Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole mitään työuraa ja olen kohta 34 vuotta. Mitä tehdä??
24.05.2025 |
Oikeastaan en halunnut tätä itse, se vain tapahtui. Olin kiusattu ja syrjitty lapsena ja sitten syrjäydyin todenteolla tuossa teini-iästä tuonne pitkälle aikuisuuteen saakka. Oli mulla pari työpaikkaa mutta ei mitään pitkiä työsuhteita. Viimeksi olin töissä 2023 ja se oli ainut työpaikka minkä sain koska työkkäri sen minulle tarjosi. Se oli siis palkkatukityötä ja sen takia sen siis sainkin (ihmettelin itsenkin aina miten noin kävi!). Muuten työnhaku on haastavaa ja en ole koskaan päässyt edes haastatteluihin. Kaikki edelliset työpaikat on hommanneet minulle siis työkkäri. Tai no joskus 18-vuotiaana jaoin mainoksia ja sen itse hommasin mutta se siitä.
Mulla on yksi ammattikoulutus mutta olen huomannut että se ei työllistä. Ja sekin on erikoisoppilaitoksessa. Mä en osaa enää noita koulutuksen juttuja edes, unohtanut kaiken..
Ahdistaa kun melkeinpä kaikilla ikäisilläni on hyvä työura tai paljon kokemusta ja lisäksi säästöjä ja hienot talot jne. Mua ei edes kiinnosta mikään ala mutta haluaisin alkaa säästää rahaa ja muutenkin. Tuntuu kyllä etten jaksa enää edes istua koulun penkillä tässä iässä? Olenkohan masentunut? Toisaalta elämässäni on ihania ihmisiä niistä olen onnellinen. Mitä jos ei tiedä miten jatkaa uran suhteen? Pitääkö vain valita joku ura ja lähteä koulun penkille vai mitä? Vai haenko vaan työpaikkoja kunnes tärppää? (Eli tuskinpa koskaan)
Kommentit (38)
Työvoimakoulutuksissa on lyhyempiäkin koulutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vanhempi kuin sinä ja ei myöskään minkäännäköistä uraa. Tehnyt sitä sun tätä paikasta toiseen ja ollut myös välissä työttömänä, koska oma ala ei työllistä. Parasta on kun ei ole omaa perhettä, ei tarvitse murehtia kuin itsestään, hyvä kun jaksaa sitäkään. En oikeastaan kadehdi muiden elämää enää, joskus kyllä vertailin. Pääasia on, että on jotain elämässä mistä ottaa kiinni, ei se työ aina ole se juttu.
Miten toimit sukutapaamisissa yms, kun kysellään mitäs sinä tällä hetkellä teet? Oma suku on ainakin sellainen että kyselevät heti ekana työpaikasta ja urasta. En kyllä siellä usein käy mutta tuntuu että tätä joutuu usein häpeämään ja piilottelemaan.
Miksi opiskelit erityisoppilaitoksessa, onko sulla jotain oppimisen häiriöitä?
Vierailija kirjoitti:
on edelleen mahdollista päästä työelämään. Kysy esim. kunnan työllisyyspalveluista erilaisista pitkäaikaisista (kesto jopa vuosi) yksilövalmennuksista. Kannattaa myös harkita työvoimakoulutuksia. Sinulla on todennäköisesti myös harkinnanvarainen mahdollisuus palkkatukeen. Osalla kunnista voi olla myös erilaisia hankkeita jotka tukevat esim. rekrytointia eri työvoimapula-aloille. Lähinnä suurissa kaupungeissa.
Onko työvoimakoulutukset vielä juttu? Jos on niin voin vilkaista. Luulin vain että ne poistui tuon uudistuksen myötä
Vierailija kirjoitti:
Miksi opiskelit erityisoppilaitoksessa, onko sulla jotain oppimisen häiriöitä?
paniikkihäiriö/sosiaalista fobiaa. Toisaalta vieläkin jännitän sairaalloisesti tilanteita ja ihmisiä mutta silti menen paikkoihin vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sulla on joku pysyvä vamma tai diagnoosi, joka olennaisesti vaikeuttaa työntekoa ja työllistymistä, niin saattaa olla mahdollisuus hakea harkinnanvaraista palkkatukea alentuneen työkyvyn perusteella.Sillä perusteella palkkatukea voidaan mahdollisesti myöntää harkinnanvaraisesti pidemmissäkin jaksoissa. Hakiessa tosin esittää lääkärinlausunto työllisyysviranomaiselle ja lausunnosta pitää selvitä miten vamma tai sairaus pysyvästi alentaa työkykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on edelleen mahdollista päästä työelämään. Kysy esim. kunnan työllisyyspalveluista erilaisista pitkäaikaisista (kesto jopa vuosi) yksilövalmennuksista. Kannattaa myös harkita työvoimakoulutuksia. Sinulla on todennäköisesti myös harkinnanvarainen mahdollisuus palkkatukeen. Osalla kunnista voi olla myös erilaisia hankkeita jotka tukevat esim. rekrytointia eri työvoimapula-aloille. Lähinnä suurissa kaupungeissa.
