansa asiaan, mutta vaihtoehtoja on katsekontakti, kosketus, se että jää lapsen kanssa toteuttamaan ohjetta eikä odota että lapsi muistaisi sen puolta sekuntia pidempään yksinään... Ja yksi vähän hassu, eli laulan ohjeen (kuuluvasti virren sävelellä veisaten, oopperalaulua matkien tms), mikä poikkeaa normaalista pölpötyksestä sen verran että riittää havahduttamaan. 

Tsemppiä. Ihmisiä niistä kasvaa. Meillä on auttanut myös se että sanoitan ilmiötä (lastasi pari vuotta vanhemmalle) lapselle: Olen pyytänyt nyt kahdesti, mutta se ei ole toiminut. Mulla on sellainen olo että mun pitäisi huut

Ja pakko sanoa että omaa lasta seuratessa on tullut mietittyä tuota tarkkaavuuden ja tarkkaavuushäiriön määritelmää. Lapseni todellakin osaa keskittyä pitkiäkin aikoja (itseä kiinnostavaan tekemiseen), ja toisaalta saattaa moniärsykkeisessä ympäristössä huomata enemmän kuin moni muu (voi esim. tehdä matikan kokeen sujuvasti JA kertoa sen jälkeen kuka luokkakavereista nenää, montako kertaa luokan vieressä oleva vessa vedettiin tunnin aikana ja että Aadan mielestä koe oli ehkä vaikea kun se huokaili kakkossivua tehdessään), mutta se huomion suuntaaminen eksklusiivisesti ja/tai pitkäkestoisesti jonkun toisen valitsemaan kohteeseen - no, se ei ole hänen vahvuutensa. 

Itsellä on se periaate, että jos lapsi ei tottele rauhallista selkeää käskyä niin siitä seuraa heti rangaistus. Toisia mahdollisuuksia ei anneta. Minusta se toimii hyvin. Lapsi ei naputa vastaan ja on oppinut ottamaan sen vakavasti, kun hänelle sanotaan jotain.

Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.

Pyyntö on pyyntö ja siihen täytyy pystyä sanomaan myös ei. Jos näin ei ole, kyseessä on määräys ja sitä on turha kaunistella "pyynnöksi".

Sanoitko lapselle, että "heti" vai ajattelitko että äänenpaino on aikamääre? Pitikö lapsen lukea ajatuksesi?

" mutta se huomion suuntaaminen eksklusiivisesti ja/tai pitkäkestoisesti jonkun toisen valitsemaan kohteeseen - no, se ei ole hänen vahvuutensa. "

Näistä tulee välillä olo että esittävätkö vanhemmat tyhmiä vai oletteko oikeasti. Jos sinulle sanottaisiin, että nyt viideksi tunniksi seuraamaan luentoa biohiilestä, niin kuinka todennäköisesti luulet että pystyisit siihen ja sisäistäisit asian?

Mikään olento ei ole sellainen orja, että kiinnostus tulee käskemällä. Jotenkin säälittää nämä lapset jotka syntyvät tällaisiin perheisiin, missä vanhemmat luulevat heidän olevan jotain robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos laitat käden hänen hartioilleen?

Minä olen tuollainen aikuinen, ja saatan sujuvasti töissäkin sanoa joo kuulematta mitään, mistä pomo puhuu. Positiivista on, että pystyn keskittymään tosi hyvin. 

Tuo käsi hartioille on se mitä paljon toteutin kun lapsi oli pienempi ja kyllä se toimii. Mutta näin ison lapsen kanssa se ei vain ole mahdollista. En voi olla koko ajan hänen vieressä ohjaamassa. Välillä toki, mutta usein se ei vain ole mahdollista. Ja johan lapsikin siitä aivan hermostuisi jos seisoisin koko ajan metrin päässä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.

 

Minusta tuo on skitsoa.

Kasvoin itse äidin kanssa, ja velvollisuudet olivat sovitut, mutta ei ollut mitään tuollaista simputusta, että "NYT KESKEYTÄ TEKEMISESI KUN MINÄ KÄSKEN ETTÄ SINÄ TEET NÄIN SENKIN KAKARA TAI MINÄ RIKON KEHORAUHAASI TOTTELE PENTU" niinkuin te teette. Kunnioitin äitiä ja hänen pyyntöjään - kun olin saanut oman tekemiseni tehtyä, ja tuli sopiva hetki.

Sitten taas isällä oli juuri tuollaista: isä soittaa ja kysyy, että voitko tehdä palveluksen. Sanon että en nyt ehdi. Asia selvä. Soittaa kohta takaisin että "KYLLÄ ME NYT [PANOPIIAN] KANSSA PÄÄTETTIIN ETTÄ SINÄ TEET TÄMÄN JUTUN MEILLE SAAKELI PAAKELI KAKARA PENTU TOTTELE!" Eli kyseessä ei ollut ensinnäkään pyyntö vaan käsky, jossa tarkoituksena käyttää valtaa, alistaa ja lattaa pentu paikalleen. 

Lapset haluavat luonnostaan osallistua yhteiseen tekemiseen ja huolehtivat asioista. Eivät he läheisiään ja laumansa jäseniä vihaa. Mutta tuollaista pikkusieluista alistamista ja simputtamista, väkivaltaa, vihaavat. Jos haluatte menettää kaiken kunnioituksenne lasten silmissä niin jatkakaa toki samaa rataa.