Onko työvoimakoulutukset vielä juttu? Jos on niin voin vilkaista. Luulin vain että ne poistui tuon uudistuksen myötä
työvoimakoulutuksia on edelleen tarjolla. Muista ottaa yhteys kunnan järjestämiin työllisyyspalveluihin, jos suunnittelet jotain opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten Kelan järjestämä ammatillinen kuntoutus tietysti voisi olla yksi vaihtoehto, jos on diagnosoitu sosiaalinen fobia tms. Ainakin kannattaa selvittää onko mahdollisuutta. Ammatillisella kuntoutuksella voidaan tukea työmarkkinoille pääsyä/paluuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vanhempi kuin sinä ja ei myöskään minkäännäköistä uraa. Tehnyt sitä sun tätä paikasta toiseen ja ollut myös välissä työttömänä, koska oma ala ei työllistä. Parasta on kun ei ole omaa perhettä, ei tarvitse murehtia kuin itsestään, hyvä kun jaksaa sitäkään. En oikeastaan kadehdi muiden elämää enää, joskus kyllä vertailin. Pääasia on, että on jotain elämässä mistä ottaa kiinni, ei se työ aina ole se juttu.
Miten toimit sukutapaamisissa yms, kun kysellään mitäs sinä tällä hetkellä teet? Oma suku on ainakin sellainen että kyselevät heti ekana työpaikasta ja urasta. En kyllä siellä usein käy mutta tuntuu että tätä joutuu usein häpeämään ja piilottelemaan.
Vältän tällaisia kokouksia, koska juurikin en jaksa selitellä. Mutta vastaisin suoraan mikä tilanne on, ei sitä hävetä tarvitse, koska elämä on sellaista. Se on heidän ongelmansa miten sen asian ottavat. Pitää muistaa, että tunnet itse itsesi parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 36-vuotias työtön joka ei ole koskaan ollut töissä missään. Toki, papereissa, olen "yksityinen elinkeinonharjoittaja", mutta käytännössä en tee mitään. Kymmenen vuoden välein suunnilleen myyn metsästäni puita. En ole edes teininä ollut kesätöissä, koska ei tarvinnut. Tavoite oli jo lapsena, että hyvä koulutus, jonka jälkeen töihin joista saa kunnollista palkkaa. Lukion jälkeen pääsin heti yliopistoon ja luin maisteriksi tavoiteajassa. Työkkärissä virkailija sanoi valmistumisen jälkeen, että näillä papereilla olet täällä kaksi viikkoa, että varmasti saat töitä äkkiä. Nyt on reilu kymmenen vuotta kulunut, enkä ole päässyt edes yhteenkään haastatteluun. Että ei se hyvä koulutus mitään takaa. Aivan kohtalosta kiinni kaikki.
Palkkatuki on aika turha jos et pääse kertomaan siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa iässä enää opiskella kannata vaan haet töitä mikä kiinnostaa ja onnea tarvii jos töitä saa. Valehtele että osaat niin minäkin tein ja sain töitä.
Voisitteko anta lisää vinkkejä mitä kananttaisi opiskella, hoitoalaa? Sosiaaliala? siivousta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta köyttä ja laita se kaulaan, sitten hyppäät.
Kyllä tässä on jo niin pitkälle rämmitty että tuskinpa enää. Joskus siis koen "msennuksen" tunteita mutta uskon että olen vain tälläinen luonteeltani.
Minulla ei ollut mitään kun olin ikäisesi. En vaan ikinä ole osannut luovuttaa, olen sitkeä.
En ole menestynyt, mutta pärjään nyt ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin AMK ennen koronaa enkä oo saanu vieläkään töitä
Miksi et hae siivoojaksi tai myyntialan ammattilaiseksi?
Siivooja tarttee ajokortin. Myyntialalle en oo päässy.
Aika usein tarvitsee ajokortin mutta ei aina. Olen hakenut paljon ajokortittomaan siivoukseen mutten ole päässyt. Nyt olen työkokeilussa siivousfirmassa, ehkä tätä kautta pääsen.
on edelleen mahdollista päästä työelämään. Kysy esim. kunnan työllisyyspalveluista erilaisista pitkäaikaisista (kesto jopa vuosi) yksilövalmennuksista. Kannattaa myös harkita työvoimakoulutuksia. Sinulla on todennäköisesti myös harkinnanvarainen mahdollisuus palkkatukeen. Osalla kunnista voi olla myös erilaisia hankkeita jotka tukevat esim. rekrytointia eri työvoimapula-aloille. Lähinnä suurissa kaupungeissa.