ADD saattaa olla kyseessä. Attention deficit disorder.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.

 

Olen laittanut tuollaisia seuraamuksia. Meillä on ollut pädit ja videot ja telkkarit välillä parikin kuukautta pois kokonaan. Ei sillä ollut asiaan mitään vaikutusta, eikä edes juuri harmittanut lasta kun ei hän ole kovin paljon ruutujen perään muutenkaan. Hän hyväksyy tyynesti seuraukset mutta ei ne häntä opeta. Hän tosin kyselee ihmeissään, että miten joku telkkari liittyy siihen että tuliko hän ajoissa syömään kun oli lukemassa kirjaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

ADD saattaa olla kyseessä. Attention deficit disorder.

Nykyään löytyy kirjaindiagnoosi kaikkeen. Ilman diagnoosia ei tarvitse kenenkään jäädä.

Ja sanonpa vielä tuosta adhd:sta. Jopa lääketeollisuus itse luokittelee adhd-diagnoosin saaneet r oskaväestöksi, eikä hyväksy esim. heidän sukusolujaan luovutusohjelmiinsa. Lapselle se on elinikäinen huumekoukku. Eli miettikää kahdesti ennen kuin alatte huumaamaan niitä pentujanne tottelevaisiksi, voisiko ehkä omassa käytöksessänne oll jotakin parantamisen varaa. Lapsihan kyllä syö sen huumeen kun sen kurkusta alas tungette, mutta se on kokonainen ihmiselämä minkä siinä pilaatte. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.

 

Olen laittanut tuollaisia seuraamuksia. Meillä on ollut pädit ja videot ja telkkarit välillä parikin kuukautta pois kokonaan. Ei sillä ollut asiaan mitään vaikutusta, eikä edes juuri harmittanut lasta kun ei hän ole kovin paljon ruutujen perään muutenkaan. Hän hyväksyy tyynesti seuraukset mutta ei ne häntä opeta. Hän tosin kyselee ihmeissään, että miten joku telkkari liittyy siihen että tuliko hän ajoissa syömään kun oli lukemassa kirjaa. Ap

Ei seuraamuksessa ole mitään järkeä jos se ei korjaa lapsen käytöstä. Jos ruutujen poisto ei toimi niin kokeile vaikka jäähyä tai arestinurkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.

 

Olen laittanut tuollaisia seuraamuksia. Meillä on ollut pädit ja videot ja telkkarit välillä parikin kuukautta pois kokonaan. Ei sillä ollut asiaan mitään vaikutusta, eikä edes juuri harmittanut lasta kun ei hän

Mistäs tämä malli voisi tulla? Onko isä aina paikalla syömässä ajoissa vai koskeeko tämä sääntö vain lasta? Lapsi mallioppii, ei häntä vio käskeä tekemään sellaisia asioita, mitä muut eivät joudu tekemään. Se on jälleen kerran alistamista, ja menetätte sillä kunnioituksen.

Arestinurkka on henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.

 

Olen laittanut tuollaisia seuraamuksia. Meillä on ollut pädit ja videot ja telkkarit välillä parikin kuukautta pois kokonaan. Ei sillä ollut asiaan mitään vaikutu

Mistäs tämä malli voisi tulla? Onko isä aina paikalla syömässä ajoissa vai koskeeko tämä sääntö vain lasta? Lapsi mallioppii, ei häntä vio käskeä tekemään sellaisia asioita, mitä muut eivät joudu tekemään. Se on jälleen kerran alistamista, ja menetätte sillä kunnioituksen.

Samat säännöt lapsille ja aikuisille? Mahtaa toimia todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa siltä, että hän testaa, että kuinka kauan menee että hermostut. Sitäkin keinoa varmaan voi yrittää, että jatkossa jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa puhelinta/tablettia. Jos ei tee pyydettyä asiaa, ei saa mennä ulos kaverien kanssa. Jne. Ja jos kiukuttelee, sanot että saat puhelimen/tabletin tai mennä kaverien kanssa ulos vasta kun teet pyydetyn asian. Eli tavallaan, jos haluaa jotain niin sen eteen on tehtävä pyydetyt asiat ja vanhempia uskotaan. Itse kun olin saman ikäinen ja sanoin, että väsyttää niin sanottiin, että sitten et jaksa olla kaverin kanssa mennä ulos. Et jos jaksaa tehdä muuta, niin jaksaa vaikka roskapussin viedä.

 

Olen laittanut tuollaisia seuraamuksia. Meillä on ollut pädit ja videot ja telkkarit välillä parikin kuukautta po

Toimii erinomaisesti eikä konflikteja tule, kun kaikki puhaltavat siihen kuuluisaan yhteen hiileen eikä kukaan luistele säännöistä. 

Ette yksinkertaisesti pysty alistamaan lasta noudattamaan sellaisia sääntöjä, mitä koko perhe ei noudata. Lapsi tunnistaa tällaisen vihamielisyydeksi ja halveksunnaksi, mitä se onkin, ja maksatte siitä kyllä heti kun lapsi ei ole enää teistä täysin riippuvainen. Tuollainen on kurittamista, ei lapsen kasvattamista.